Riehakasta Uutta Vuotta!

Vuoden viimeinen päivä. Illalla ammuskellaan raketteja, ja Ransu pitää jättää joksikin aikaa yksin kotiin. Viime uutenavuonna se ei välittänyt raketeista, mutta on monta muutakin asiaa joista se ei silloin vielä "ymmärtänyt" mitään, mutta nykyään sillä on jokin suhtautuminen niihin. Se kyllä säikkyy välillä pamahduksia esim. metsäautotiellä. Ajateltiin, että seurataan illan aikana miten se reagoi jos lähistöltä alkaa kuulua rakettien pauketta, tässä ihan lähellä ei juuri olekaan kyllä omakotitaloja, joten ainakin viime vuonna täällä paukuttelu oli vähäisempää kuin anoppilassa päin. Sitten kun lähdetään itse ampumaan raketit, niin jätetään nettiradio auki, vaikka voihan se sitäkin ihmetellä, nimittäin en ole ennemmin sille radiota jättänyt auki - paitsi viime uutenavuonna kaiken varalta.

Eilen käytiin hiihtämässä, ja mulla on jalat aivan kipeinä. Keli oli hyvä hiihtää, mutta umpihangessa huhkiminen ottaa jalkoihin. Ransukin oli sangen väsynyttä poikaa kun tultiin takaisin. Nyt on auto lämmityksessä että varmaan taas huristellaan metsäautotielle uudelle hiihtoreissulle. Mun pitäis tuota painoa saada pudotettua, ja hiihto on kyllä siihen tosi tehokas laji joka treenaa koko kroppaa. Eikä se tee pahaa Ransullekaan kasvattaa peruskuntoa hangessa juoksemalla, nyt jo tohtii sitä paremmin siellä juoksuttaa kuin viime talvena. Viime talvena mentiin enempi noita moottorikelkkareittejä pitkin että Ransu olis saanut mennä siinä reitillä eikä tarvitse kahlata mutta niin se vain halusi pomppia hangessa, minkäs siinä sitten teet. Kuitenkin se on niin ihanaa siellä nevallakin hiljaisuudessa hiihdellä menemään ja antaa koiran riehua sydämensä kyllyydestä, varsinkin kun Ransu rakastaa lunta ja siinä möyrimistä!

Olikohan se tiistai-ilta, kun otettiin pitkästä aikaa Turboa ja sen jälkeen kyllä Casinoakin. Olen tännekin kirjoitellut että kun Ransu ei vielä ole malttanut tuossa Turbossa ratkaista kunnolla sitä vaikeinta tasoa, mutta edellisestä "turboilu-kerrasta" onkin aikaa ja ilmeisesti kärsivällisyyttä (ja älliä?) oli tullut lisää koska nyt se malttoi hienosti keskittyä miettimään miten se lelu toimii jos namit onkin siellä keskikehällä ja palikat niiden haarojen päissä. Aikansa se niitä pyöritteli ja nami meni välillä oikeaan suuntaan, välillä jäi kahden palikan väliin siellä haarassa ja vaikka mitä. Mutta ihmeen rauhallisesti se jaksoi siihen keskittyä, eikä mun tarvinnut sitä edes kannustaa yhtä paljoa kuin ennen, vaan Ransu toimi itsenäisemmin. Hyvä hyvä! Nyt voi sitten sanoa että Turbokin on ratkaistu. Siinä tosin riittää haastetta koska siinä niitä muuttujia on niin monta. Casinossa se jo melkein heti muistaa että luut piti ensin nostella pois ja sitten saa luukkuja auki. Yhden kerran se nosteli heti alkuunsa lähes kaikki luut pois ja sitten aukoi kerralla laatikot :) Casinoakin se suorittaa aika itsenäisesti, lähinnä mun pitää puuttua siihen kun se yrittää avata niitä laatikoita turhan väkivaltaisesti. Tietenkin annan kovat kehut aina päälle kun onnistuu.

Nyt lähdetään valmistautumaan hiihtolenkille!

"Missä sen korvat on?"

Eilen käytiin meidän "pikku-vahtikoiran" kanssa metsäautotiellä hiihtolenkillä. Loppujen lopuksi menin Ransun kanssa kahdestaan. Eipä ole vielä ennen tullut vastaan tilanne jonka tulkitsin niin että Ransua alkoi väsyttää hangessa kahlaaminen ja se tahtoi meidän kääntyvän takaisin ennen paikkaa jossa minä olin ajatellut meidän käyvän. Ransu alkoi jättäytyä minusta jälkeen ja juoksi välillä vierelle ja katsoi vain minua ja sitten kun pysähdyin niin se hyppäsi vasten. Hiihdin vielä vähän matkaa ja käännyin sitten takaisin. Olihan sillä virtaa kun lähdettiin takaisin päin menemään, mutta kotona se taas makasi aika reporankana. Ja onhan se ymmärrettävää että hangessa on sillä raskaampaa mennä kuin minulla suksien kanssa. Kun päästiin autolle takaisin, tuli vastaan pariskunta jotka Ransun piti haukkua räksyttää hyväksi. Vähän se murisikin mutta enimmäkseen se haukku oli sellaista ilmanaikaista räksytystä ja uhoamista. Ne ihmiset oli koiraihmisiä ja tykkäsivät koirista, menivät kyykkyyn ja antoivat Ransun käydä nuuhkimassa itseään, mutta sanankin jos mulle sanoivat niin heti alkoi Ransulla räksytys niiden ympärillä! Se mies naureskeli että kovasti tekis koiralla mieli tulla tekemään tuttavuutta mutta kun ei ihan uskalla. Niinpä niin, sitten piti uhota sitäkin kovemmin, eikä mitään vaikutusta sillä että yritin kieltää ja kutsua luokse rauhoittumaan. Vaihdettiin siinä kuitenkin muutama sananen mm. Ransun rodusta, ja sain taas kuulla Ransun näyttävän ihan Ransulta :)

Kotipihassa piti rynnätä ennenkuin ehdin huomatakaan, naapurin koiran luo. Se taitaa olla aika pentukoira, mielestäni kun näin sen aiemmin syksyllä (pimeässä tosin), se oli pienempi. Se koira puolestaan räksytti Ransulle, ja räksytti tänäänkin kun satuttiin törmäämään heihin taas. Tänään Ransu vain oli hihnassa eikä päässyt sen toisen luo.

Eilen illalla lenkkeiltiin illalla sukulaisiin. Heillä on 4 lasta, ikähaarukaltaan 5-17v. Sinne tuli vielä kylään näiden lasten kaksi serkkua vanhempiensa kanssa, joten Ransulla riitti ihmisiä ihmeteltäväksi. Ihmeen hyvin se kävi kaikkiin tutustumassa, ja lapsetkin pääsi aika pian hoitamaan Ransua. Ransu on kyllä uskomattoman kärsivällinen ja pitkämielinen lasten kanssa. Vaikkei se ole niitä juurikaan nähnyt. Mutta eilenkin se istui kiltisti lasten siliteltävänä niin kauan kuin lapset silitteli, välillä yritti nuolla naamaa ja "kutitti" lapsia nuuhkimalla ja tökkimällä kuonolla mahaan ja milloin mihinkin. Se itse meni yleensä lasten luo istumaan ja odotti että tulisi rapsutuksia! Vain yhtä miestä piti murista tämän tullessa sisään, kun oli heti jututtamassa Ransua ja ojentamassa kättä. Lisäksi pari kertaa joku tuli huoneeseen yhtäkkiä kun Ransu oli väsähtänyt ja pistänyt nukkumaan mun jalkoihin, niin se säikähti hereille ja murisi sitten tulijan ennenkuin tajusi että tuttuhan se on eikä se mitään aio tehdä. Oli siis hyvä vierailu.

Paras "lasten suusta" -juttu tuli tuolla vierailulla kun Ransu istui mun jaloissa sohvan vieressä ja mun vieressä oli se 5-vuotias poika, Sami. Sami kysyi saako se silittää Ransua niin mä sanoin että rapsuta vaikka tuosta korvan takaa. Siihen Sami että "missä sillä on korvat...?" Juu-u, yleensä aikuiset jaksaa sille höpötellä että missä ne sun silmät on että näetkö edes mitään, nyt yksi lapsi hoksasi ihmetellä missä ton koiran korvat on! Sitä samaa minäkin välillä ihmettelen...

Tänään lenkkeiltiin mummulaan jouluruualle. Antin pikkuveli tyttöystävänsä kanssa tuli joulunviettoon tänään ja syötiin sitten jouluruoka, me jo toistamiseen appiukon pöydässä. Ransu oli taas vailla rapsutuksia, tunki appivanhemmille hoidettavaksi ja jatkuvasti myös tuon nuorenparin luo. Se on siinä jokseenkin uusi piirre että se tuo itseään jonkin ihmisen tykö ja pistää istumaan sen näköisenä että odottaa rapsuja. Hyvähän se vain on, vaikka eipä nuokaan enää ihan outoja ihmisiä ole, appivanhemmat nyt ei varsinkaan. Vahtimista se ei ollut unohtanut tänäänkään vaan ensimmäisellä kerralla Antti oli pelottava suksiensa kanssa hiihtämästä tullessaan ja toisella kertaa minun kenkien kopistelu aiheutti vartioimisen tarpeen...

Noista aktivointileluista puhuessani sain viestin Ransun veljen omistajalta, ja hän ehdotti mun hankkivan Ransulle Dog Pyramidin. Se onkin ostoslistalla, mutta täällä ei ole sitä ollut vähään aikaan missään kaupassa ja nettikauppa josta olen aika paljon Ransulle kaikenlaista ostanut, se on tilapäisesti loppu. Hmh, ollut tilapäisesti loppu jo varmaan pari kuukautta. Viimeksi kun näin tuota Kärkkäisellä niin ei ollut ylimääräistä sitä ostaa vaikkei kallis lelu olekaan. YouTubessa olen katsonut videoita koirista jotka leikkii tuolla Pyramidilla, se tosiaan näyttää hauskalta ja haastavalta lelulta. Kyllä me se vielä hankitaan! Mutta mukava olis myös tuollainen lelu jossa saa yhdessä puuhata koiran kanssa, tuolla Pyramidilla koira leikkii itsenäisesti. Ransu on kyllä tasan niin ahne että se kiinnostuu aina kun on herkkuja mahdollista jotenkin saada :)

Meillä asuu fiksu schape-poika!

Joulupäivät alkaa olla takana, vaikka vielähän joulu jatkuu loppiaiseen, samoin jouluherkkujen syönti ;) Ransukin on saanut oman osansa. Ja uudella joululahjalla on leikitty pari kertaa aattoillan tutustumisen jälkeen. Juu, tuon Dog Casinon pitäis olla vaikeusasteeltaan kolmonen (asteikolla 1-3), mutta ainakin meidän fiksulle schapendoesille se oli aika helppo. Ongelmat tuli lähinnä siinä kun Ransu tuppasi käsittelemään lelua turhan väkivaltaisesti, mutta sitä olen sitten hillinnyt ja nyt se avaa luukut jo tarkemmin ja nätimmin. Luita mun ei tarvinnut kuin muutaman kerran sille näyttää että mitäs nää olis, tutkipa vähän, kun se jo hoksasi että niille pitäis jotain tehä ja niitä nostamalla saa herkun! Eikä noi pahuksen laatikotkaan aukea ilman että ottaa niitä luita ensin pois... Ei me heti alkuunsa laitettu luilla lukkoon niitä laatikoita, ja aluksi vain pari luuta ja loput niin että ne sai heti auki. Mutta parin kerran jälkeen totesin että eiköhän laiteta kaikki luut paikalleen. Ransu yritti ensin vähän raapia laatikoita auki, mutta muisti sitten vissiin että "luut ensin" ja napsi ne ylös. Huomasin että ne oli vähän haastavat tuollaiselle koiralle jolla on voimakas alapurenta, kun hampaita ei meinannut suht mataliin luihin saada vastakkain otteen pitämiseksi. Ransu ottaakin ne kaiketi paremminkin sivuhampailla(?) ylös.

Olenkin nyt miettinyt että mikä mahdollisesti olis se seuraava haaste, jota kokeiltais. Monet noista Ottossonin leluista kun ovat ehdottomasti liian helppoja Ransulle, Tornadonkin möin pois kun siitä ei ollut mitään haastetta ensimmäisen kerran jälkeen. Suosituksia vois tännepäin antaa muistakin kuin Ottossonin aktivointileluista, mutta ne on minusta olleet näkemistäni laadukkaimman oloisia.

Keksin tässä illalla Ransun kanssa Casinolla touhuttuani että miksei Musti&Mirri voisi alkaa vuokrata tuollaisia älyleluja? Ne on aika kalliita hankkia, ja sitten toisaalta kun se on kerran ratkaistu, niin olen kyllä sitä mieltä ettei se enää yhtä paljoa tarjoa haastetta. Ja sitten taas tulee aliarvioitua koira ja ostettua joku liian helppo lelu nurkkiin pyörimään, tai miksei joku päinvastoin osta arvaamattaan liian hankalaa jonka kanssa koira turhautuu eikä viitsi yrittää -> taas on nurkissa yksi turha (ja aika kallis) lelu. Niin jos M&M:stä voisi käydä vuokraamassa parilla eurolla/päivä tällaisen lelun, näkisi, kannattaako sitä hommata itselle, tai koira saisi vaihtelua ja uusia haasteita ilman että omistajan täytyy sen takia köyhtyä kymmeniä euroja kerrallaan. Systeemi toimisi siis vähän samalla tavalla kuin meillä ihmisillä leffanvuokraus Makuunista tai vastaavasta. Sitten jos koira hajottaa lelun käyttökelvottomaksi, sen joutuisi omistaja korvaamaan tietysti... Mahtaisikohan toimia? Täällä olisi ainakin moiselle palvelulle heti yksi käyttäjä! Tästä ei välttämättä silti olis liikeideaksi... *miettii*

Äsken tultiin lenkiltä, ei olla moneen päivään oikein päästy lenkille. Keskiviikkona oltiin niin väsynyttä poikaa edelliseltä päivältä ettei oikein mitään muutakaan jaksanu tehä. Aattopäivä meni sitten joka paikassa humputellessa niin ei siinä juuri enää lenkkeilyä kaivannut kun väsähti siitä kaikesta hälinästäkin. Eilen oli kova pakkanen (-25 astetta), ja se oli ehkä enempi omaa aikaansaamattomuutta olla lähtemättä. Tänään sitten käytiin lenkkeilemässä ja olihan sitä virtaa sitten kuin pienessä kylässä! Välillä piti kadota jonnekin omille teillekin kesken kaiken, jossain tyyliin metsäautotiellä olisin vain kävellyt mahdollisimman ripeästi menemään mutta nyt ei oikein voinut jättää toista kovin kauas näkyvistä kun käveltiin lähiössä jossa autoja voi tulla koska tahansa. Niinpä joutui tapojensa vastaisesti välillä houkuttelemaan Ransun esiin.

Huomenna mennään kaiketi metsäautotielle, minä ehkä suksien kanssa jos tietä ei ole aurattu. Vieläkään ei ole satanut niin paljoa lunta että moottorikelkkailijat olis alkaneet kulkea reitillään. Harmittavasti se enin lumi taisi sataa Etelä-Suomeen, mutta kiva kuitenkin että tännekin vähän saatiin lisää. Ransu ainakin osaa ottaa kaiken ilon irti uudesta lumesta.

Jouluaaton tohinat

Aamulla noustiin aikanaan ylös ja käytiin tekemässä viimeiset ostokset joulun syömisiä varten. Sitten saunottiin joulusauna heti aamusta, ja lähdettiin mun vanhempien luo syömään ja viemään jouluterveisiä. Ransu oli tonttukoirana tietysti mukana. Porukoilla se oli kovasti apuna kuusen koristelussa ja tietysti kinkun leikkaamiset sun muut kiinnosti sitä kovasti. Tädin mies kävi tuomassa äipälle ja iskälle kukkatervehdyksen, ja Ransu piti hänelle kunnon murinat. No siinä ei sitten keritty sanomaan ettei Ransusta sais välittää mitään, niin sehän meni sitten ihan arkailuksi koko homma kun Pasi oli niin pelottava mies sen kukkansa kanssa.

"Mummulasta" suunnattiin hautausmaille viemään meidän isovanhemmille kynttilät, eihän Ransu tietenkään sinne lähtenyt vaan odotti autossa. Kotia päästyä Antin piti lähteä joulupukkeilemaan melkein saman tien ja Ransu jäi kotiin levähtämään ja odottamaan toisen mummulan väkeä joulukahveille.

Anoppi ja appiukko tulivat joulupakettien kanssa ja Ransukin sai avattavaa. Ransu avasi itse omat pakettinsa! Paketista paljastui hieno Dog Casino, muovinen versio. Sitä sitten jo kokeiltiinkin ja Ransu sai tassulla auki pari luukkua kun kannustin sitä. Välillä homma meinasi mennä vähän yli-innokkaaksi mutta sujui ihan ok. Onpa tuota nyt aikaa sitten harjoitella. Luu-nappulat ei olleet vielä käytössä, ensin opetellaan avaamaan luukut ilman niitä ja sitten lisätään vaikeusastetta ottamalla luut mukaan peliin. Pelissä lukee että vaikeusaste 3, näyttää siltä että Ransu hoksasi aika pian tuon laatikoiden avaamisen tassulla, mutta vielä se on vähän sellaista epämääräistä hakuammuntaa ja summassa tassulla räimimistä. Casinon lisäksi Ransu sai siansaparoita, DentaStixeja ja shampoon. Kissatkin sai muuten lahjoja, aika paljon ruokaa, mikä onkin parempi kuin lelut koska leluja niillä ei juuri voi pitää kun Ransu ne syö. Eikä nuo enää leluista välitä samalla lailla kuin pentuna.

Me ihmiset kahviteltiin ja availtiin omat lahjamme, monenmoista tarpeellista sitä olikin paketteihin kätkeytynyt! Kiitokset niistä! Yksi joululahja on tälläkin hetkellä Antin toimesta kovassa käytössä, nimittäin WII Fit Plus -peli. Ransu makaa reporankana tuossa lattialla. Se on maistellut tuoreita puruluita, syönyt yhden siansaparon ja tietysti ehtinyt leikkiä uudella lelullakin. Ei ihme että väsyttää kaiken reissaamisen lisäksi. Huomenna mennään anoppilaan jouluaterialle ja se pääsee sinne mukaan.

Väsynyttä poikaa

Eilen kierrettiin pitkä lenkki metsäautotien kautta. Käveltiin metsäautotielle, mentiin metsäpolkua pitkin pururadalle, ja sieltä sitten pois ja tietä pitkin kotiin. Kaksi tuntia meni lenkillä ja olihan Ransu väsynyt sen jälkeen. Illalla sitten vielä tehtiin iltalenkki, kun haettiin tilaamamme desinfiointiaine, jonka toimitti tuote-edustajan mies työmatkansa varrelle. Sielläkin vain mennä hupsahti se tunti, eli eilen tuli ainakin lenkkeiltyä. Mutta väsynyt koira on onnellinen koira, Ransu ainakin huokaili tyytyväisenä ja oikoi pehmeällä matolla :)

Ransun lempparipaikka on muuten olohuoneen uusi ryijymatto. Minustakin se on aivan ihanan pehmeä ja mukavan tuntuinen matto, ja se on myös Ransun ja kissojen suosiossa lekottelualustana.

Tänään on otettu rauhallisesti, eilisenkin takia, ja koska huomenna riittää sitten vientiä moneen paikkaan ja autossa istumista. Oikeassa reunassa on kuva Ransusta uudessa tonttumanttelissa ;)

Ransu ja omistajansa toivottavat kaikille blogin lukijoille oikein rauhallista ja lämpöistä Joulua!

Koiranelämää ja joulun odotusta

Täällä vietetään normaalia koiranelämää, pakkaset on lauhtuneet ainakin toistaiseksi, mutta tuuli on ollu kylmä ja pureva. Se ei tosin mitenkään estänyt meitä käymästä pitkästä aikaa metsäautotiellä pitkällä lenkillä. Hyvä että uskalsin sinne, kukaan ei onneksi ole tullut mulle ainakaan kertomaan että siellä olis liikkunut susia, mutta uusimmassa Koiramme-lehdessä oli paljon juttuja susien ja koirien kohtaamisista. Tuli kyllä sellainen olo että pitää varmaan hommata ase olalle kun lähtee lenkkeilemään metsiin että tuntis olonsa turvalliseksi... Onneks ei ole vielä kohdalle osunut, vaikka tuolla korpimaiden laitamilla lenkkeilläänkin.

Illalla käytiin mummulassa kyläilemässä, ja Ransu otti sitten kaiken hyödyn irti siitä että siellä on innokkaat anoppi ja appiukko hoitamassa. Monta kertaa se meni rapsuteltavaksi ja paijattavaksi ja meinasi syliinki nousta. Sitten yritti tulla multa kerjäämään huomiota, ja koska sillä ei ole lupaa olla keittiössä silloin kun syödään ja kahvitellaan ja sen pitäisi odottaa keittiön ulkopuolella lupaa, se päätti yrittää sitkeästi omin luvin keittiöön. Noh, tarpeeksi monesti kun tuolla nuoriherra Once Morelle toistettiin että asia on nyt näin ja sinä teet niinkuin käsketään, niin menihän se viimein perille.

Eilen muuten käveltiin 4H-toimistolle, kun mun piti toimittaa sinne toimintapäiväkirja. Ransu ei ole ikinä ennen noussut portaita, jollekin kerrostalo-koiralle se on ihan arkipäivää, mutta Ransu ei ole noussut kuin pariaskelmaisia ulkoportaita tähän asti. Toimistolle piti kuitenkin kiivetä yläkertaan, ja tietenkin se ensin yritti liukkaissa portaissa liian kovaa ylöspäin, mutta onneksi ne oli umpinaiset eikä sattunut vahinkoa. Äkkiä se kuitenkin hoksasi miten sellaisella pinnalla kävellään. Ei heti tullut mieleenkään kun sinne menin että tuohan on sille ihan uus juttu.

Joulu lähestyy ja suunniteltiin Ransun jouluherkkuja. Anoppi lupasi tehdä Ransulle yhden rasian suolatonta maksalaatikkoa. Kalkkunaa se varmaankin saa myös, ja lanttulaatikko maistui toisessa mummulassa muutama viikko sitten. Täytyy koirallakin joulu olla kun me ihmisetkin sorrutaan mätystämään kaikkea ihan liian kanssa. Onhan Ransu ollut kuitenkin sen verran kilttikin, että se varmastikin saa monta lahjapakettia avattavaksi jouluaattoiltana :) Anoppi oli muuten koulussa oppilaille sanonut että heille tulee aattona joulupukki ja tonttukoira käymään. Oppilaat oli kyselleet heti että millainen se sellainen on; suloinenpa tietenkin.

Yksityistreenit

Onpas ollut vilpoisia päiviä! Ransun kanssa käytiin eilen hihnalenkillä, mutta vapaana lenkkeily on nyt ollut vähemmällä kun on ollut kylmää. Näytti siltä kylillä ettei täällä moni koira päässyt ollenkaan lenkille kun ilmeisesti omistaja ei tarkene viedä... Sitten toisaalta naapurin kiinanharjakoirat oli urheasti eilenkin illalla ulkona kiristyvässä pakkasessa!

Tänään oli hallitreenit, ja jostain syystä kaikki muut perui tulonsa treeneihin, joten me saatiin 1½ tunniksi halli aivan meidän omaan käyttöön! Voiko enää parempaa tilaisuutta tullakaan? Oli mun vuoro tuoda treenit eli suunnitella rata, mutta se jäi nyt käyttämättä, kun ei me sitä alettu itsemme takia rakentaa. Ja toisekseen, meillä on monta muutakin pienempää juttua jotka kaipasi harjotusta.

Ennen treeneihin lähtöä käytiin 2,5km lenkki pururadalla, manttelin helmat vain liehui kun Ransu paineli menemään ja syöksyi "hankeen" mahalleen. Minua paleli pelkkä ajatuskin maahan makaamaan laittamisesta -18 asteen pakkasessa, mutta toisella ei paljon päätä (eikä pippeliä...) palellu. Sitten ajeltiin Kannukseen ja hallissa kun oltiin keskenään, pystyi ottamaan siellä vielä viimeiset alkuverryttelyt. Samoin kuin sitten lopussa loppuverryttelyt ja -venyttelyt, olipas hyvä systeemi noin.

Aluksi otin pari kertaa A:n, ja sehän menikin hyvin joten se voitiin "unohtaa". Sitten keppejä, aluksi piisasi vauhtia ja homma onnistui, mentiin aika mukavaa kyytiä, varsinkin se monelle helpompi oikealta puolelta ohjattuna. Palkkasin lelulla ja namilla. Sitten otettiin takaaleikkaus-harjoitusta, joka tuotti vaikeuksia Ykan maneesilla aiemmin syksyllä. Aluksi se tuotti nytkin, ja Antti tuli avuksi pallonheittäjäksi paikkaan, jossa minä leikkaan Ransun takaa ja Ransun pitäisi hypyn takana vain kurvata jatkamaan matkaa periaatteessa juuri vastakkaiseen suuntaan johon se hypyn hyppäsi. Vaikea selittää tilannetta, mutta kahden peräkkäisen hypyn jälkeen on hyppy vasemmalle suorassa kulmassa ja seuraava hyppy on kolmatta hyppyä vastapäätä eli alkupisteestä katsoen hyppy oikealle. Kolmannen hypyn jälkeen Ransu tapasi tehdä turhan pyörähdyksen itsensä ympäri (voltti?), joka vie aikaa ja on myös turhauttavaa kikkailua koiralle. Huonona päivänä se voisi hypätä saman hypyn takaisinpäinkin pyörittyään siellä takana. Tänään saatiin harjoiteltua tuollaista takaaleikkaustilannetta pallon avulla niin että Ransu osasi olla tekemättä mitään pyörähdyksiä. Hyvä!

Jollain edellisellä radalla rengas tuotti vaikeuksia, ei muuten mutta jos leikkaan takana tai jos lähetän vaikeammasta kulmasta tai itse lähden sivuun ennenkuin Ransu on mennyt läpi. Nyt sitten lähetin renkaalle useammista eri kulmista ja tein takaaleikkausta ja sitten vastaavaa kuviota kuin radalla oli ollut ja tuottanut harmaita hiuksia. No eihän meillä mitään ongelmaa ole! Siinä sivussa otin pari kertaa takaakierron hypyn taakse. Kyllä mun siihen jo pitäis alkaa luottamaan, että sen se osaa.

Eteen meneminen sen sijaan meillä ei mun mielestä ole ollut mitenkään kovin vahva, ja sen olisin laittanut radallekin, hyvän suoran ottaa lopuksi eteen-käskyllä. No, otettiin sitten ilman rataa pelkkä suora. Hoksasin vain jälkeenpäin että tein itse sen virheen että juoksin Ransun mukana eteenpäin, vaikka tarkoitus olisi kai itse jättäytyä enemmän koiran jälkeen. Heitin kuitenkin pallon kahden hypyn yli ja saihan se Ransuun vauhtia ja minuun ääntä kun huudan eteeneteeneteeneteen! Täytyypä muistaa seuraavalla kerralla jättäytyä enempi sinne koiran taakse, mikä lienee sen eteen menemisen tarkoitus että koira irtoaa kovempaan vauhtiin ohjaajan edelle... :P

Lopuksi otettiin vielä keppejä, kylläpä siinä jo olikin tullut kaikenlaista harjoitusta. Ransulla alkoi puhti loppua, vaikka koitettiin pitää lepoa välissä ja juomataukoa. Kepeille pitäisi nyt saada kaksi asiaa yhdistettyä: suoritusvarmuus ja vauhti. Nimittäin hitaammassa vauhdissa menee varmemmin oikein, kovemmassa saattaa jäädä joku väli pujottelematta. Aluksi aina sujuu paremmin, ja ensimmäinen suoritus olikin vauhdikas - ja puhdas!

Hyvän keppisuorituksen lopuksi heiteltiin lelua ja ravattiin hallissa lähes vartin verran loppuverryttelyiksi, sitten venyttelin Ransun. Sitten olikin jo niin kiire pisulle, että sattui ensimmäinen vahinko halliin, nimittäin pikkupentunakaan tokokurssilla se ei kertaakaan pissannut hallin lattialle vaikkei ollut vielä sisäsiistikään. Olipahan tempaus! Ja vielä kun ennen meidän treenejä yhden tokoilijan koira teki saman tempun, eri kohtaan tosin. Uloskin riitti silti vielä paritkin merkit, mutta joihan se kyllä aika reilusti noiden treenien aikana. Nyt täällä kotona ollaan väsynyttä poikaa ja pötkötellään tyytyväisenä.

Ostettiin muuten Ransulle Halpahallista sellainen joulumantteli. Viime vuonna sillä oli sellainen versio jossa oli lyhyet hihatkin ja se oli pidempi ja istuvampi, siinä oli huppu ja nätti strassihiutale selän päällä. Tämä on nyt sellainen enempi viittamainen, jossa ei ole hihoja ja joka suljetaan kaulan alta kahdella nepparilla. Huppu tässäkin on ja siinä lettikin vielä :) Suunnittelin että kainaloiden taakse pitää laittaa joku nauha ettei tuo viitta pyöri sen ympäri. Jouluna pitää olla vähän hömppää :P

Pakkaspäivää!

On taas kulunut muutama päivä kirjottelematta, mutta toisaalta täälläkin on eletty aika normaalia koiranelämää - ei siis mitään erikoista. Pururadalla on lenkkeilty minkä keritty, koska lunta on jo vähän maassa ja kun sitä tulee lisää, sinne tehdään latu ja eihän sinne sitten enää koiran kanssa ole asiaa. Harmi, sillä metsäautotielle/moottorikelkkareitille ei pääse ennenkuin on jo useampi kymmenen senttiä lunta. Siis minä hiihtämään, tai ehkä siinä tiellä, mutta Pappissaareenki olis mukava hiihdellä moottorikelkkareittiä. Meneehän sinnekin latukin, mutta taas se sama homma: vaikka vähempi hiihdetty latu onkin kuin tuo pururadan latu, mutta paheksuntaa voi silti tulla siitä jos kovin alkaa tassunpainaumia ilmestyä latu-urille.

Tänään käytiin -10 asteen pakkasessa vielä ihan normi lenkki, tai ei olla sitä noin menty ennemmin, yhteensä meni 1½ tuntia, olisko matkaa tullu 6-7km. Osa matkasta tietä hihnassa, sitten metsäautotietä ja metsäpolkua sekä pururataa irrallaan ja loppumatka taas hihnassa kotiin asti. Ransu nautti ja on ollu illan väsynyt sen lenkin jälkeen. Jännä homma, se otti jostain syystä tänään paljon rauhallisemmin kuin eilen nollakelillä, tajuaakohan se itsekin että kun pakkanen kiristyy niin ei ole terveellistä painattaa samaa vauhtia? Huomiseksi on luvattu kovaa pakkasta, nytkin taitaa olla jotain -18 jo, joten huomisen lenkki otetaan sitten rauhallisempaa vauhtia. En tiedä onko koiran keuhkot kuin herkät kylmälle ilmalle, mutta ei omat ainakaan tykkää kun kovalla pakkasella reuhottaa kauheasti menemään, vaikken ole edes astmaatikko enkä tupakoi eli keuhkot pitäis olla kunnossa...

Otettiin keppejä kun tultiin kotiin, ja menipä poika niitä hienosti! Selvästi on tehnyt hyvää tämä ettei niitä oteta joka päivä, vaan pari kertaa viikossa. Edellisen kerranhan me otettiin tiistaina hallilla, ja pari kertaa keskiviikko-aamuna. Nyt seuraavan kerran otetaan sitte taas keskiviikkona hallilla. Täytyy alkaa satsaamaan enempi siihen hankalista kulmista lähetykseen, Ransu osasi jo yhden kerran tänään aika hienosti korjata ittensä oikealle puolen keppejä, kun lähetin vasemmalta puolelta ohjaten ja juuri sieltä suunnasta mistä olis näppärä alottaa kepit just väärältä puolen. Vauhtiakin sillä oli aika mukavasti, oltiin oikein tyytyväisiä keppisuoritukseen. Yhden kerran se oikaisi puolessa välissä, alkukin lähti vähän kankeasti kun ensin se meinasi mennä väärältä puolen aloituksen, mutta Ransu korjasi hienosti kuten kerroin. Uusi yritys ja hieno suoritus! Seuraaviin kotitreeneihin eli ens viikonlopuksi otetaan taas ainakin yksi verkko pois, eipä noita näyttäny tiistaina juuri tarvivan. Eiköhän sitä vauhtia tule vielä lisää kun suoritusvarmuus kasvaa, enemmän olen huolissani siitä että Ransun pitäisi oppia varmasti hakeutumaan kepeille lähettipä mistä suunnasta tahansa ja kummalta puolen tahansa. En tiedä päästäänkö tuohon koskaan mutta ainakaan sen alempana ei ole tavoitteet tässä vaiheessa ;) Takaaleikkausta sen kanssa ei ole kepeillä vielä otettukaan, ehkä olis pitäny jo aiemmin sekin ottaa kuvioihin, mutta kai mä olen jotenki ajatellut että ensin opetellaan menemään ne kepit ja sitten noita kikkailuita. Niinhän me on tehty muidenki esteiden kanssa.

Harjoittelu tuottaa tulosta...

...mutta vielä on paljon opittavana. Otettiin tänään hallitreeneissä keppejä, siis ihan tavallisia, ilman verkkoja ja kaikki 12 kappaletta. Hienosti meni, varsinkin eka suoritus oikealta puolelta ohjattuna! Ransu meni itsenäisesti sisään kepeille, suoritti ne ihan mukavaa vauhtia eikä oikaissut yhtään väliä. Toisella kertaa otin hypyn takaa, silloin mentiin vähän liian lujaa kepeille sisään eikä sitten koira enää taipunut toiseen väliin. Uusiksi meni, ja sitten mentiin taas hienosti. Otettiin rataa, ja myöhemmin otin vasemmalta puolelta ohjattuna vielä kerran kepit. Hyvin meni, vaikka vauhtia ei enää ollutkaan juurikaan kun oli treenailtu kaikenlaista siinä välillä, mutta virheitä ei silti sattunut. Olen kyllä Ransusta ylpeä :) Ekan hyvän ja onnistuneen suorituksen jälkeen palkkasin Ransua aivan ylitsevuotavasti, ja sehän innostui siitä mahottomasti ja pinkoi pitkin kenttää ja palkkasi itseään hyppäämällä hyppyjä. Se ei ehkä ollu niin hyvä, mutta saipahan se ainakin kunnon palkkion hyvin tehdyistä kepeistä.

Muu rata meni Antin mukaan vähän niin ja näin. Minusta se nyt ei niin huonosti mennyt, Ransu tosin kiihtyi tuosta keppiharjotuksesta niin että suu vaahdossa mennä posotti joka suuntaan yhtä aikaa niin etten mä meinannu saada siihen oikein minkäänlaista otetta. Vauhtia siis riitti, mutta Ransulla omasta mielestään oli lupa touhuta kaikkea ylimääräistäkin, joten siinä sitten jäi mun ohjauksen seuraaminen välillä vähemmälle, senkin vähäisen ohjauksen mitä joissain paikoissa muistin sille antaa...

Rengas on meidän seuraava haaste, jotenkin tuntuu ettei Ransu oikein tunnista sitä renkaan muotoa eikä osaa hakeutua sille esteelle yhtä hyvin kuin - voisi sanoa - kaikille muille. Renkaallekin se osaa mennä ja suorittaa sen oikein kun vien sen tarpeeksi pitkälle enkä suunnittelekaan tekeväni mitään takaaleikkauksia siellä. Ransun kanssa täytyy nyt alkaa ottaa rengas-treenejä, lähettää sitä renkaalle ja eri kulmista ja sitten pikkuhiljaa tehdä siinäkin takanaleikkauksia. Hypyillä se niitä jo kestää jonkin verran, saman myönsi Outikin, joka antoi mulle palautetta tuosta renkaasta että hänen mielestään meidän pitäis siihen keskittyä että se on sellainen heikko lenkki meillä. Tottahan se on, kun jokaisen uuden näköisen renkaan kohdalla pitää ihmetellä että mistä välistä ensinnäkin pitää mennä, ja sitten sinne esteelle on mentävä koiran mukana tarpeettoman pitkästi.

Sitten vielä meidän viimeiset täsmätreenit (mitenkähän musta tuntuu että meillä mennään kohta kaikkia esteitä erikseen "täsmätreeneinä", ihan niinkuin niitä opeteltais ensimmäistä kertaa...) eli kontaktiesteet A ja puomi. Niitä otettiin kanssa tänään muutama kerta, A meni ihan ok, yhden kerran kun jäin turhan taakse, niin A:n alasmeno taidettiin hypätä yli tai ainakin oli niin ja näin otettiinko sitä. Puomin se skippasi muistaakseni kerran tai kahdesti, siis ylösmenon, kun unohdin "taikasanan" pa-pa-pa. Toisella kertaa se taisi tulla mutta liian myöhään. Alasmenot se ottaa hyvin ja varmasti, ehkä siksikin että olen viime aikoina palkannut sitä jo siinä kontaktin päällä enkä vasta kun se on jo jatkanut matkaa siitä. Ylösmenot se ottaa hyvin ja muuttaa askeleen raviksi ainakin melkein varmasti, kunhan muistan ajoissa hihkaista rytmiä sekoittavan papatuksen.

Kotona sitten vielä vähän juoksuspurttia että lihakset olis hyvin lämpiminä kun venyteltiin. Nytpä on hyvä sitten tuossa köllötellä ja miettiä mitä tuli opittua (vai tuliko mitään) ja odotella iltapalaa. Treeneistä jäi mulle tietysti päällimmäisenä mieleen tuo onnistuminen keppien kanssa, mutta tulihan tuota sähellettyä sen verran muilla osuuksilla, että ei niiden voi nappiin kehua menneen. Yksi hieno muurin ylitys ilman vauhtia aivan muurin takaa tuli taas nähtyä, sekä pari varmaa hyppykuviota. Ja tietysti hieno ja ilmava pituushyppy :) Niin että ei meidän treenit menneet ollenkaan hukkaan!

Meillä murkkuillaan taas!

Ransu haettiin eilen hoidosta, ja se pääsikin keskelle Itsenäisyyspäivän viikkosiivousta. Samalla koottiin uusi kirjahylly, ja minä yritin yllyttää Ransua repimään pakettia auki kun kerrankin olis saanut auttaa "tuhoamisessa". Ja mitä tämä tekee; tarttuu pahviin kiinni ja vähän mutustelee suussa sen näkösenä että "ei mua nyt huvita repiä." Pihalle pystytettiin valkoinen joulukuusi ja totta kai siinä piti olla kaverina säätämässä kun laitettiin valoja, niin että johdot oli varmasti hyvin sekaisin jaloissa.

Otettiin keppejä siinä sitten pitkästä aikaa taas, ja Ransulla meni niiden verkkojen tuijotteluksi se touhu. Ne on nyt juuri sen pään korkeudella, joten ne kai jotenkin kiinnitti sen huomiota nyt enemmän kuin ennen. Otettiin yks verkko keskeltä pois eikä Ransu välittäny siitä mitään. Se kerta meni kaikista parhaiten ja siihen lopetettiin. Otettiin vielä toinenkin verkko toiselta puolelta pois valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Jospa nuo verkot nyt saatais pois, ja kepit mukaan treeniratoihin.

Tänään ja oikeastaan jo viime viikollakin on murkkuiltu taas ihan kivasti. Korvat on olleet kadoksissa, vahdittu ja tehty kaikkea mitä huvittaa. Perjantaina istuin sohvalla ja Ransu haki huomiota ottamalla sohvapöydällä olleen paperin ja repimällä sen. Ei se yleensä sellaista tee. Pahin oli tänään, kun Antti oli unohtanut 3 leikkelettä vaille täyden kalkkunaleike-paketin keittiön ruokapöydälle kun ruokailun jälkeen mentiin päivänokosille. Kun nousin ylös, Ransu meni keittiöön nuoleksimaan tyhjää pakettia ja paljasti siinä samalla että minä sillä aikaa söin tämän paketin tyhjäksi. No justiinsa, olipa terveellistä. Saas nähdä meneekö maha sekaisin niin isosta määrästä, kun ei sille normaalisti mitään leikkeleitäkään syötetä. Ei se ainakaan vaikuta kipeältä, mutta lenkille ei taideta silti lähteä. Treenit jäi väliin kun ei itse viitsinyt lähteä, ja olispa ollut kamala homma kun olis käyny torkuilla, koira tyhjentänyt paketin sillä aikaa ja sitten kenties tietämättä lähtenyt sitä hypyttämään agilityradalle!

Täällä pidetään nyt sitten taas tiukemmin huomioimattomuutta eikä anneta tuon elukan pompotella. Se kun on ottanut muutenkin uusia käyttäytymistapoja, kuten pientä käsien näykkimistä, vastenkin se yrittää hypellä enemmän kuin ennemmin. Juuri kun pääsin kehumasta että täällä on taas sellainen mukava tasaisempi vaihe meneillään kun koira on kuuliaisempi ja tottelevaisempi, niin se kääntää asiat päälaelleen. Kiellän esimerkiksi ottamasta tavaraa, se saattaa kerran totella, mutta menee kohta uudelleen sen tavaran luo ja vaikka kieltää niin se vain suvereenisti ottaa sen. *Huokaa* Ai niin, kissojen raksuihinkaan ei ole kajottu sitten 3kk iän, paitsi viime viikolla useampaankin otteeseen ja vielä ihan mun silmien alla!

Nyt minä lähden siivoamaan keittiön, iltapalaa ei kyllä enää tipu kun itse oli pitänyt huolehtia ruuanhankinnastaan erään...

Ransu reissaa

Torstaina Ransu kävi hierojalla. Viimeksi se jänskäsi aika paljon, mutta laitoin sen sen piikkiin, että se oli eka kerta. Nyt se kuitenkin oli vähintään yhtä levoton jo pöydällä, mutta vaikka siirryttiin lattialle patjan päälle (ei ainakaan tunnetta korkealta putoamisesta), se ei malttanut rauhoittua senkään vertaa kuin viimeksi. Läähätti ja vapisi koko koira, eikä pystynyt rentouttamaan lihaksiaan. Siitä huolimatta hieroja tunsi että selässä/lantion alueella oli jumitusta, sillä Ransu hermostui aina hieman kun hieronta siirtyi selässä alaspäin. Saatiin apuun homeopaattisia rakeita kolmen päivän kuuri. Niiden on tarkoitus auttaa palautumaan treenistä ja kilpailuista, korjaamaan pehmytkudosvaurioita ja rentouttamaan koiran lihaksia. Toivottavasti ne auttaa. Seuraavan kerran mennään hierottavaksi heti tammikuussa, ettei tule yhtä pitkää väliä kuin nyt pääsi käymään. Ransu oli myös hankala hierottava sen takia, että ajattelemattani varasin hieronta-ajan treenipäivästä seuraavalle päivälle, eli lihakset saattoi olla arat treeneistäkin. Tulihan niissä tehtyä kaikenlaista ja hypittyä, joten eihän se ihme ole vaikka verryteltiin ja venyteltiinkin vielä kotona.

Hieronnan jälkeen piipahdettiin vielä mun vanhempien luona, jossa olis niin ihana lenkkeillä uusia hajuja haistelemassa ja vielä soratiellä, mutta hieronnan jälkeen ei saa sellaisille lenkeille lähteä samana päivänä. Ransu sai siis autonkyytiä ihan reippaasti. Onneksi se on hyvä matkustaja!

Tänään vein sen hoitoon Kannukseen, koska itse olemme menossa huomenna Haaparantaan ja Ouluun kummityttöäni morjenstamaan. Sain taas ihmetellä, että millä perusteella se oikein valitsee ihmiset joita ei tarvi arastella ja ne jotka on pelottavia. Ne tytöt varmastikin haisee koirille joten Ransu ehkä luottaa niihin siksikin helpommin? No mene ja tiedä, toisen vastaanottaneista tytöistä se vain nuuhki ja nuoli vähän kättä, mutta toinen kun tuli siihen ja istui sohvalle, Ransu nousi heti syliin :) Nuuhki ensin ja vissiin päätti että "kiva täti tästä minä tykkään ota syliin!" Ransu tunnisti hoitopaikankin jo, onhan se siellä käynyt pitkin kesää ja syksyä monet kerrat eikä edellisestä kerrasta ole kauaa. Pihalla se vähän jänskäsi mutta kun päästiin sisälle ja varsinkin kun käveltiin kennel-osastolle häkkien luo, se meni jo häntä heiluen. Eli se jäi ilmeisesti aika mielellään sinne, eikä sen totisesti tarvi olla siellä viikonloppua yksikseen, hoitola on vissiin tänä viikonloppuna aivan täynnä.

Mulla oli illalla kennelkerhon pikkujoulut, ja kiitos vain mukavasta seurasta ja naposteltavista. Aika kului ihan huomaamatta, koiraihmisten kanssa riittää aina puhumista ainakin koirista ja koiraharrastuksista. Ja sellaisten ihmisten kanssa jotka näistä koira-asioista on kiinnostuneita ja tietää enemmän, on mukavampi jutellakin. Lisäksi mekin on nyt kuitenkin sen verran jo treenailtu tän seuran kurssilla ja treeneissä, että Ransu on tullut jo tutuksi ja treenikaverit aika lailla tietää meidän tason ja millainen koira on kyseessä. Näin ainakin olettaisin :) Siis keskustelu sen takia on erilaista kuin virtuaalimaailmassa koiraihmisten kanssa, jotka eivät tunne sen enempää minua kuin Ransua tai meidän historiaa.

Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kyllä se vähän oudolta aina tuntuu kun ei tarvi ruokkia eikä iltapissattaa koiraystävää. Olen yrittänyt löytää mukavaa sivupohjaa blogiin, paljon olis ihmisblogiin sopivia aiheita, mutta koirablogiin ei oikein goottikuvat passaa, eikä Antin mielestä hienot fantasia-kasviaiheetkaan koska tämä on POJAN blogi ;) Joten katsotaan kuinka usein tämä ulkonäkö tässä lähiaikoina vaihtelee ja palataanko banneria lukuunottamatta siihen perus-mustaan.

Mutkikasta menoa

Hallitreenit takana ja ei voi muuta sanoa että olipahan Nina meille keksinyt mielenkiintosen radan! 2 putkea ja hyppyjä, ja yhteensä niitä tahkottiin 15 kertaa. Ainakin tuli takaakiertoa nyt harjoteltua. Olin rataan tutustuessa ihan paniikissa, koska en millään meinannu muistaa sitä rataa ulkoa. Se oli kyllä niin mahdollisimman vaikeasti suunniteltu. Olin aivan kauhuissaan siinä vaiheessa kun lähdin rataa menemään, että miten mä tämän oikein muistan, ensinnäkin mikä este on seuraavana ja kummalta himskatin puolelta se nyt piti oikein kiertää. Alkuun mentiin rataa aivan lyhyissä pätkissä ja palkkasin tiuhaan Ransua. Sillä pysyi motivaatio uskomattoman hyvin ja se keskittyi koko ajan hienosti. Ei nuuhkinut lattioita eikä lähtenyt haahuilemaan omille teilleen. Ehkä se motivoitui kun sai palkkaa tiheään kun kuviot oli hankalia. Pidettiin taukoa välissä ja toisella kertaa sain sitten vinkkiä kokeneemmalta ohjaajalta miten eräs kohta kannattaisi suorittaa helpommin, joustavammin ja varmemmin. No sehän tietysti toimi! Heti mentiin paremmin, ja saatiinpa me sitten yksi onnistunut suoritus lähes koko radasta, ensimmäiset kolme estettä jätin pois koska ne oli vain kaksi hyppyä ja suora putki peräkkäin, siitä alkoi vasta ne kommervenkit :) Mutta kommervenkit mentiin lopulta hienosti ja putken oikeisiin päihin kulloinkin. Tuli sellainen olo että kun minä vain muistan radan ja osaan valita oikeat ohjauskuviot ja linjat niin mehän osataan tätä hommaa jo! Varsinkin Ransu osaa, siihen vaan pitäis mun rohjeta luottaa enemmän.

Lopussa otettiin vielä A-estettä ja puomia. A-esteen se otti oikeinkin hienosti, en tiedä johtuuko siitä että kun esteet oli varsinaisen rata-alueen ulkopuolella liukkaammalla kokolattiamatolla, se ei uskalla ottaa niin hurjia vauhteja kuin maneesilla tai tuossa rata-alueella missä on pitävä lattia. Puomin se otti ekalla kerralla ehkä puolella tassulla, kaikki alasmenot hienosti. Yhden kerran se loikkasi puomin ylösmenon kokonaan yli ja taas kun ärähdin niin alasmeno sipsuteltiin kovin nätisti... Keksin sitten että jotenkin sen rytmi pitää saada rikottua siinä kun se on just tulossa kontaktille, ja kokeilin kerran hihkaista "pa-pa-pa". Ransullahan meni pasmat sekaisin just sopivasti ja se otti hienosti kontaktin ja minähän kehua hulpatin sille. Otettiin uudestaankin ja sama juttu, Ransu hämmentyi taas yhtäkkisestä "papatuksesta" niin että otti kontaktin hienosti. Toivottavasti tämä keino toimii tulevaisuudessakin, kovasti nyt ainakin kehun siitä kun ottaa sitä ylösmenokontaktia.

Kotona on otettu keppejä, mutta vähemmän kuin ennen, koska Ransu osoittaa pieniä kyllästymisen merkkejä. Vähän pelkäsinkin sitä että kun ahkerasti harjotellaan niin se vaihekin voi tulla. Nyt ei olla otettu kuin eilen keppejä ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Huomenna on lepopäivä kun on hieroja, ja perjantainakaan ei riehuta keppien kanssa, illalla Ransu meneekin hoitoon. Ransu menee kepit ihan ok, vauhti on hidastunut vähän ainakin jos erehtyy tekemään useamman toiston, ja virheitä on tullut enemmän. Siis se jättää yleensä saman keppivälin suorittamatta tai karkaa kesken kaiken pois. Yleensä pari ekaa toistoa menee ihan hyvin ja vauhdikkaammin, mutta sitten tulee stoppi. Lelusta taistelu on paljon kivempaa kuin keppien suorittaminen. Verkot on nyt suunnilleen päälaen korkeudella eli niistä ei sillä tavalla enää ole juuri tukea, vielä ehkä nostetaan niitä vähän ja sitten aletaan ottaa verkkoja pois. Jos näyttää että tämä vähempi harjottelu ja tauon pitäminen keppien kanssa ei tuo motivaatiota takas ja vähennä noita ilmeisesti turhautumisestakin johtuvia virheitä, palataan harjotuksissa taaksepäin ja otetaan taas verkoista enemmän tukea.