Kesäkausi on sitten meidän osalta avattu tänään. Onhan me pihalla treenailtu jo jonkin aikaa mutta kentällä ekan kerran tänään. Hieman oli paikoin kostea kenttä ja vähän lunta siellä täällä. Hyvin kuitenkin pystyi treenailemaan.
Aamu aloitettiin metsälenkillä Villenjärvelle. Tuttu reitti, jota hiihdeltiin vähän aikaa sitten. Sen mun epäonnisen ojan ylikin pääsi vielä aika kepeästi kun oli jäistä lunta siinä "sillan" päällä. Se silta on siis muutama laho ranka ojan yli. Ransu nautti metsäpolulla juoksentelusta. Eilen käytiin kaksi lenkkiä; ekan kävin minä kahdestaan Ransun kanssa ja tokan lenkin melkein heti perään Antti Ransun kanssa. Me käytiin Pappissaaressa ja silloinkin mentiin metsäpolkua ja pitkospuita. Paitsi Ransu meni suolla enimmäkseen ja minä pitkospuita. Me kumpikin nautittiin kun pääsee taas poluille kun koko talvi on menty tietä ja kelkkareittiä pitkin. Antin kanssa kävivät sitten "vain" sitä tietä pitkin. Yhteensä tuli ihan mukava reilun 1½ tunnin lenkki ja Ransu oli illan aika tyytyväinen. Pomppasin tällain järkevästi kesken kaiken eiliseen... Tämän aamuisen aamulenkin jälkeen söin itse aamiaista ja lähdettiin sinne kentälle.
Ihan ekaksi otettiin pöytää kun se sattui siinä ulkona olemaan. Eihän tuota pöytää kovin usein taida vastaan tulla mutta on se hyvä pitää mielessä ja hyvin se opettaa malttia Ransullekin. Pöydästä tulikin mieleinen este ja Ransu meni palkkion toivossa pöydälle makaamaan ihan oma-alotteisestikin :) Tokaksi otettiin keinutreeniä. Alkuun meni jokunen kerta ihan hyvin, kunnes Ransu muisti miten se Oulussa otti pomput alasmenokontaktilta ja saman se teki sitten nytkin. Kumma juttu, ensin meni ihan ok ja sitten se muisti tuon! Homma meni huonommaksi siten että kyydistä pompattiin jo ennen kontaktille pääsyä. Toistoja lisää ja ilman lähestymismatkaa keinulle. Päästiin sitten taas siihen pisteeseen, että mun käden ja namin perässä tohtii tulla keinun alas asti. Siitä sitten vähän rohkeammin ja vähemmällä avustuksella lisää toistoja. Onneksi keinu ei ole sillä tavalla fyysisesti vaativa este kuin esim. kepit joten toistoja viitsii ottaa enemmän. Loppujen lopuksi saatiin sellainen suoritus että Ransu meni ilman kovin suurta arkailua keinun loppuun asti, keinu putosi hidastamatta maahan ja siitä palkkaus. Vähän on sellaista himmailua siinä akselin kohdalla ja sen jälkeen - vaikka alussa mentiin niin vauhdilla että meinasi ylösmenokontaktikin unohtua... Nyt ei ollut se enää ongelmana, sellaista kipitystä se oli siihen akselin kohdalle asti. Katsotaan keskiviikkona kun mennään seuraavan kerran kentälle, että miten tuo keinu sujuu. Jos ei suju, niin aletaan opetella se eri tavalla uudestaan. Jännä homma kun viime kesänä vaikka oltiin nuorempia ja kokemattomampia, keinun kanssa ei ollut ongelmia, mutta kun talven aikana sitä on otettu vain pari hassua kertaa, siitä onkin tullut yhtäkkiä vähän pelottavalta tuntuva este.
Seuraavaksi oli vuorossa Nokialta tutun harjoituksen tekemistä. Eli putkelta kolmelle hypylle jossa on takaakiertoa ja teinpä poispäinkäännönkin siinä. Tehtiin sitten varioidenkin noita takaakiertoja ja välistä vetämisiä, ja aika hienostihan ne meni sitten kun itsekin heräsin Ransun vauhtiin mukaan ja olin ajoissa ohjauksineni ja käskyineni... Ransukin tykkäsi nurmikentällä hyppiä. Putki kun oli mukana niin tein vielä loppuun lähetyksiä putken eri päihin, mutta niistä ei tainnut juuri olla iloa kun Ransu alkoi olla sen verran väsynyt. Se ei jaksanut enää yhtään katsoa että mihin mä ohjasin, vaikka nimenomaan yritin selkeästi ohjata vartalolla ja kädellä vaikka väärä putken suu olikin tarjolla - ja väsynyt koira meni sitten sinne. Vähän lisää omalla liikkeellä auttamalla sain sen sitten oikeaan putken päähän ja siihen oli hyvä lopettaa treenit. Keskiviikkona käydään anoppilassa ottamassa keppejä ja mennään sitten kentälle keinun kimppuun.
Tuo keinu oli kyllä vähän sellainen ihmetyksen aihe, että tosiaanko se yksi epäonnistuminen Oulussa riitti sellaisen mielikuvan syntymiseen että keinua pitää sillä lailla varoa. Oulussa taisi Ransulla olla sellainen luulo että nyt mennään puomille ja sitten kun ei mentykään niin siitä seurasi häkellys. Nytkin olis hyvä kun pystyisi ottamaan puomia kanssa, mutta kenttä on vielä kevätsiivoamatta ja esteet varastossa. Sieltä saa noita pienempiä esteitä otettua mutta isommat esteet kannetaan varmaan kentälle kevättalkoissa.
Nyt on sitten elämämme ensimmäisiin virallisiin kisoihin ilmottauduttu :) Saas nähdä miten menee kun mua hirvittää jo nyt... Oon kyllä välillä turhan kova jännittämään noita möllejäkin, niin entäs sitten viralliset kisat kun tunnelma on varmaan muutenkin aivan erilainen. Nooh, mennään ja otetaan vastaan mitä tulee! Toivoisin kyllä että keinua ei olis meidän radoilla jos joudutaan opettelemaan tuo keinu uudelleen niin se on sitten vielä kesken niiden kisojen aikaan.
Täällä makaa yksi suhteellisen väsynyt (mutta onnellinen?) schapepoika. Kyllä maistui ruoka kotiin päästyä, niinkuin maistuu kyllä yleensäkin. Edelleen kokemukset uudesta ruuasta on olleet positiivisia ja maistuvuus erinomainen. Ransu vaan on tuollainen hoikka poika, ja sillä on nyt keväällä paino vähän tippunut kun on ehkä tullut liikuntaakin lisää, joten tilaan sille Kennelrehulta seuraavan kerran myös lihaista rasvaa. Jospa sillä rasvalla sais vähän lisää lihaa luiden ympärille. Lihasta kun on hierojan mukaan ihan kiitettävästi, mutta kun emännän mielestä kyljet tuntuu niin hoikilta... Toki se nyt syö reippaasti kaiken mitä antaa, raksujen kanssa oli vähän sekin että "no ei mulla nyt ole leikisti nälkä ollenkaan, en mä noita syö" eli ruoka ei kelvannut aina kovinkaan hyvin. Etenkin aamuruuat tahtoi jäädä välistä, miten siinä sitten yrität lihottaa koiraa kun toinen ei edes koske ruokaansa? Nyt ei kyllä ole vielä löytynyt yhtään sellaista ruoka-ainetta joka jäis kuppiin tai aiheuttais mahalle ongelmia. Ja kaikkea uuttakin on tullut annettua ilman sen kummempia totuttamisia. Joskus olen lukenut että kun on siirrytty raksuista kotiruokaan tai BARFiin, niin koirasta on tullut entisen apaattisen ja haluttoman sijasta energinen ja elämänintoinen. Noh, kumpaakaan ei ole Ransusta puuttunut aiemminkaan, mutta tuota energisyyttä tuntuu kyllä välillä olevan enemmän kuin aiemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti