Siis schapendoesin turkinhoito. Kampasin - köh köh - kolmen viikon tauon jälkeen Ransun tänä iltana. Vai joko siitä hierojalla käynnistä on kuukausi... Onhan siitä. Silloin mä sen kampasin kunnolla edellisen kerran, mätsäriin vain suin päälikarvat siistiksi. Enkä löytänyt takkuja kuin mahan alta nivusista muutaman pienen! Lisäksi parrassa näytti olevan jotain ruokaa olevan tarttunut niin että ne varmaan pitää leikata pois. Minua kun niin peloteltiin ennen schapen hankkimista että turkinhoito on sitten hankalaa ja työlästä tämän ikäisenä. Vai onko pahin vielä edessä?! Nimittäin karvaa ei lähtenyt kuin hädin tuskin kolmasosa siitä, minkä muutama kuukausi sitten sai kammattua vaikka kahtena päivänä peräkkäin siitä irti. Eikä silloinkaan takkuja ollut, mutta tosiaan karvaa irtosi enempi kun nyt. Toivottavasti turkki pysyy yhtä helppohoitoisena, en sano että varsinaisesti laiska sen suhteen olisin, mutta onhan se koirallekin mukavampaa kun kampaus kestää puolisen tuntia ja siitä voi nauttia kun ei ole takkuja. Ransu nimittäin on mielellään kammattavana, samaa olen kuullut sisaruksista ja äidistäkin, tietysti vähän pitää vastustella kun pepun seutua kampailee mutta onhan siellä niitä herkkiä ruumiinosia joten eihän sitä tiedä jos nainen ei niitä hoksaa varoa...
Tein tänään toisenkin hoitotoimenpiteen (hoh, kylläpä kuulostaa siltä niinkun en tuota hoitais ollenkaan), ensimmäistä kertaa Ransulle. Nimittäin pesin shampoolla sen - tassut ja mahan tosin vain. En ole edelleenkään kertaakaan pessyt tuota kokonaan, ja tuolla ostamallani halvalla shampoolla sitä ei luultavasti kannata tehdäkään. Pesin pelkät jalat ja vatsan kun herra tuppaa "pissimään kintuille" merkkaillessa, joten jalat haisee pisulle. Lisäksi minusta ei haittaa muutenkaan jos välillä pesee jalat ihan shampoollakin, kun kuitenkin kaupunkien katuja talloo menemään. Jalkojen karva tuntui hieman pehmeämmältä pesun jälkeen, sitähän ne tekee nuo aineet, pehmentää turkkia joka ei taida tämän rodun turkille oikein sopia. En ole vielä törmännyt yhteenkään shampooseen jossa lukis että karkealle karvalle, ei pehmennä. Saa tehdä tuotesuosituksia!
Käytiinpä me mantteliostoksillakin. Soitin matkalta jo yhdelle tutuksi tulleelle eläinkauppiaalle ja kysyin manttelitilannetta, mutta hänellä oli kuulemma vain kesämallin sadehaalareita muutama pieni koko. Hän kertoi, että toistakymmentä vuotta sitten kun oli ottanut liikkeeseen koirien talvivaatteita, ihmiset oli nauraneet että ei niille koirille mitään vaatteita tarvi pukea! Ne myytyään ei ole kuulemma sitten halunnut ottaa uusia vaikka ajat on muuttuneet ja koiria puetaan tietysti tarpeeseenkin mutta myös koristukseksi. Onhan noita kyllä netti pullollaan hömppävaatteita myyviä putiikkeja, joista ei edes löytyisi tämän kokoiselle koiralle sopivia vaatteita vaikka haluaisi tuota huvikseen pukeakin. Noh, en halua vaan etsinnässä oli lämpöinen mantteli agilitytreeneihin ja tietysti talveksi oikein koville pakkasille. Onhan Ransulla turkkia ja pohjavillaa, mutta schapendoes on minusta sen verran hoikka rotu että kylmä voi talvella yllättää jos viima tekee turkkiin jakauksia ja iho on kylmän armoilla. Musti ja Mirriin ei olleet vielä paksummat talvimanttelit ehtineet, joten ostin sellaisen fleece-vuorellisen "välikausimanttelin" joka menee nyt näin syksystä treeneissä omaa vuoroa odotellessa ja kotimatkalla. Sitten kun talvi tulee oikeasti niin hankitaan lämmin mantteli tai haalari jolla tarkenee sitten lenkkeillä.
Meillä alkaa maanantaina agilityn jatkokurssi. Montakohan kertaa olen asiasta kirjoittanut... Noh, oli miten oli, kirjoitan taas. Huomenna olis eka vapaavuoro käydä treenailemassa, saa nähdä tuleeko lähdettyä. Maanantaina on siis kurssi, keskiviikkona alkaa oman paikkakunnan talvitreenit Dognessissa. Tuo jatkokurssi on raviradan maneesilla, kylmä paikka harjoitella, siksi noita lämpökamppeitakin pitää olla. Dogness taas on lämmin sisähalli, joten siellä on eri mukava treenata vaikka tietysti tilaa on vähemmän. Mulla on sitte ihan kiitettävästi nuo illat kiinni, kun maanantai ja keskiviikko on agilitya, tiistaina mä pidän kokkikerhoa lapsille ja torstaina on meidän sulkisvuoro. Sitten lauantaisin on vielä tuo agilityn vapaavuoro. Olishan se kiva kun nuo agilityt olis omalla paikkakunnalla, mutta täällä ei ole paikkaa missä treenata talvella (kesällä onkin kiva kun kenttä on niin lähellä). Niinpä pitää kulkea tonne hallille 30km. Olen kahden kennelseuran jäsen, joten toisen seuran kurssi on sekin reilun 30km päässä tuolla maneesilla, eli kulkemista tulee.
Nyt on lähdettävä antamaan iltapala, iltalenkistä hurahti sopivasti aikaa kun kirjoitin tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti