Tunnelmat uudesta ruokavaliosta

Tiistaina haettiin siis ensimmäinen satsi lihoja Ransulle. Tänään hain vielä pari laatikkoa Kennelrehulta. Ransu on syönyt tyytyväisenä kaiken mitä eteen on laitettu, on mukava antaa koiralle ruoka kun näkee että se maistuu sille ja kelpaa. Ja kun masukin on nyt toiminut paremmin. Tämän päivän ongelma on se, miten saan nuo siivet irti toisistaan... jauhetut siivet oli helppo sulattaa pötkössä, mutta tuo kahden kilon köntti noita kokonaisia siipiä onkin haastavampi homma. Ehkä mun on vietävä ne ulos ja irroteltava vasaralla toisistaan - en taida olla ensimmäinen joka miettii samaa asiaa. Kun on vaan yksi koira niin koko 2kg könttiä on turha sulattaa kokonaan kerralla. Kyllä siihen joku ratkaisu keksitään. Pääasia että nyt näyttää, että Ransun masu on ottanut uuden ruuan hyvin vastaan, jätöksiä tulee tosi vähän eikä ne edes haise samaan malliin kuin raksujen aikaan.

Eilen käytiin pyöräilemässä. Keskiviikkoiltana jo vähän harjoteltiin pihalla pyöräilemistä, poljin ympäriinsä ja Ransu sai luvan oppia ettei pyörän eteen kannata juosta. Annoin sen juosta irrallaan, en tiedä tuleeko opetettua sitä juoksemaan pyörän vierellä. Kivempi kuitenkin mennä tuonne metsäautotielle, ehkä kuitenkin joskus pyöräillään sinnekin jolloin on pakko juoksuttaa hihnassa. Metsäautotie oli vielä niin märkä, että mulla ne suurimmat ongelmat oli. Ei kai tuon kokoiselle koiralle nyt ole temppu eikä mikään juosta kilometrin, parin matkaa pyörän vauhdissa. Ransu ei edes näyttänyt väsähtävän lenkillä, vaan näytti siltä että joko lähdetään uudestaan? Mulla on sen sijaan kankut kipeänä... ja sain kyllä tehdä muutenkin siellä löllössä täyttä työtä että pysyn Ransun mukana. Ransu ehti nuuhkutella ja merkkaillakin. Että eiköhän jatketa harjoituksia sekä mun että Ransun kunnon kohenemiseksi, ja toivotaan että tie kuivuis jo. Tänäänkin oli tarkoitus käydä pyöräilemässä, mutta leivoin huomiseksi synttärikakkuani ja illalla pitää vielä siivota. Aloin taas tehdä sellaiset värkkäykset sen kakun kanssa, että 2½ tuntia meni aikaa.

Meillä on taas tällä viikolla tuntunut olevan varsinainen murkkuilija kotona. Oli tuossa sellainen parempi aika, Ransullakin niitä hetkellisiä mielenhäiriöitä kun käyttäytyi ihan kunnolla jopa, mutta ne oli nimenomaan niitä - hetkellisiä mielenhäiriöitä. Nyt on taas se tuttu meininki päällä, yritetään uhmata vähän jokaista rutiinia mikä vaan keksitään: en odota eteisessä että sinä menet ensin ovesta ja annat luvan tulla, en istu ennen lupaa mennä kupille, enkä pysy pois keittiöstä kun omistajat syö, tasan haukun sohvalla naapureita ja ihan varmasti murisen niille kun heittelet mulle lelua pihalla! Puhumattakaan siitä että keksin kerjätä nameja vaikken tee mitään niiden eteen, mekastan ovikellolle ja riehun niin että joudun vessaan jäähylle. Minä ehdin jo ajatella että joko se alkais hyväksyä paikkansa laumansa alimmaisena, mutta ei siltä näytä. Noh, nuo muut tilanteet on helppo voittaa, mutta tuo vahtiminen tuntuu olevan sille niin tärkeä homma/vietti että sen se aloittaa aina ja joka kerta. Viime viikonloppuna totteli sentään kieltoa ja luoksetulokäskyä, keskiviikkona mummulassa niillä ei ollut mitään tehoa. Niin ne tilanteet vaihtelee...

P.S. Keskiviikkona otettiin keppitreenejä ja meni aika hyvin! Ei kokeiltu vielä agipäivän uutta asiaa eli valssia mutta tavalliset kepit ilman sen kummempia kommervenkkejä meni varmasti loppuun asti.