Keppitreeniä

Kolmen päivän jääkausi pidettiin, ja jonkin verran se rauhoittikin Ransua. Ulos lähtiessä on rauhallisemmin ja muutenkin sisällä vähän herkemmällä korvalla. Vahtimista se ei ole lopettanut eikä sitä kyllä odotettukaan noin lyhyessä ajassa. Ovikellolle on haukkunut vaihtelevalla innolla, välillä raivokkaammin, välillä ei melkein ollenkaan. Pihalla "ei" on kuulunut paremmin, ei tänään rynnännyt anoppilan pihalta mekastamaan, vaikka lähtikin menemään ätisten naapuriin päin mutta pysähtyi ja palasi kiltisti takaisin kun käskin. Lisäksi naapurin lapset pelasi jalkapalloa kahdella jalkapallolla ja se meinasi olla vastustamaton pala purtavaksi...

Otettiin keppitreeniä, aika perusjuttua, suoraan kepeille hakeutumista, pari kertaa vähän vaativammasta kulmasta. Tänään kokeiltiin myös valssilla puolen vaihtamista keppien jälkeen. Ekalla kertaa Ransu lopetti pujottelun pari väliä liian aikaisin, mutta niin taisin minäkin lopettaa käskytyksen eli saman virheen tein kuin Nokialla. Seuraavat kaksi kertaa meni hyvin kun minä kannustin loppuun asti ja Ransukin tuntui muistavan että ai tää oli tää juttu ja tuosta ei tarvi välittää vaan pujotella loppuun asti. Nyt jouduttiin vähän huonossa paikassa ottamaan keppejä, olisin muuten laittanut hypyn sinne keppien perään ja ohjannut hypylle sitten sieltä puolelta jolle valssasin. Nyt kun on kolmeen hyppyesteeseen siivekkeet valmiina, yhteen pitäisi vielä kiinnittää rimankannattimet ja sitten maalata ne kaikki.

Tänään kävi yksi seurakaveri piipahtamassa, ja hänen kunniaksi on kyllä sanottava että käyttäytyisipä kaikki meille tulevat vieraat samalla tavalla! Eli tulisi reippaasti sisään, laittais muina miehinä (tai naisina) takin naulaan ja asettuis istumaan. Eikä välittäis mitään Ransusta (ilman että siitä täytyy erikseen huomautella), vaan sitten kun Ransu on nuuhkinut, kutsuu pikaisesti luokse ja rapsuttaa hetken. Ei siitä koirasta tarvi sen isompaa numeroa tehdäkään, mutta valitettavasti sitä ei kaikki (varsinkaan ei-koiraihmiset) hoksaa. Olihan tietysti vieras Ransulle tuttu mutta silti Ransukin käyttäytyi aivan eri tavalla kun heti ensimmäisenä ei oltu sen luona päällään että "mitäs _Ransulle_ kuuluu?!"

Metsäautotiellä päästiin käymään vain aika lyhyt lenkki, kun reilun puolen kilometrin päässä on tien yli nilkkoihin asti vettä. Ransu oli metsäautotielle päästyään niin täpinöissä, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan luikahti takaluukusta ulos ennen kuin sai lupaa - ja joutui saman tien takaisin odottamaan luvan.

Nyt otan Ransusta mallia ja pistän pitkälleen - en tosin lattialle :)