Keppikuulumisia

Keskiviikon treeneistä ei ole paljoa kertomista, menivät kohtuullisesti, mä mokailin ja olin jotenkin "äänetön" eikä Ransu sitte ollu kovin hyvin hallussa radalla koko aikaa. Vähän monimutkainen rata oli ja hämäysesteitäkin pari joita ei suoritettu ollenkaan mutta olivat kivasti siinä tyrkyllä. Ransu meni sinne mihin mä ohjasin, kuulemma, vaikka mun mielestä se kyllä meni välillä mihin ite halus eikä ees katsonu mihin ohjasin. Se kertoo vähä samasta käytöksestä kun mitä on ilmenny viime aikoina muutenkin: korvattomuudesta ja omapäisyydestä. Mutta positiivista oli kuiteskin se että A-esteen kontakti otettiin hyvin, etenkin tuota ylösmenoa pelkäsin mutta poika on tainnut sen oppia!

Keppikuulumisiahan tässä piti olla, vai mitä? No mä kun oon tällainen satutäti niin juttua tulee aina muustakin. Kotipihalla on käynnissä lähes päivittäiset keppitreenit, välillä pariinkin kertaan päivässä. Eilinen oli lepopäivä ihan täysin, Ransu vain nukkui ja illalla söi vähän luuta, kun keskiviikko oli niin rankka päivä parin tunnin lenkkeineen ja treeneineen. Tänä aamuna meni kepit aika mallikkaasti! En tohtinu edes ottaa kun kolme toistoa kun ne meni niin hyvin, sellaseen on aina parasta lopettaa. Vauhdilla sisään, vähän jo hakeutuikin, ensin meinasi juosta toisen keppivälin kohdalta sisään mutta onneksi verkko sen esti ja Ransu hakeutui ekaan väliin ja siitä vauhdilla läpi. Ehkä syy oli minussakin, seison ite tokan keppivälin kohdalla ja viittaan keppeihin päin huutaen "kepit!". Joo, vika oli minussa. Toinen kerta ns. paremmalta eli oikealta puolen vähän kauempaa lähettäen ja hyvin meni. Tultiin läpi heti lujaa. Viimeinen kepitys vasemmalta puolelta ja sekin hyvin sisään vähän "väärästä kulmasta" lähettäen ja ai vitsi mikä vauhti oli kun tultiin lelusta taistelemaan. Tuo lelulla palkkaus taistelemalla on aika hyvä keksintö ja kun ei aina anna sen saada muuta kuin vähän hampailla hipastua lelua niin johan seuraava kertaa mennään ryminällä, vissiin se aattelee että "ja nythän mä sen lelun saan kii ku tonne pääsen!"

Kävin kaupassa ja Ransu oli autoilemassa mukana. Oltiin tulossa katoksesta ja kuulin että pihalla on jossain päin väkeä, että pitääpä pitää koira hyvin hallussa. Näinkin naisen joka lähti päiväkodilta, onneksi ennen Ransua, ja Ransu ehti just käännähtää sinne päin (aikomuksena haukkua ja juosta sitä naista kohti) mutta mulla toimi tällä kertaa suu Ransua nopeammin ja ehdin kieltää sitä JUST oikeaan aikaan että se perui aikeensa ja otti kontaktin muhun. Hieno poika! Se seurasi pari askelta vierellä ja pysähtyi uudestaan katsomaan sen naisen perään, mutta kun sanoin ettei mene, niin se seurasi mua pihalle asti :) Olipas hieno vahvistus oikealle käytökselle, ja kyllä siitä sitten kehuinkin kovasti. Roska-autokuskeillekin se meinasi haukkua ja murista, toisaalta ei ihme koska vissiin ekaa kertaa elämässään näki sen tapahtuman kun roskikset tyhjennetään, sehän pelottaa joitain lapsiakin. Enemmän taisi kuitenkin kyse olla vahtimisesta, koska häntä oli ylhäällä eikä suinkaan koipien välissä. Pari kertaa piti topakasti kieltää.

Täällä on myös yleistä tottelemattomuutta ja korvattomuutta, keskaria näytellään ja varsinkin se ärsyttää niissä tilanteissa kun heitän lelun ja se pitäis palauttaa mulle, ja toinen juoksee häntä korkealla rinkiä mun ympärillä, ja jos se puhuis niin suusta kuuluis lällällää etpäs saa kiinni, lällällää. Lisäksi montaa asiaa joita kieltää tekemästä, tehdään heti uudestaan. Esimerkiks eteiseen ei saa tulla kun siellä on joku pukemassa, niin sinne pitää tunkea väkisellä ja kun käskee pois niin eikö heti uudestaan. Ihana tuo murkku.