Ensimmäinen pieni edistysaskel

Kepit on menneet viime aikoina niin hyvin, että oli aika nostaa verkkoja hieman, kymmenisen senttiä irti maasta. Ransu ei noteerannut eroa millään lailla. Eikä ihme, eihän sellainen pieni nosto vielä vaikuta siihen että ne verkot on silti siinä "turvana" oikeaa suoritusta varmistamassa. Mutta pikkuhiljaa alkaa siis myös apuverkkojen häivytys, niitä nostetaan vähän kerrallaan aivan keppien päihin asti niin että ne on Ransun yläpuolella ja otetaan sitte yks kerrallaan kokonaan pois. Keskiviikkona huomattiin että hallille oli hommattu kujakepit, jotkut opettaa niilläkin, mutta minusta nuo verkot on hyvät kun koira ei kerta osaa hakeutua kepeille itse eikä malta suorittaa keppejä loppuun. Nyt on kyllä ainakin vauhtia! Ransu osaa hakeutua jo huomattavasti paremmin kepeille itsenäisesti ja se kesti tänään ekan takaaleikkauksen kepeille mennessä, ja samoin se suoritti kepit vauhdikkaasti vaikka minä tulin sen perässä. Se ei ehdi tuijottelemaan että missä minä olen, sillä on vaan kiire päästä keppien loppuun ja saada lelu hampaisiinsa tai päästä seuraavalle "esteelle" joka kotipihassa voi tarkottaa puun kiertämistä ja palaamista takas kepeille tai hyppyä. Jos talvi yllättää, viemme kepit hallille, jossa niitä voidaan sitte treenata ainakin kerran viikossa kun omassa pihassa ei enää pysty.

Keskiviikkona oli aika mielenkiintoinen rata. Se jäi meillä melko lailla pätkittäin suorittamiseksi, koska olin katsovinani että Ransu skippasi A-esteen ylösmenon ja otin sitä sitte hihnan kanssaki uusiksi. Treenikaveri kentän laidalta kohta huutaa että "mitä sää oikein teet? Hyvinhän se menee ne kontaktit! Ottaa siitä kolmannen riman kohalta!" Just, sorry Ransu. Puomilla se kyllä ihan todella ne skippasikin, ja kun ärähdin niin pomppasi puolivälistä alastulopuolta maahan. Tuosta A-esteestä kun on päästy, niin sitten saa pelätä tuon puomin kontaktien puolesta. Ne ei oo niin kauan ongelma kun saan koiran lähestyyn niitä ravilla, mutta jos tullaan laukalla niin se on melkein tuurista kii että loikkaako se yli. Mä en oo tullu opettaneeks mitään käskysanaa millään kontaktiesteellä sille kontaktipinnan "ottamiselle". Loppuradasta vielä jätettiin kepit välistä ja mentiin putki-ansalle, jossa oli siis kaks putkea U:n muotoisena ihan vierekkäin. Siinä kyllä jo tuntu että ihan arpomiseks se menee mihin putkensuuhun se koira solahtaa, mutta hitsi vie! Sehän meni just sinne mihin pitikin!

Eilen käytiin pikku lenkki metsäautotiellä, Ransukin sai juosta sydämensä kyllyydestä. Sen jälkeen oli vuorossa kampausoperaatio, ja samalla huomasin että tuonne nivusten seudulle on taas tullut kunnon takut. Muualle niitä ei juuri tulekaan kuin sinne ja sieltä ne on varsinki koiran kannalta inhottava poistaa. Kampaamisen jälkeen pesin likaiset jalat ihan shampoolla kun en kehdannu sellasta ruskeajalkasta koiraa viedä lekurille... Siispä rokotuksiin ajeltiin vielä kaiken puunaamisen päätteeksi. Pentti -lääkäri tunnusteli Ransun ja totesi että on juuri oikeankuntoinen koira, ei yhtään enempää tarvi olla (tavaraa luitten ympärillä) eikä yhtään vähempää. Punnitsin pojan ja se painoi 15,85kg. Suunnilleen saman olen saanut kotivaakalla sylissä punnitessakin. Ransu ei tienny piikeistä mitään vaan söi tyytyväisenä Pentin antamia makupaloja.

Kyselin myöskin jalkojen kuvauttamisesta, Pentin mielestä kyynärät mun kannattaa kuvauttaa joskus puolen vuoden päästä. Jos en nyt väärin muista niin lonkkien kuvaamista hän ei pitäny niin tarpeellisena, on kuulemma sellanen nivel jossa harvemmin on mitään. Selän kuvauttamista suositteli 3-4 vuotiaana, että kun on jo jonkin aikaa harrastanu niin näkee onko selkään tullu muutoksia. Itse ajattelin jälkeenpäin että oliskohan polvet kuinka tärkeä tällä rodulla tai agilityn suhteen. Sitä täytyy sitte keskustella vielä uudemman kerran. Kissoilla on muistaakseni joskus helmi-maaliskuun taitteessa rokotukset, vois viedä samalla kertaa sitte Ransun kuvattavaksi, kun tuonne on kuitenki matkaa 60km. Pentti sanoi että jos en tarvi virallisia kuvia niin hän voi kyllä lähes 100% varmaksi sanoa kuvista miltä koiran jalat näyttää, että suotta maksaa vielä Kennelliitollekin niiden arvioimisesta. Ja mihin mä niitä virallisia tarvin? Eihän Ransu jalostuskoira tule olemaan ja ne kuvat tullaan ottamaan vain ja ainoastaan siksi että tiedän onko sillä odotettavissa vaivoja kun harrastus on kuitenkin sen verran vaativa kuin agility. Hierojallekin voisi varata taas aikaa niin saa lihaksetkin huoltoa. Mä venyttelen kyllä Ransua silloin tällöin (useamminkin voisi) mutta hieronta olis hyvä lisä. Ammattilainen myös tuntee lihaksista onko niihin tulossa jumeja. Mulle koiran terveenä ja hyvässä fyysisessä kunnossa pysyminen on tärkeää, enkä halua että mahdolliset lihasjumit menee niin pitkälle että ne jo näkee koirasta päälle.