...siis koiran jonka takia saa hävetä silmät päästään ja miettiä päänsä puhki kuin sen laittais ojennukseen. Lauantaina se säntäsi kahden eri naapurin luo haukkumaan, se juoksee kohti ja haukkuu, nykyään vain haukkuu ainakin tuolla pihalla, ei murise. Sitten se kiertää kauemmas ja taas haukkua räksyttää. Tulee kyllä luokse kun kutsuu, yleensä ekasta tai tokasta käskystä. Jotenkin pitäis saada tuo kierre katkaistua että kun ulkona näkee naapuria, ettei sen luokse tarvis juosta haukkumaan. Onneks se ei murise, rähise eikä hyökkäile kohti. Onkohan se sitten vaan epävarmuutta myös kun kauheaa räksytystä täytyy pitää? Kovasti se minua ja Anttia vahtii, koska kun se oli pihalla yksin hihnassa, se ei pukahtanu mitään kun naapurista lähti vieraat. Vaan ans olla kun olisin ollu sen kans pihassa, lyön nakkipaketista vetoa että se olis rynnänny sinne haukkumaan. Toinen tapaus oli sellainen jossa Ransu luuli mun tulevan perässään autokatokseen (käytiin pissatuslenkki irrallaan tossa tien varressa), mutta en tullutkaan vaan oikaisin katoksen takaa nurmikon kautta. Yhtäkkiä vain kuului haukunta ja kun kutsuin luo niin näin kun Ransu häntä alhaalla pinkoi mun luokse, eli oli kai todennut että apua jäinkin yksin tänne haukkumaan eikä ole edes ketä "puolustaa". Kotia ei ole nyt tullut vieraita vieraita ja se onkin harmi koska haluaisin tietää miten se niihin suhtautuu, kun siis tulee outoja vieraita, tutuille se haukkuu ovikellon mutta lopettaa metelöinnin kun tunnistaa tulijat. On ollu tarkoitus että tuota ovikelloa alettais naksulla ehdollistaa siihen että se oppis olemaan haukkumatta ovikelloa. Tässä välissä oli jo parempi kausi sen suhteen mutta nyt se on alkanut taas. Ou jee.
Mutta nimenomaan nuo naapureille haukkumiset saa tuntemaan ittensä noloksi ja tekee mieli vajota maan alle. Myöhäistä viheltää kun peet on jo housussa eli kun Ransu on jo menossa niin kielto on jo myöhässä. Mulla vain ei ole yhtä kehittyneet aistit kun sillä ja yhtä nopea reaktiokyky. Sitten kiva kun Ransu ryntää vaikka kieltää ja haukkuu, onneks sentään tulee kun kutsuu eikä mun mielestä käyttäydy aggressiivisesti kuitenkaan. Tuntuu että ei, mä en oo kasvattanu tota koiraa enkä mä omista sitä... Tiedän että jotenkin tilanteeseen pitäis puuttua mutta miten? Kun hihnassa se ei sitä tee, joten mitä hyötyä on siitä että ulkoilutan hihnassa koska sitten ei tule edes tilanteita joihin päästä puuttumaan?
Perjantaina ja lauantaina käytiin anoppilassa eli mummulassa jossa oli Antin veli tyttöystävänsä kanssa käymässä, Ransu näki ne viimeksi joskus touko-kesäkuussa. Se yllätti minut aika täydellisesti kun se meni melkein heti niiden luokse ja otti hellittelyä vastaan siltä tyttöystävältä. Ja Antin veljeä se seurasi kanssa ja tunki iholle että piti silitellä! Ihan käsittämätöntä käytöstä meidän Ransulta *ihmettelee* Molemmat vierailut meni muuten ihan jees, mutta pitihän sen tietenkin lauantai-iltana kun pestiin autoa, rynnätä jalkakäytävää menevän koiranulkoiluttajan luo haukkumaan, ja sieltä sitten tuli rähinää takaisin. Havaitsin tilanteen niin myöhään etten voi sanoa varmaksi mitä Ransu tilanteessa teki, sen mitä näin, niin se näytti yrittävän leikkiä sen toisen koiran kanssa. Nähdäkseni ei osallistunut rähinöintiin, ja tuli taas luokse heti kun kutsuin. Toinen koira rähisi flexissään vielä pitkän matkaa kun omistajansa yritti jatkaa matkaa.
Tässä on menny niin monta päivää ettei ole tullu kirjoteltua että kaikenlaista on tapahtunu. Olin viikon yksin kotona ja tiistaina oli poikkeuksellisesti treenit hallilla. Treenit oli aika helpot, yksinketainen rata jossa olis kai pitäny koittaa saada koiran juoksulinjoja mahdollisimman suoriksi, mutta meidän tapauksessa sellaseen ei ehkä ole aika vielä paneutua, vaan radan puhtaaseen suorittamiseen ja ohjaukseen muuten. Rata menikin hyvin, mutta toisaalta en osaa siitä hirvittävästi iloita koska se oli niin helppo. Ransu tosin näytteli keskaria, pudotteli parit rimat ja ryntäsi vielä toisten koirien luo kun juttelin treenikaverin kanssa meidän keppiongelmasta. Keppien kanssa on nimittäin otettu taas takapakkia, syystä ei tietoo... Lääkkeenä nyt opetella kepit uudestaan ihan uudella tekniikalla ja palkata lelulla eikä namilla.
Eilen ehtikin tapahtua vaikka ja mitä. Anoppilassa askarreltiin meille verkkokepit, koska päätin että niillä me nyt aletaan opetella kepit uusiksi. Koska: 1. Ransu ei osaa hakeutua itsenäisesti kepeille 2. Mä en voi yhtään liikkua kauemmas kepeiltä kesken suorituksen 3. Ransu ei osaa hakea keppejä vaan tuijottaa mun kättä ja 4. Vauhtia ei ole yhtään ja rytmi on ihan hukassa. Kokeiltiin eilen jo pari kertaa keppejä, ja palkkasin heittämällä lelua. Testasin että mikä lelu olis tosi houkutteleva ja huippupalkinto, ja päädyttiin Ransun kanssa aika hyvään ratkaisuun: kumiseen nystyräpalloon jossa on köysilenkki. Eli sitä on hyvä heittää ja siitä on hyvä taistella. Tänään keppejä harjotellessa kävikin ilmi että nimenomaan lelusta taistelu on huippu homma, ei niinkään sen perään ryntääminen. Ainakin keppien kanssa siis alamme käyttää sitä, ja muutenkin ajattelin vaihtaa nakit lihapulliin. Huomenna on mulla tiedossa lihapullatalkoot, sillä mä leivon itse Ransulle suolattomia ja mausteettomia lihapullia treenipalkaksi, koska nakit on turhan suolaisia ja Frolicit eivät ole tarpeeksi hyvä palkkio. Jotkut käyttää kaupan lihapullia, mutta ne on yhtä huonoja kuin nakit suolapitoisuuden ja mausteiden suhteen, enkä halua sille syöttää turhaa suolaa ja mausteita. Ehkä (valko)sipulijauhe vois olla silti sopiva mauste pulliin?
Oltiin siis viikko Ransun ja kissojen kans keskenään kotona. Antti tuli takas perjantaina. Meillä meni viikko aika leppoisasti, oikeastaan ei mitään hermojakoettelevia hetkiä juuri ollut muuten kuin treeneissä. Nyt viikonlopun ajan se onkin sitte testannu että nyt kun perhe on taas koossa, onko voimasuhteet ennallaan. Se on sitten ilmennyt tottelemattomuutena, huomion hakemisena ja yleisenä kurittomuutena. Että se siitä tasaisesta vaiheesta sitten taas, jota vähän aikaa sitten iloitsin :P Appiukko kyllä muuten kehui että Ransu on rauhottunut kovasti, ettei se ole enää sellanen höseltäjä kuin ennen. Ja onhan se totta, ite sitä ei vaan niin äkkiä huomaa kuin sellainen joka ei näe välttis edes joka viikko. Ransu malttaa odottaa ulos mennessä ihan rauhassa paikallaan, eikä enää yleensä riehu hillittömästi kun huomaa että lenkille ollaan lähdössä. Tosi kuuliainenhan se on ollu aina, ja sitä se on edelleen, mitä nyt vain pitää testata että "jos mä kuitenkin?" tai "mä vielä yhesti!" Juu, varsinainen Once More.
Eiköhän tässä nyt tullut juttua jo tarpeeksi. Sen vielä mainitsen että viikolla sain sen yhtenä päivänä pestä kolmeen kertaan ennenkuin sain sen puhtaaksi. Tai siis jalat ja vatsan. Käytiin vähä metsäautotiellä ja siellä oli "vähä lilluista". Josta piti tietenkin ottaa kaikki ilo irti ja rapakoista. Kaiken huippu oli hypätä takaluukkuun ja ravistella ittensä auton sisällä. Ou jee, ihanaa kun on koira niin ei tarvi turhaan siivota autoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti