Me ollaan löydetty lenkkeilypaikka Ransun kanssa; valaistu pururata. Juu, kuulostaa varmaan tosi hienolta sellaisen korviin jos asuu paikkakunnalla jossa menee kymmeniä kilometrejä valaistua lenkkipolkua/latua, mutta täälläpä kun ei mene. En ole aiemmin siellä käynyt itsekään lenkillä ja koiria en tiennyt sinne saavan viedä edes nyt kun ei ole vielä latua. Eilen käveltiin 5km ja Ransu oli aivan onnessaan uudesta lenkkeilymaastosta ja vielä kun pohja on niin tassuystävällinen. Itselläkin meinaa lonkat kipeytyä jatkuvasta asvaltilla kävelystä, niin eikö koiralla sitten voisi myös. Uusia hajuja riitti ja Ransukin selvästi tykkäsi siitä purupohjasta enempi kuin pyöräteiden asvaltista. Tuolla myöskään ei likaannu koira (eikä omat housunlahkeet) yhtä pahasti kuin metsäautotiellä tällä hetkellä likaantuu. Lisäksi kun se on valaistu niin sinne voi mennä vielä illallakin, metsäautotielle en uskalla hämärällä/pimeällä. Ja pururata on lähempänä. Talveksi se sitten taas jää jos saadaan lunta ja latu siihen, mutta sittenpä onkin hyvää kuntoilua mennä metsäautotielle, minä suksilla jos tarpeen ja Ransu hankeen. Viime vuonna kävelimme vähän matkaa metsäautotietä kunnes suuntasimme moottorikelkkareitille, minkä pohja oli varsinkin pikku pakkasten jäljiltä hyvä kävelläkin, rauhallisesta hiihtelystä nyt puhumattakaan. Ai että, ulkoilu ja liikkuminen koiran kanssa on jotai niin erilaista kuin yksin! Sitä lähteekin ihan eri paikkoihin ulkoilemaan kun on koira mukana, olen sen huomannut. En kyllä yksikseni tarpois jotain moottorikelkkareittejä tai metsäautoteitä.
Tänään oltiin mätsärissä, ei viitsitty itse osallistua kun tiesi ettei pärjättäis kuitenkaan tuon purentavian takia. Aamulla sitä paitsi kun kokeilin Ransun seisottamista niin se ei kiinnostanu sitä tippaakaan, teki ihan mitä halusi. Kun se seisoi ja "erehdyin" sitä rauhallisesti kehumaan, se pisti istumaan :P Väkeä oli aika paljon ja koiria samoin. En edes seurannut kehien kulkua, kunhan oltiin siellä ihmettelemässä ihmisvilinää ja koiria, vaikka eipä noissa Ransulle juuri ihmettelemistä näytä olevan, se on siellä ihan rennosti. Toisten koirien kanssa se on aina ollut tosi sosiaalinen ja toimeen tuleva, ihmiset vain ujostuttaa ja pelottaa. On vaan kummallista, miten se tuollaisissa koiratapahtumissa on ihan rennosti ja innokkaana, mutta sitten kun ollaan pelkässä ihmisvilinässä, niin sitä pelottaa. Samoin autoja se ei pelkää kun mennään pyörätietä jossain taajaman ulkopuolella tai ihan siinä pientareella, se ei välitä niistä mitään, mutta kun nämä autot ja ihmiset yhdistetään kaupunkiolosuhteiksi, niin ne alkaakin pelottaa. Eli en oikein tiedä että mitä se pelkää kaupunkien keskustoissa, koska autot sinänsä vaikka ajavat lujaakin ohitse, eivät vaikuta mitenkään. Eikä paljokaan ihmismäärä silloin kun ollaan tyyliin mätsärissä.
Mätsäristä tulon jälkeen mentiin anoppilaan, jossa oli pari vierasta, vanhempaa naista kylässä myös. No Ransu kun pölähti sisään vanhasta tottumuksesta, ei ehtinyt niitä rouviakaan opastaa että miten Ransun kanssa pitää olla. Nehän oli tietysti heti Ransusta kauhean kiinnostuneita, ja kun Ransu jotenkin arkailee vanhempia ihmisiä muutenkin enemmän, niin sehän oli niistä ihan kauhuissaan. Turha siinä enää oli sanoa että antakaa olla-älkää välittäkö-olkaa niinkun sitä ei oliskaan. "Vahinko" oli jo tapahtunut, eikä auttanut muu kuin olla sitten Ransun tukena ja rohkaisuna, ei kovin hyvällä menestyksellä. Appiukko tuli kotiin kun oltiin kahvipöydässä niin pöydän alta piti sille kauheasti murista. Ihme koira taas. Kyllä se sitten oli mielin kielin kun kävi nuuhkimassa tulijan ja tunnisti tutuksi, mutta sitä ennen...
Vieraat lähti ja me lähdettiin Ransun kanssa pururadalle 3km lenkille sillä aikaa kun Antti värkkäsi koneella, anoppilassa siis. Pururata lähtee siitä melkein ihan vierestä niin ajattelin että käydään nyt silti tälle päivääkin jonkinlainen lenkki vaikka henkistä väsytystä oli päivän mittaan kertynyt varmasti ihan riittämiin. Onpa ihana kyllä lenkkeillä tuolla, nameja vaan pidän taskussa muiden lenkkeilijöiden varalta. Toivottavasti ei tule sellaisia tilanteita ainakaan kovin paljoa että Ransu menee haukkumaan ja murisemaan kanssalenkkeilijät pataluhaksi kuuntelematta mun komentoja ollenkaan. Se on viime aikoina taas päättänyt kyseenalaistaa meidän johtajuuden...
Kello on jo paljon, iltapalat syöty ja iltapissalla käyty, joten eiköhän tästä nukkumaan joutais, ainakin minä ja Ransu ;) (ymmärtää kuka ymmärtää tämän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti