Onpas mennyt harvinaisen monta päivää ettei ole tullu kirjotettua blogia. On ollu aivan ihania kuulaita pikkupakkas-aamuja, vielä ei pakkasta ole ollu ympäri vuorokauden, mutta aamulla kun lähtee lenkille niin on niin raikas ja vilpoinen ilma. Ransun kannaltahan se tietysti on hyvä, ei tule kuuma pitkälläkään lenkillä kuten kesällä helposti, ja kun on maa kohmeessa niin tassutkin pysyy puhtaampina.
Olin lauantaina töissä, maalaan erään rakennustarvikeliikkeen varastorakennusta, ja Ransu oli mulla mukana töissä. Ajattelin ottaa sen mukaan että se saa katsella liikennettä ja ohi meneviä ihmisiä, muutaman kymmenen metrin päässä on tie jossa on kohtalaisesti liikennettä. Sillai sopivan turvallisen välimatkan päässä. Nelisen tuntia maalasin ja Ransu oli kiinni milloin tellingissä, milloin pensaassa. Alussa se oli aika ihmeissään ja jännittynyt, se kun ei ole maailman rennoin koira kun on hälinää, vaikkei tuo nyt mikään vilkas kaupungin keskusta tosiaan ole. Kyllä se siinä sitten malttoi rauhoittua ja pötköttelikin jo loppuajasta ihan rauhassa, eli ilmeisesti se hoksasi ettei niistä autoista ja jalankulkijoista tarvi välittää. Saas nyt nähdä sitten kun seuraavan kerran ollaan jossain keskustassa, että huomaako mitään muutosta vai vieläkö ne aiheuttaa jännityksen tutinoita. Eihän sitä nyt varmaan tarvi odottaakaan mitään yhden kerran ihmeparantumista, mutta tuo oli eka kerta kun se siedättyi sille liikenteelle niin että pystyi olemaan rauhallisena kun minä olin vähän matkan päässä ja tein omiani eli maalasin seinää.
"Työpäivän" jälkeen kävimme pyörähtämässä maneesilla katsastamassa, millainen rengaseste siellä on. Tämän takia otin Ransun mukaan myös, ettei mun tarvi sitä kotoa hakea vapaavuorolle. Eihän sitä kolmatta treenikertaa viikossa tarvi tavaksi ottaa, mutta kun tuo rengas on ollu sellanen este agilityssa, että kun se on tähän asti ollu joka kentällä/hallilla missä on käyty, vähän erilainen. Joten joka kerta se on pitänyt ensin mennä luikahtamalla renkaan ja telineen jostain välistä, vaan ei varmasti hyppäämällä renkaan läpi. Siitä oon tehny päätelmän ettei Ransu täysin osaa hakea renkaan muotoa, vaan tutun näköistä estettä. Muut esteethän on periaatteessa aika samanlaisia, värit vaihtelee mutta sillä ei näytä olevan merkitystä. Tuon renkaan kun voi kiinnittää niin monenlaisiin "kehyksiin" niin monella tavalla, että Ransu ei varmaan kokemattomuuttaan ole vielä hoksannut että mikä este se on. Tosin tuon maneesin renkaan se hyppäsi heti hienosti, eli se oli vissiin tarpeeksi tutun näköinen.
Eilen pidettiin sitten lepopäivä koska lauantai oli niin rankka päivä. Ei käyty edes lenkillä, vaan pötköteltiin vain. Eikä Ransu tuntunu edes kaipaavan että pitäis päästä jonnekin. Tämä aamu aloitettiinkin sitten reippaasti 1½ tunnin metsälenkillä, ihanaa! Vitsit kun tolla koiralla on sitte hyvä kunto! Tai eihän sitä tiedä miten paljon se vielä voi parantua ;) Mutta se juoksi metsäpolkua mun edellä, lähti laukkaamaan metsään ja kävi muutaman kymmenen metrin päässä kääntymässä, laukkasi takaisin polulle ja hirmu kyytiä polkua eteenpäin ja kääntyi takas ja pinkoi mun luokse. Siitä tuosta vain otti sellasen muutaman sadan metrin spurtin... heh kateeksi käy. Ja mun pitäis olla sen kaa samaa paria agilityssa..? Sitä on niin ihana katsoa kun se on aivan onnensa kukkuloilla kun se saa juosta noita metsäpolkuja ja metsäautotietä vapaana, poiketa välillä metsään ja kieriä sammaleitten ja varpujen seassa.
Enpäs ole tainnut kirjoittaa meidän pallon jäljestyksestä mitään! Se tapahtui muistaakseni perjantai-aamuna, kun lähdettiin tuonne takapihan takaa alkavaan metsään aamulenkkeilemään. Otin Ransun suosikkipallon mukaan, ja pudotin sen polusta vähän sivuun ja kävelin jonkin matkaa eteenpäin. Kysyin Ransulta "missä pallo?" ja sehän teki työtä käskettyä eli alkoi vainuta palloa. On se kyllä uskomaton tuo koiran hajuaistikin. Palloa ei silmällä nähnyt heti eli ihminen olis saattanut olla aika hukassa sen etsimisessä :P Ransu vainusi nokka pystyssä, juoksenteli edestakaisin ja otti välillä ilmasta vainua. Ja pallo löytyi alta aikayksikön. Tein saman muutaman kerran, ja joka kerta nakkasin pallon vähän kauemmas polusta aina eri puolille ja kävelin aina pikkasen pidemmästi pois pallon luota ennenkuin annoin käskyn etsiä pallo. Viimeinen tehtävä meinasi olla liian hankala, kun laitoin pallon pikku koloon joka jäi kengästäni kun astuin pehmeään sammaleeseen. Hajuakin oli pallosta varmaan vaikeampi ottaa ja sitä ei nähnyt ennenkuin tuli ihan kolon luo. Sitkeästi Ransu sitä etsi ja lopulta löysi sen - väittäisin että sattumalta melkein luovutettuaan jo - kieriessään sammalikossa pallon luo :D
Tällaista tänne, nyt lepäillään päivä ja illalla olis sitten ohjatut agitreenit maneesilla.
Olin lauantaina töissä, maalaan erään rakennustarvikeliikkeen varastorakennusta, ja Ransu oli mulla mukana töissä. Ajattelin ottaa sen mukaan että se saa katsella liikennettä ja ohi meneviä ihmisiä, muutaman kymmenen metrin päässä on tie jossa on kohtalaisesti liikennettä. Sillai sopivan turvallisen välimatkan päässä. Nelisen tuntia maalasin ja Ransu oli kiinni milloin tellingissä, milloin pensaassa. Alussa se oli aika ihmeissään ja jännittynyt, se kun ei ole maailman rennoin koira kun on hälinää, vaikkei tuo nyt mikään vilkas kaupungin keskusta tosiaan ole. Kyllä se siinä sitten malttoi rauhoittua ja pötköttelikin jo loppuajasta ihan rauhassa, eli ilmeisesti se hoksasi ettei niistä autoista ja jalankulkijoista tarvi välittää. Saas nyt nähdä sitten kun seuraavan kerran ollaan jossain keskustassa, että huomaako mitään muutosta vai vieläkö ne aiheuttaa jännityksen tutinoita. Eihän sitä nyt varmaan tarvi odottaakaan mitään yhden kerran ihmeparantumista, mutta tuo oli eka kerta kun se siedättyi sille liikenteelle niin että pystyi olemaan rauhallisena kun minä olin vähän matkan päässä ja tein omiani eli maalasin seinää.
"Työpäivän" jälkeen kävimme pyörähtämässä maneesilla katsastamassa, millainen rengaseste siellä on. Tämän takia otin Ransun mukaan myös, ettei mun tarvi sitä kotoa hakea vapaavuorolle. Eihän sitä kolmatta treenikertaa viikossa tarvi tavaksi ottaa, mutta kun tuo rengas on ollu sellanen este agilityssa, että kun se on tähän asti ollu joka kentällä/hallilla missä on käyty, vähän erilainen. Joten joka kerta se on pitänyt ensin mennä luikahtamalla renkaan ja telineen jostain välistä, vaan ei varmasti hyppäämällä renkaan läpi. Siitä oon tehny päätelmän ettei Ransu täysin osaa hakea renkaan muotoa, vaan tutun näköistä estettä. Muut esteethän on periaatteessa aika samanlaisia, värit vaihtelee mutta sillä ei näytä olevan merkitystä. Tuon renkaan kun voi kiinnittää niin monenlaisiin "kehyksiin" niin monella tavalla, että Ransu ei varmaan kokemattomuuttaan ole vielä hoksannut että mikä este se on. Tosin tuon maneesin renkaan se hyppäsi heti hienosti, eli se oli vissiin tarpeeksi tutun näköinen.
Eilen pidettiin sitten lepopäivä koska lauantai oli niin rankka päivä. Ei käyty edes lenkillä, vaan pötköteltiin vain. Eikä Ransu tuntunu edes kaipaavan että pitäis päästä jonnekin. Tämä aamu aloitettiinkin sitten reippaasti 1½ tunnin metsälenkillä, ihanaa! Vitsit kun tolla koiralla on sitte hyvä kunto! Tai eihän sitä tiedä miten paljon se vielä voi parantua ;) Mutta se juoksi metsäpolkua mun edellä, lähti laukkaamaan metsään ja kävi muutaman kymmenen metrin päässä kääntymässä, laukkasi takaisin polulle ja hirmu kyytiä polkua eteenpäin ja kääntyi takas ja pinkoi mun luokse. Siitä tuosta vain otti sellasen muutaman sadan metrin spurtin... heh kateeksi käy. Ja mun pitäis olla sen kaa samaa paria agilityssa..? Sitä on niin ihana katsoa kun se on aivan onnensa kukkuloilla kun se saa juosta noita metsäpolkuja ja metsäautotietä vapaana, poiketa välillä metsään ja kieriä sammaleitten ja varpujen seassa.
Enpäs ole tainnut kirjoittaa meidän pallon jäljestyksestä mitään! Se tapahtui muistaakseni perjantai-aamuna, kun lähdettiin tuonne takapihan takaa alkavaan metsään aamulenkkeilemään. Otin Ransun suosikkipallon mukaan, ja pudotin sen polusta vähän sivuun ja kävelin jonkin matkaa eteenpäin. Kysyin Ransulta "missä pallo?" ja sehän teki työtä käskettyä eli alkoi vainuta palloa. On se kyllä uskomaton tuo koiran hajuaistikin. Palloa ei silmällä nähnyt heti eli ihminen olis saattanut olla aika hukassa sen etsimisessä :P Ransu vainusi nokka pystyssä, juoksenteli edestakaisin ja otti välillä ilmasta vainua. Ja pallo löytyi alta aikayksikön. Tein saman muutaman kerran, ja joka kerta nakkasin pallon vähän kauemmas polusta aina eri puolille ja kävelin aina pikkasen pidemmästi pois pallon luota ennenkuin annoin käskyn etsiä pallo. Viimeinen tehtävä meinasi olla liian hankala, kun laitoin pallon pikku koloon joka jäi kengästäni kun astuin pehmeään sammaleeseen. Hajuakin oli pallosta varmaan vaikeampi ottaa ja sitä ei nähnyt ennenkuin tuli ihan kolon luo. Sitkeästi Ransu sitä etsi ja lopulta löysi sen - väittäisin että sattumalta melkein luovutettuaan jo - kieriessään sammalikossa pallon luo :D
Tällaista tänne, nyt lepäillään päivä ja illalla olis sitten ohjatut agitreenit maneesilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti