Meillä alkoi tänään jatkokurssi, joka meille on kyllä toinen, mutta väliäkös tuolla. Tiedä häntä montako jatkokurssia nuo muut on käyneet ennen tätä... Heh se on aina helppo sanoa mennessään uuden seuran jatkokurssille, että "on me jonkin verran treenattu"... Joo, jonkin verran. Tarkemmin sanottuna alkeisten jälkeen on käyty jo yksi jatkokurssi ja vapaa-ajalla käyty harjottelemassa. Meillä kun tää ohjaaja ei meinaa kehittyä ei sitten millään. Koirahan kyllä osaa.
Niinkun osasi tänäänki. Olin kyllä aika jännittynyt koko ajan, ryhmässämme tais olla 6 koiraa ja pieniä oli muutama erikseen toisen vetäjän kanssa. Järkevää toki, eipä tarvi koko ajan esteitä ruuvata ylös-alas. Mulla oli hirveät paineet kun piti mennä heti aluksi keppejä, tiesinhän mä että niitä on viime aikoina menty aika hyvin, mutta silti. Muut meidän edellä meni enimmäkseen hyvin, joten onnistuahan sitä tietenki pitäis itekin ;) Ja Ransuhan meni hienosti! Se ei menny samperinmoista kyytiä mutta meni kuitenkin sulavasti ja ihan reippaasti, pääasia myös se ettei se tehnyt yhtään virhettä kepeillä. Ekaksi mentiin ihan vain kepit, sitten samaa hyppy-kepit-hyppy-kepit-hyppy -sarjaa jota itse on otettu pari kertaa aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa sekin meni moitteettomasti, Ransu meni kepit puhtaasti, tuli hyvin haltuun ja uudestaan puhtaasti kepit. Olin tyytyväinen, aloitus oli hyvä!
Sitten oli rataa, jossa oli 10 estettä, mukana A-este! Eikä edes skipattu kontakteja, hieno Ransu! Keinuhan ei ole mikään ongelma ollutkaan. Alussa vetäjä kysyi multa onko menty millasia hyppyjä ja pystyykö se hyppään sen pituushypyn mikä oli laitettuna. Mä sanoin millaisia hyppyjä on otettu ja että Ransu tekee helposti parimetrisiä pituushyppyjä. Huomautan väliin että esteillä sillä ei ole sellaista koskaan teetetty, mutta tänne ulkokentälle menee ojan yli silta joka on varmastikin n. 2m pitkä ja Ransu menee sen aivan ilmavasti ylitse, ehkä n. 2,4m loikan tehden. Eli ne puolitoistametriset pituushypyt on lasten leikkiä - periaatteessa. Käytännössä sitten taas, jos tullaan putkesta ja ohjaaja huutaa liian myöhään missä on ja minne jatketaan, niin sehän meni sitten hipsutteluksi pituushyppyä _pitkin_ eikä yli. Noh, siinä kohtaa ehdin sitten lähettää "uukkarille" eli kiertämään kahdelle hypylle jotka palasi takaisin päin rataa ja ehdinpä vielä valssata hyppyjen välissä vastaanottamaan koiran. Ransu kyllä irtoaa hyppyjen taakse, mutta ei näköjään vielä kovin kaukaa, joten sitä joutuu vähän saattelemaan kiertoon, joten itselle tulee sitten valssauksen kanssa *#"@& kiire. Ja mihin se koirakaan sitten pystyy hyppäämään kun ohjaaja tanssii esteen takana? Muu rata meni ihan sujuvasti, ja ekalla kertaa tosiaan valssauksenkin ehdin tekemään kun pituushypyltä ei tultu niin kovaa. Mutta toisella kierroksella kun mentiin pituushyppy oikein, niin kiirehän se tuli valssauksen kanssa. Tätä on varmasti aika vaikea hahmottaa, mutta pohdinpa kuitenkin 'ääneen'. Hyppyjen jälkeen oli A-este, olis pitäny vain pysyä ohjaamassa vasemmalta eli pituushypyn ja hyppyjen välistä, ja tehdä takaaleikkaus A:lle lähettämisen jälkeen. Sitä taas ei olla harjoiteltu koskaan joten en osaa sanoa miten Ransu sen kestäis.
Paikkana oli raviradan maneesi, tosi "kivalla" purupohjalla. Siinä kun on eka lämmitelly kuravellissä pihalla vesisateessa tällasen pitkäturkkisen koiran, ja sen jälkeen kun viet sen sinne purun keskelle intoa täynnä, niin eihän siitä seuraa muuta kuin sekasortoa ja sotkua. Ransu oli partaa myöten ihan mustana, ja vielä kun purun seasta sattui löytymään pari aarretta: ihania hevosenmunkkeja! Uusi paikka ja uudet hajut, ryhmän vetäjä sanoikin että tää on ihmeellinen koira, se kun pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa; menemään agilityesteitä ja haistelemaan hajuja... Onhan tuo pohja hyvä agilityn kannalta varsinki tällaselle nuorelle koiralle, sopivan pehmeä ja onhan siinä näköjään pitoa.
Meillä oli käytössä uus manttelikin, selvästi Ransukin tykkäsi kun joku lämmitti sitä automatkalla kotiin ja kun verryteltiin. Tänään tuli myös heijastinhihna ja namutasku, just sopivaan aikaan! Oli paljon helpompaa antaa namit namutaskusta kuin housujen taskusta. Ja eipä likaannu housut. On tää koiraharrastus vaan melkoista välineurheilua :P Treeniliivikin olis kätevä...
Keskiviikkona sitten hallille treenailemaan, hyvällä mielellä alkaa taas agilitya mennä aktiivisemmin kun kuukauden tauon jälkeen ekat harjotukset meni niin hyvin, vaikka oli uudet koiratkin ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti