26. lokakuuta 2009

Onnistumisen iloa

Melkein kuin huomenna koittavan 15-kuukautissyntymäpäivän kunniaksi Ransu päätti tehdä ekan virheettömän radan. Tai no, se rata ei edelleenkään meillä tarkota kisamittaista rataa, mutta 12 estettä kuitenkin. Ja mikä tästä sitten tekee hienon suorituksen verrattuna viime viikon rataan? Se, että radalla piti tehdä takaaleikkauksia moneen kertaan ja putken jälkeen hyppyesteet niin että ellei koira ole hallussa putken jälkeen, pieleenhän se menee. Ransu kesti takaaleikkaukset uskomattoman hyvin eikä edes tehnyt mitään ihme voltteja hyppyjen takana. Vauhtia piisasi mutta ei onneksi vaarallisia tilanteita. Rimojakaan ei tipahdellut kovasta vauhdista huolimatta. Ryhmänohjaaja kehui että meille sopii nuo takanaleikkaukset, ja niin ne tosiaan tekee: Ransu tykkää siitä kun minä en hidasta vauhtia vierellä juoksemalla ja että se itse saa tehdä isomman työn esteiden kanssa. Ransu alkaa pikkuhiljaa myös irtautua minusta paremmin esteille ja sitä edesauttaa myös kovempi vauhti.

Toinen ratapätkä oli yksinkertainen, puomin ylösmenokontaktin alla oli putki U:n muotoisena, ja ensin lähetettiin putkeen, sitten puomille, puomilta sivulle hypylle ja siitä taas sivulle kepeille. Puomi, hyppy ja kepit muodosti s-kirjaimen. Ransu tosin ei osaa hakeutua tippaakaan kepeille, joten meillä harjoitus jäi aika yksinkertaiseksi. Se ei hakeutunut kepeille ja vaikka ohjasin sen sisään, se ei tuntunut tietävän mitä tehdä. Eli nyt se on tällä hetkellä ihan hukassa keppien kanssa, joten me jätettiin kepit sitten menemättä tuolla treeneissä ettei turhaan sotke meidän verkkokeppiharjottelua. Ehkä ne kepitkin siitä vielä lutviutuu. Kunhan ei olis unohtanu meidän toista murheenkryyniä A-estettä (joka on mennyt jo ihan ok), sitä on kyllä pakko ottaa keskiviikkona yksistään ellei se ole radalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti