Ei ole oikein jaksautunu kirjottelemaan moneen päivään mitään. Jotenkin on muutenkin koko ajan mieli matalana ja voimat kaikki, ei jaksa aloittaa eikä tehdä mitään. Onneksi Ransu kuitenkin "pakottaa" edes kunnosta huolehtimaan!
Maanantaina agitreenit maneesilla, ja voisinpa vuorostaan sitä toista vetäjää kritisoida. Oli laittanut lähes sen sunnuntaillisen "hupiradan" kaltaisen radan _lämmittelyä_ varten! Ainoa vain että putkien välissä oli vain kaksi hyppyä ja toisella puolen ne oli sillai sivuttain että tuli takaakierto siihen väliin ja piti ottaa koira vähän tarkemmin haltuun. Alkuohjeena sanottiin: "otetaan tällanen rata tässä lämmittelyksi, menkää kaks kierrosta, toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Tarkoitus on pitää hauskaa ja mennä mahdollisimman lujaa, koiraa pitää innostaa ja palkata vaikka lelulla!" Joo, ja rimat oli tietenki 55 sentissä. Että sellasta lämmittelyä, tuohan on hitto soikoon ihan kyllä jo normi treenin vetämistä mun mielestä. Toivottavasti kukaan ei tullu kylmiltään sinne, tai eipä se mun päänsärky ole, onneksi mulla on aina tapana alku- ja loppuverrytellä koira joten koskaan ei tuollaiset sitte tule verryttelyksi. Vai verryttelyä täyskorkeilla hypyillä ja vielä mahdollisimman lujaa...
Muuten harjoteltiin sitten jotain "niistämistä" vai mikä lie sen nimi olikaan. Ihan hyödyllinen ohjauskuvio varmaan sekin, tuollaisia treenejäkin tarvitaan, että välillä vain istutetaan omaan selkäytimeen ja samalla myös koiran, ohjauskuvioita. Aluksi meidät laitettiin ihan vain kuivaharjottelemaan ilman koiraa, että osataan itse hallita kehomme ensin, eikä se vaan ole niin helppoa ensin ottaa koira esteen takaa toisella kädellä, varoa osoittamasta vartalon suunnalla koiralle sitä että hypätä pitäisi jo siinä vaiheessa, sitten vaihtaa kättä ja lähettää koira heittämällä esteen yli ja sitten ottaa vastaan esteen sivulla heittäneellä kädellä. Oli jo niin monimutkainen selostuskin että varmasti täytyy olla vaikeeta :D Noh, hyvin ne meiltä meni, kiitos taas Ransulle kun se on niin samperin tarkka seuraamaan mun ohjausta ja eleitä. Joku on muuten sanonutkin että agilityssa pärjää sellaiset jotka osaa mahdollisimman paljon sirkustemppuja ja kaiken maailman kikkailuja. Jaa-a, en tiedä miten on vaikkapa kolmosluokassa, mutta ainakin tuolla ihan huipulla eli MM-tasolla katsoin tämän vuotisiakin suorituksia sillä silmällä että voiko tuon vielä mutkikkaammin tehdä... Siispä kovasti harjottelemaan kaikkea vääntämistä ja kääntämistä ;)
Keskiviikkona hallitreenit ja hyvä ratapätkä. Kontaktiesteetkin oli mukana, ja olispa hyvä kun osais ne kepit kun nuo treenikaverit lataa ne kepit sitte joka radalle mukaan, mutta niinhän ne taitaa olla kisoissakin. Otin radan tosi lyhyissä pätkissä että pääsen palkkaamaan tiheään, ja on se kumma juttu miksi ensin menee jonkin haastavan kohdan ihan oikein ja hyvin ja saa palkan, seuraavaksi kun otetaan se uudestaan ja aikomuksena on jatkaa rataa, niin eikös se pidä mennä persuksilleen? Ransulla oli kyllä keskiviikkona sellanen päivä että se meni mieluummin nokka maassa ja etsi pudonneita nameja, sekä kävi jokaisen kontaktin tarkastamassa ainakin viis kertaa, kun eräät käytti siellä jotain ihkuja joulukinkun palasia omilla koirillaan... Ja multa tietenki vielä lenteli namipussista nameja lattialle niin se oikein vahvisti sitä Ransun mielikuvaa että herkkuja saa paremmin muualta kuin mamman kädestä! Puomin ylösmenoa se skippasi välillä, samoin kuulemma yhden A:n, eli se ei jaksanu olla edes tarkkana. Tosin tuota a-estettä mä pelkäsin kyllä että siinä voi tulla niin käymään että mennään aika rimaa hipoen, koska sitä edeltävä este oli "loikka" eli pituushyppy, eli sieltä esteeltä tullaan vähintäänkin vauhdilla A:lle. Onneksi se alasmenot ottaa kuitenkin varmasti, eikä loiki sieltä puolesta välistä alas, pitäis varmaan koputtaa puuta tässä kohtaa...
Eilen ja tänään on sitte käyty lenkkeilemässä reilun tunnin lenkit pyörätietä pitkin, Ransu ei välitä ohi menevistä autoista mitään, onhan siinä se hajuja täynnä oleva piennar välissä. Oon aiemminkin aatellu, ehkä sanonu ääneenki, ettei sitä vois noin ulkoiluttaa jos se olis autojen perään tai ei tottelis kun kieltää menemästä tien lähelle. Mutta Ransu on tosi kuuliainen, eikä se yleensä ees mene sinne pientareen nousevalle eli tien puolelle. Tuolla pyörätiellä on tietysti se huono puoli että se on asvaltoitu, mutta se hyvä puoli että just sen takia se ei oo kun mikäkin kurauuno kun tullaan kotia, vaan lähinnä märkä, ja suihkuttaessa ei irtoa hiekkaa tai muuta likaa. Auta armias kun näillä keleillä lähdet metsäautotielle, niin saa suihkuttaa koko koiran kaulaa myöten ja vesi on aivan hiekkaista ja mustaa, plus lisänä vielä oksanpätkiä ja muuta sälää. Metsäpolkuja olis ihana lenkkeillä kanssa, mutta täällä ei taida kovin paljoa mennä niitä, ja niiltä sitä vasta saakin mukaansa kunnon näytteet. On muuten uskomatonta, miten paljon kampa löytää kaikkea pikkuroskaa, kun sitten kuivana kampailee, vaikkei päälle päin näyttäis olevan turkissa enää roskia!
Löysin muuten jotain uusia (ainakin mulle uusia) koiran älyleluja, en tiedä mikä on valmistaja, mutta ainakin ne nettikaupassa oli nimellä Intelligenz. Yksi lelu näytti erityisen kiinnostavalta, ovat siis puisia, ja hintakin on halvempi kuin Ottossonin leluissa, joihin täällä haaveillaan täydennystä. Antti vain ei oikein lämmennyt, mä haluaisin Ransulle joululahjaksi ostaa sen Ottossonin Dog Pyramidin, ehkä mä sen edes saan...? Onneksi Ransu ei sentään osaa lukea (tietääkseni...) niin se ei voi täältä vaklata mitä sille suunnitellaan pukinkonttiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti