Maanantain treeneistäkään ei ole tullu kirjoteltua mitään, ja tänään oli taas agilitya. Maanantaina oli kaks eri ratapätkää, toinen muodostui pelkästään neljästä hypystä, putkesta ja pöydästä, tosin kaikki muut suoritettiin kahteen kertaan (eri järjestyksessä) paitsi pöytä. Ensimmäinen puolikas pöytään asti meni vallan mainiosti, Ransu meni just sinne minne pitikin, mutta sitten mä tietysti aloitin mokailemisen ja Ransukin juoksi yhden hypyn jälkeen turhan kauas. Sitten mulle tuli arviointivirhe järkevimmässä ohjaustavassa, ja sen seurauksena sitten mentiin putkea edestakaisin :D Vaikeahan näitä on selittää sellaiselle joka ei rataa nähnyt, kun en jaksa piirtää aina kuviakaan ja skannata tänne blogiin. Niin yksinkertasta kun se oliskin kun on pelit ja vehkeetkin siihen!
Toinen rata oli sitten siitä haastava, että epäilin taas omaa ehtimistäni valssien kanssa. Päätin rohkaista mieleni ja yrittää, koska jatko olisi helpompi ja varmempi siltä puolen ohjattuna jos ehdin tehdä valssauksen. Ja ehdinhän minä, suotta epäröin omaa ehtimistäni tällä kertaa, kuten sanottua, ne omat ja koiransa rajat vain pitää alkaa pikkuhiljaa tuntea. Ja enimmäkseen ne on tähän asti käyneet selville kantapään kautta. Lopuksi Ransu vielä pelasti tilanteen menemällä renkaan läpi pelkällä suullisella käskyllä, vaikka itse pyörin kahden esteen välissä kuin tuulimylly tietämättä mitä teen ja minne suuntaan. Hieno pelastus ja mainio suoritus pelkän käskyn perusteella, Ransu kun lukee mun kehonkieltäkin yleensä tosi hyvin.
Tänään me ei oltu olleskaan sieltä kehnoimmasta päästä. Pari ihme lipsahdusta putkeen tuli sillä sekunnilla kun ei olis tarvinnu ja sitten taas Ransu päätti juosta renkaan alitse ja sitten minä en ymmärtänyt saatella 2. putkeen tarpeeksi pitkälle vaan pysäytin liikkeen. Ja koira kosti heti! Kaiken kukkuraksi namit lenteli namitaskusta pitkin rataa joten siinä niitä kilvan Ransun kanssa sitten kerättiin parempaan talteen. Mutta loppuvaihe, jota pelkäsin ettei se tule onnistumaan, menikin saamarin hyvin. En ymmärrä itsekään miten se kaks kertaa meni niin mainiosti! Ollaan me vaan hyviä! Se oli sitten varmaankin niin että minä ohjasin tarpeeksi hyvin ja selvästi ja Ransu osasi lukea tarkasti mihin matka jatkuu. Että mä olen ylpeä meidän yhteistyöstä siinä kohtaa! Eikä se huonoa ollut muutenkaan. Ransu ottaa nykyään kentällä aivan mahtavasti kontaktia, sillä häntä heiluu ja silmät loistaa. Siitä oikein näkee että se janoaa yhteistyötä mun kanssa. Tai sitten se janoaa vain nameja... :P Mutta joka tapauksessa se pitää kontaktia ja seuraa pyytämättä, mikä on tietysti hyvä asia edelleen ja pyrin siitä välillä palkkaamaankin. Mikä lohdullisinta, niin treeneissä kokeneemmatkin ohjaajat tekee koiriensa kanssa jatkuvasti virheitä, ohjaajien syytähän se on jos koira menee väärin, sehän menee sinne minne ohjaaja ohjaa tai jos ohjaaja ei ohjaa niin sinne minkä se itse ehtii "lukita" kohteeksi. Joidenkin koirat myöskin haukkuu kesken radan jos eivät tiedä minne mennä tai jos ne turhautuu siitä kun ohjaaja ohjaa tyylillä "mene-tuonne-tule-takaisin". Jotkut käy vain yksinkertaisesti niin kuumana että sen takia on jatkuva örinä päällä. Meillä ei ole vielä tuollaista ilmenny.
Nyt ollaanki sitte aivan väsyneitä, koira ja ohjaajakin.
Tänään me ei oltu olleskaan sieltä kehnoimmasta päästä. Pari ihme lipsahdusta putkeen tuli sillä sekunnilla kun ei olis tarvinnu ja sitten taas Ransu päätti juosta renkaan alitse ja sitten minä en ymmärtänyt saatella 2. putkeen tarpeeksi pitkälle vaan pysäytin liikkeen. Ja koira kosti heti! Kaiken kukkuraksi namit lenteli namitaskusta pitkin rataa joten siinä niitä kilvan Ransun kanssa sitten kerättiin parempaan talteen. Mutta loppuvaihe, jota pelkäsin ettei se tule onnistumaan, menikin saamarin hyvin. En ymmärrä itsekään miten se kaks kertaa meni niin mainiosti! Ollaan me vaan hyviä! Se oli sitten varmaankin niin että minä ohjasin tarpeeksi hyvin ja selvästi ja Ransu osasi lukea tarkasti mihin matka jatkuu. Että mä olen ylpeä meidän yhteistyöstä siinä kohtaa! Eikä se huonoa ollut muutenkaan. Ransu ottaa nykyään kentällä aivan mahtavasti kontaktia, sillä häntä heiluu ja silmät loistaa. Siitä oikein näkee että se janoaa yhteistyötä mun kanssa. Tai sitten se janoaa vain nameja... :P Mutta joka tapauksessa se pitää kontaktia ja seuraa pyytämättä, mikä on tietysti hyvä asia edelleen ja pyrin siitä välillä palkkaamaankin. Mikä lohdullisinta, niin treeneissä kokeneemmatkin ohjaajat tekee koiriensa kanssa jatkuvasti virheitä, ohjaajien syytähän se on jos koira menee väärin, sehän menee sinne minne ohjaaja ohjaa tai jos ohjaaja ei ohjaa niin sinne minkä se itse ehtii "lukita" kohteeksi. Joidenkin koirat myöskin haukkuu kesken radan jos eivät tiedä minne mennä tai jos ne turhautuu siitä kun ohjaaja ohjaa tyylillä "mene-tuonne-tule-takaisin". Jotkut käy vain yksinkertaisesti niin kuumana että sen takia on jatkuva örinä päällä. Meillä ei ole vielä tuollaista ilmenny.
Nyt ollaanki sitte aivan väsyneitä, koira ja ohjaajakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti