Noin ainakin meillä lapsuudenkodissa sanottiin, että reissussa rähjääntyy. Olihan meillä pitkä päivä ja rankka reissu kun täältä kaukaa tultiin, mutta kyllähän se kannatti! Kouluttajana oli Elina Jänesniemi, ja hänelle iso kiitos kärsivällisestä neuvomisesta ja opastuksesta, harvoin saa niin hienosti palautetta tekemisestään kuin eilen. Kiitos kuuluu myös tapahtuman järjestäjille! Tällaisia lisää, niin heti tullaan kun vaan ei satu muuta tärkeämpää (mitä muka?!) menoa.
Lähdettiin aamulla 9 aikaan ajelemaan, koska meidät oli merkitty vasta viimeiseen ryhmään. Perillä pistettiin Ransulle häkki pystyyn ja lähdettiin käymään verryttelylenkillä. Aika kului hirmu nopsaan ja kohta päästiin jo tutustumaan rataan. Radalla oli yhteensä muistaakseni 36 estettä (!), mutta en edes opetellut kuin esteeseen nro 27 asti koska tiesin että ei me tulla sinne loppuun asti pääsemään. Epäilin että Ransukin saattaa väsyä jo aiemmin kun sillä on varmaan kunto laskenut kun on ollut tuota masuvaivaa. Katsotaan josko tähän skannaan jossain vaiheessa tuon radan, nimittäin paikalla olemattomille on ihan turha yrittää muuten selittää että "sitten tuli SE takaakierto sen ja sen hypyn jälkeen" kun koko rata oli mielestäni vaikea ja mutkikas. Ja mulla oli ongelmia sen muistamisessakin, puhumattakaan suorittamisesta. Onneksi mentiin pätkissä ja Elina neuvoi mitä kannattaisi (pitäisi) tehdä toisin. Hirmu paljon sain minäkin opastusta oman vartalon käyttöön. Mulla on kuulemma koira joka lukee mielettömän tarkasti jokaisen mun eleen, eli koira joka opettaa ohjaamaan kunnolla mutta myös palkitsee ohjaajansa koska on niin herkkä ohjaukselle. Totta, olenhan täälläkin jo monta kertaa kirjoittanut että Ransu se taas teki just niinkun minä huidoin vaikka itse en niin tarkoittanutkaan - ja koirahan se on tietenkin ollut oikeassa. Monet jutut uskon nyt että jos pysyvät mielessä, ja niitä pääsen kertaamaan ja treenaamaan, alkavat sujua paljon paremmin eilisen ansiosta. Puolet meidän suorituksesta ehti tulla videolle, sitten loppui muistikortilta tila. Pahus vieköön noiden laitteiden kanssa, vaikka olishan meillä videokamera jolla sais jalustalla kuvattua 90min videota, olis riittänyt aika!
Tuntuu hieman turhauttavalta alkaa esitelmöidä "treenien" sujumista, koska muutaman esteen välein tuli kohta jota otettiin uudestaan. Ja uudestaan. Kuitenkin enimmäkseen hioimme takaakiertoja, niin kun minä olen luullut että me osataan ne! Mutta voi, kuinka väärässä olenkaan ollut... Myös kepeillä harjoittelimme sitä, että lähetän Ransun oikealla puolella kepeille ja valssaan keppien jälkeen vasemmalle puolelle kun Ransu on vielä kepeillä. En uskonut että se kestäis moiset temput mutta kestihän se kun palkka odotti keppien päässä. Pari kertaa piti lintsata viimeinen väli, monta kertaa minä unohdin ohjauskäskytyksen loppuun saakka ja hyydyin kuin suolapatsaaksi ja olihan se Ransukin sitten ihmeissään että ai pitikö mun nyt pujotella nää loppuun vai mitä sää meinaat?! Yksi hauska tilanne syntyi muurin kanssa. Meillä on tähän asti ollut käytössä vain umpimuuri, tai muuri jossa on vain hyvin pieni "holvi" siellä alhaalla, sellainen josta tyyliin minikoira pääsee ryömimällä läpi. Mutta nytpä olikin sellainen muuri jossa oli kyllä ihan maksikoiran mentävä aukko, ja katsoin jo rataan tutustuessa, että päättääkö mun utelias schapepoikani käydä tutkimassa sen kolon. Hieno homma että tutustui tuollaisenkin näköiseen muuriin, tiedä koska tulee kisoissa vastaan! Ensimmäinen kerta muurin yli mentiin niin että Ransu pysähtyi muurin taa, minä olin toisella puolen ja kehotin hyppäämään yli. Ja poitsu tekee työtä käskettyä; loikkaa ilman vauhtia suoraan ylöspäin muurin yli. Hieno Ransu! Yleisöäkin pitää vähän viihdyttää, ettei se jää ihan ohjaajan (tahattomaksi) tehtäväksi... Okserikin meni hienosti vaikka sitäkään ei olla nähtykään puoleen vuoteen, ja ihan oikean korkuisenakin taisi olla. Monta kertaa mentiin tosi komeasti sen ylitse, kyllä Ransu hypätä osaa ja jaksaa!
Suorituksen jälkeen käytiin jäähdyttelemässä ja saatiin kannustusta osallistua virallisiin kisoihin. Juu, kyllähän me on aiottukin ennen Agirotua korkata viralliset. Toukokuun alkupuolella olisi sopivasti kisat joten sinne varmaankin suunnataan, lisenssikin pitäisi näinä päivinä saapua. Oli mukava nähdä myös Ransun veljeä Rockya, ja veljekset tulikin hyvin juttuun. Olisi ollut hauska päästää ne leikkimään keskenään, Ransulla ainakin olis intoa riittänyt. Sellaista koiraa ei ole vieläkään tullut vastaan, jonka kanssa Ransu ei tulis toimeen.
Kotimatkalle päästiin noin 19 aikoihin, ja siitä 7h eteenpäin me oltiin kotona. Muutamat harhailut ruokapaikkojen perässä ja mahdottoman sakea sumu viivästytti hieman matkantekoa mutta tiedossahan oli että myöhään menisi. Reissu kesti siis noin 17h ja uni kyllä maistui sekä koiralle että emännälle (ja myös isännälle) aika makeasti. Ransu nukkui kyllä jo autossakin. Ennen Nokialta lähtöä ruokin Ransun ja annoin sitten raksuja ja foliovuokasta Cesaria kyytipojaksi. Ja virhehän se tietenkin oli - tänä aamuna oli masu taas löysällä vaikka hyvin meni jo monta päivää lihoja syödessä. Nyt aamupalaksi jauhelihaa ja se ei ainakaan ruikulina tullut läpi. Noita raksuja en nyt kyllä enää syötä! Jos raksuihin joskus on jostain syystä palattava niin noita samoja ei enää tarjoilla kun ei niitä siedä yhtään.
Tänään heräsin ihan ajoissa ylös, kun isäni tuli hakemaan minua mukaan teurastamolle Pietarsaareen. Eilen tuli istuttua autossa reilut 760km, tänään reilu 200km lisää. Ensin käytiin henkilökuntamyymälässä ostamassa meille ihmisille lihoja, ja sitten suunnattiin koiranruokapuolelle. Sieltä lähti mukaan nyt aluksi broilerin siipiä kokonaisina ja jauhettuina, broilerin jauhelihaa ja sika-nautajauhelihaa. Kennelrehulta haen perjantaina naudan mahaa ja jauhettua maksaa. Näillä nyt päästään alkuun tätä uutta kotiruokavaliota. Olen tehnyt ruokalistan joka on 2 viikkoa ja sitten alkaa uudelleen. Tuumin, että sillä lailla pystyy paremmin hahmottamaan että mitä tulee syötyä ja miten usein, täytyy olla jokin selkeä ohje ruokinnasta pakastimen ovessa. Nyt aluksi mennään vähän suppeammilla valikoimilla, haetaan sitten myöhemmin muitakin lihoja ruokavalioon. Kaupasta ostin vähän pakastevihanneksia ja kermaviiliä. Suunnittelin antaa nuo kasvikset kypsinä, höyrytän ne (saa samalla itsekin) ja sitten sauvasekoittimella on helppo muusata ne soseeksi. Tätä meidän uutta ruokintaa ei voi barffaamiseksi tai oikein raakaruokinnaksikaan kutsua, koska noita siipiä annetaan vähemmän kuin mitä "oikeassa" barffissa kuuluisi, lisäksi kypsennän nuo kasvikset ainakin suurimmaksi osaksi ja myös puurot kuuluu ruokavalioon. Samoin noita maitotuotteita kun Ransu niistä tykkää niin kovasti ja tuntuu sopivan vatsalle. Kun tuotiin laatikot sisälle, niin Ransu osoitti kyllä kovasti kiinnostusta, hyvä ettei yhtä laatikkoa alkanut kulmasta jyrsiä kun sieltä tuli niin houkutteleva tuoksu. Nuo ruuat oli kyllä pakattu aika sopivan kokoisiin pussukoihin, että ne oli helppo saada pakastimeen mahtumaan ja vielä omatkin ruuat mahtui. Onneksi ei ole hevosenkokoisia koiria laumallista joiden ruuat veis kauheasti tilaa jos ei joka viikko halua hakea uutta. Nyt on siipijauhepötkö sulamassa pöydällä, Ransun täytyy aina välillä varmistaa että onhan pötkö vielä tallessa :) Kunpa tämä ruokinta nyt sopisi meille paremmin, kuin noiden tiettyjen raksujen kanssa tuli ainakin mitta täyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti