Eiliset vapaavuoron harjotukset vaihtui sitten liki 2 tunnin lenkkiin metsään/metsäautotielle. Ransu oli illalla väsynyt mutta onnellinen. Tänä aamuna en kyllä käsitä että mitä sieniä se oikein oli syöny kun se oli ihan hulabaloo heti aamusta, jo ennenku tajus että johonki ollaan lähdössä! Sillä oli virtaa kun pienessä kylässä, se hästäsi ympärillä, vouhotti ja riekkui muutenki enempi kun pitkiin aikoihin. Puhumattakaan sitten kun se huomasi että treenireppua alettiin pakata. Siitä se nyt villiintyy yleensäkin koska tietää että pääsee agiliitämään.
Tällä kertaa vain ei menty normi treeneihin vaan käytiin Kokkolassa Koirakiltan järjestämässä mölliagi-kilpailussa. Osallistuttiin kisaamattomien mölliradalle ja "hupiradalle" joka oli yllätys starttiin asti.
Meidän debyytti ei mennyt ihan putkeen vaikka putkeen mentiinkin ihan hienosti. Antti kuvasi meidän suorituksen, enkä mä voi käsittää että mitä siinä puolivälin tienoilla oikein tapahtui. Yleensä kun me on kahdestaan pohdittu jälkeenpäin virheitä ja että mistä ne johtui ja miten ne korjataan, me on löydetty syy - yleensä minusta johtuva. Mutta nyt en keksi muuta kuin sen että aurinko häikäisi ikkunasta Ransun silmiin eikä se nähnyt mun ohjausta. Ilmeisesti mulla ei siinä vaiheessa suukaan toiminu riittävän hyvin. Ransu ei ole _ikinä ennen_ hypänny hyppyesteen siivekkeen yli, vaan nytpä hyppäsi! Ja sen tehtyään paluutin sitä takas, se hyppäsi sen hypyn väärään suuntaan ja pudotti riman. Ohjasin kuitenkin siitä siivekkeiden välistä seuraavalle hypylle joka meni ok. Sitten taas; joku ihmeen himo sännätä jyrkästi oikealle hyppyesteelle mikä oli nro 3, kun me oltiin menossa vissiin numerossa 9. Ja edelliseltä esteeltä oli suora linja seuraavalle ja videolta näkee miten mullakin suunta sinne oikealle hypylle, niin vain jätkäpoika karkaa sivuun! Loppu onkin sitten historiaa, se meni ihan kohtalaisesti, mitä nyt Ransu putkesta tullessaan luuli tuomaria minuksi kun en taaskaan hämmennykseltäni saanut tarpeeksi ääntä suusta Ransun ollessa putkessa. Oon oppinu että kun sen lähettää putkeen, pitää äänellä ilmaista koiralle missä päin itse on, eihän koira voi tietää minne mä olen sillä aikaa mennyt. Tämä tietysti konkareille päivän selvää ja niin periaatteessa mullekin, mutta ei se näköjään ihan selkäytimestä aina tule. Tuloksesta en tiedä mikä se oli enkä myöskään sitä mikä oli tarkka sijoitus mutta ei me tod oltu missään kolmen parhaan joukossa, ei kuitenkaan peränpitäjiäkään. Radalla nähtiin nimittäin sellaista karkailua että Ransu sai multa ekstrakehut siitä miten se silti pysyy hallinnassa eikä lähde "kanttiiniin" tai muuten säntäilemään ja suorittelemaan holtittomasti esteitä. Yksi koira näytti siltä kuin olis nukahtanu ekan esteen taakse lähtöpaikalle, koska vaikka omistaja heitteli esteen takana palloa (jonka piti vissiin olla huippu palkka), sen ilme ei värähtänytkään.
Tuo möllirata ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen, hyppyjä ja 3 putkea. Ei mitään erityistä kikkailua; ei takanaleikkauksia, ei takaakiertoja, ei välistä vetämisiä, ei mitään, suoraan eteenpäin menemistä vain ja suunnanmuutokset tapahtui lähes täysin putkissa. Ransu oli vielä kisapaikallakin aivan omituinen, aivan täpinöissään, eikä sitä auttanu yhtään se että ympärillä oli USKOMATTOMAN HUONOSTI KÄYTTÄYTYVIÄ KOIRIA ja omistajia. Moni valitteli että koiralla on epämukava olo ja stressitaso korkealla. En tiedä onko aina näin tilanteissa joissa on 20-30 koiraa pienessä tilassa hihnassa jännittyneiden ihmisten seassa eikä häkeissä omassa rauhassaan, mutta mä vein heti tilaisuuden tullen Ransun autoon kun meilläkään ei vielä ole sille hankittuna omaa suojaisaa häkkiä. Tunnelma oli kuin ilmassa olis ollu ruutia ja välillä aina joku sytytti tulitikun niin että syntyi rähinä. Joku kokeneempi voi sanoa että tuo on ihan normaalia, mutta mua surettaa viedä koiraani tuollaisiin tilanteisiin ja ärsyttävää itse kuunnella jatkuvaa haukkua, murinaa ja ärinää. Onneksi Ransu on niin kiltti ja hyvätapainen (köh köh mutta niin se on) ettei se osallistu tuollaisiin ollenkaan.
Ilmottauduimme myöskin "hupiradalle", jota en kyllä parhaalla tahdollanikaan voi sanoa miksikään _hupi_radaksi. Se oli ennemminkin rääkkirata, jossa me sijoituttiin lopulta tiukasti neljänsiksi. Kyseessä oli kilpailu jossa oli putket kaarella radan päissä ja välissä ikään kuin kahta kaistaa 3 hyppyä, eli yhteensä 2 putkea ja 6 hyppyä. Ne muodosti siis ikäänkuin ringin joka piti kiertää kolmesti ja siitä otettiin aika. Rimojen tiputtelusta tuli 5 virhettä. Meillä ei tippunut yhtään rimaa ja vain kerran Ransu ei mennyt suoraan putkeen kun itse yritin lähettää sen sinne liian kaukaa. Mua kaduttaa näin jälkeenpäin että laitoin Ransua edes koko "rataa" menemään, 18 hyppyä ja 6 kertaa putkesta läpi, pikkaisen liikaa! Jos jotenkin tämän sattuu lukemaan joku noista radan ideoitsijoista tmv. niin tämä oli karmea "hupirata". Jälkeenpäin vielä varoiteltiin että kannattaa huolehtia koiran lihaksista että saattavat kipeytyä. No ehkä? Silti suurin osa porukasta hallista lähdettyään pisti koiran autoon ja eikun menoksi. Että se siitä lihashuollosta, onneksi itse ymmärtää sen verran että koira pitää verrytellä hyvin niin ennen kuin varsinkin jälkeen suorituksen.
Tuolla mölleissä tuli myös ikävästi taas esille se tosiasia, josta mä oon eri puolilla nyt herätellyt keskustelua, että agilitykilpailuissa - ehdottomasti siis myös virallisissa - pitäisi olla neljä säkäluokkaa. On nimittäin aika epäreilua se että tällainen pienikokoinen maksi joutuu hyppimään samanlaisia esteitä kuin jopa 20cm isompi maksikoira. Ja kisoissa ollaan periaatteessa samalla viivalla. Kuitenkin Ransu joutuu tekemään paljon kovemman työn esteet ylittääkseen kuin isompi kilpatoverinsa, joten tuntuu mahdottomalta että voisin saada sen vauhdin riittämään että olisi mahdollista pärjätä korkeammalle. Kyllä, minulla on oma lehmä ojassa, mutta etenkin huoli oman koiran terveydestä. Tämä on mukava harrastus, mutta tähän maksi-luokkaan joutuminen aikanaan kun viralliset kilpailut aloitetaan, tuntuu kurjalta. Ajatellaanpa mini-luokkaa, niiden säkäkorkeus vaihtelee noin 10cm verran, medien tarkalleen 8 senttiä. No entäs maksit? Makseja on helposti 20-25cm erolla säkäkorkeudessa mitattuna. Reilua? No ei. Tänään myös huomasi sen että minejä oli vain muutamia, medejä muutama mutta makseja varmaan 15. Minusta tähän lajiin mahtuisi hyvin vielä yksi säkäluokka, vaikkapa 43-50,99cm eli sama haarukka kuin mitä medien koot ovat (8cm). 51cm ja isommat olisi sitten se isoin säkäluokka jotka hyppisi noita 55-65cm hyppykorkeuksia, näille "pienille makseille" sopiva olisi se 45-55cm. Olen miettinyt että mihin tästä kannattaisi kirjoittaa tai tehdä jokin adressi, koska sen verran olen agiharrastajien kanssa viime aikoina eri paikoissa jutellut, että aika moni on samoilla linjoilla kanssani. Itselle suurin syy on koiran terveys, ei sillä etteikö Ransu pysty noita nykyisiä maksihyppyjä hyppäämään, kyllä se pystyy, mutta kuinka kauan ja kuinka terveenä? Mielellään kun on vaivaa nähnyt ja tulee näkemään harrastuksen eteen, siinä myös asettaisi REALISTISIA tavoitteita eteenpäin, ja tuo isoimpia makseja vastaan kilpaileminen nopeudessa ei tunnu kovin realistiselta... Taitoa varmasti saa hiottua riittävästi mutta yksin sillä tuskin pärjää enää tason kovetessa.
Illalla on oltu väsyneitä, sekä minä että Ransu, ja ajattelin hemmotella sitä varaamalla sille mielellään jo tulevaksi viikoksi hierojalle aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti