Leikkikavereita ja agilitya

Alkuviikosta käytiin yrittämässä Ronjan ja Demin väsyttämistä leikkimällä, heh, ei kai nämä väsy kokonaan millään. Vähän aikaa kun lepää niin on sellainen touhotus taas päällä että tuntuu että vois lähteä vaikka millaiselle lenkille. Demin kanssa leikit sujuikin taas vauhdikkaissa ja törkyisissä merkeissä. Käytiin pellolla juoksentelemassa, ja niinhän sitä mentiin taas sen pellon lisäksi pitkin ojanpohjia. Onneksi kuitenkin pelto oli nyt sängellä eikä mullikolla, eikä ojassakaan ollut yhtä likaista vettä, kun Ransu kuitenkin muistutti väritykseltään lenkin päätteeksi enemmän omaa itseään kuin mustaa flättiä. Meillä oli huvittavaa katsoa kun Ransu ei ymmärtänyt ollenkaan Ronjan leikkielkeitä kun se sitten pelotti Ransua komennushaukullaan kun Ransu lähti leikkiin mukaan. Toisella meni heti häntä alas ja tuntui pelkäävän kun toinen oli kunnon emäntä ja piti vähän nuorelle pojanklopille komentoa! Demi ei hauku, vaikka muuten alistikin Ransua jonkin verran, niin se on paljon turvallisempi leikkikaveri :)

Viikolla meillä on taas mennyt Antin kanssa työvuorot ristiin - Ransun ja kissojen riemuksi tietenkin. Mä olen ollut normaalissa päivävuorossa ja Antti illassa, niin Ransu on sitten saanut kunnon lenkkiä sekä aamupäivällä että illalla. Noh ensi viikolla ollaankin sitten kumpikin aamu/päivävuorossa niin aktiviteetit jää iltaan.

Eilen illalla käytiin kentällä treenailemassa. Oltiin mietitty sikäli haastava rata, että siinä oli monenlaisia juttuja joita sitten joutui harjoittelemaan. A ei ollut vauva-aana mutta loivennettuna kuitenkin. Jokusen kerran pomppi kontakteja, en ymmärrä miksi se taas kentällä niin teki vaikka kisoissa oli ihan ok. Parempi tietysti niin päin mutta... ei ne kovin varmoilta tunnu tuollaisina. Ylösmenot se ottaa paremmin kuin alasmenot, niitä ei meinaisi millään malttaa joka kerta. Keinu oli vähän jännä, kisoissa oli viimeksi niin hyvä vauhti keinulla että nyt vähän ihmetytti kun piti tulla akselilta jotenkin jarrutellen sitä keinua. Akselille asti tosi hienoa vauhtia, sitten oli vähän sellaista että "menis jo tää keinu alas, meenkö mää etteenpäin, no vähäsen, ei tää vieläkään mee alas, emmää voi tästä vielä juosta". Ehkä sillä oli vähän kiire mun perään eikä se tienny mitä tekis kun menin pikkuisen keinulta eteenpäin valmiina heittämään palkan.

Takanaleikkaukset sujui hyvin, renkaan haki hyvin, mutta sitten kun yritin kauempaa ohjata takaakiertoa hypylle, siinä tultiin aina välistä. Esteiden välikin oli kyllä useamman metrin, hyvin se silloin meni kun lähellä esteiden väliä kierrätin, mutta kun yritin suorittaa niin että toinen hakis itse sinne takaakierrolle. Ei, vaikka minä seisoin paikallaan ja yritin liikuttaa jalkoja ja ohjata selvästi kädellä, ilmeisesti se ei kuitenkaan sitten ymmärtänyt mitä halusin tai malttanut kun olin itse kaukana. Apupalkkaajan luo se ryntäsi heti - ei tainnut olla mielessä ollenkaan se että tässä minä nyt teen taaksekiertoa vaan että juoksenpa äkkiä tuonne Antin luo hakemaan nakin. Heti kun apupalkkaaja meni esteen toiselle puolen tai sitä ei ollut ollenkaan, toinen oli sillai että mitä mun nyt pitikään tehdä? Ja välistä tultiin.

Lopussa oli vielä harjoitus välistä vetämistä ja sen jälkeen hankala keppikulma. 90 astetta niin että piti kiertää sinne keppien toiselle puolelle. Välistä vetoon oli sen verran vauhtia lähestyessä ettenhän minä siinä ehtinyt tehdä oikein minkäänlaista ohjausta. Eka kerta menikin takaakiertäen, sitten onnistuin ohjaamaan välistä, mutta aika epäreilulla tavalla koiralle; liian myöhässä ja epäselvällä vartalonkielellä. Hienosti Ransu pelasti tilanteen, mutta olin kyllä sen puolesta pahoillaan että jätin niin paljon sen vastuulle kun me ollaan tuohon harjoiteltu parempaakin tapaa ohjata. Kepeille se haki ensin niin että pujotteli väärään suuntaan, mutta siinä taisin minäkin seistä ekan kepin kohdalla edessä ettei sitten osannut kiertää mun selän takaa oikealle puolen. Uudestaan, ja hakikin sitten hyvin. Eipä olla kyllä pahemmin tuollaisia lähetyksiä treenattu, ja ihan hyvin meni kun minä katsoin paikkani paremmin ja hieman autoin Ransua. Pujotteli kepit ihmeen hyvin monta kertaa, alussa otettiin vain kerta molemmin puolin pelkkiä keppejä, sitten rataa välissä ja radan lopuksi vielä kepit.

No mitä näistä treeneistä jäi käteen? Ainakin se, että ei enää ikinä kyllä omissa treeneissä joissa on aikaa tehdä toistoja ja omia juttuja niin paljon kuin haluaa, noin montaa eri juttua samalla kertaa. Nyt koitettiin muka harjoitella useampaa ohjausjuttua yhdellä kertaa, ja vaikka Ransu ei vaikuttanutkaan väsyneeltä lopussa (kiitos viilenneiden ilmojen se jaksaa paremmin) niin tiedän että tuli liikaa juttuja. Tästä lähtien vaikka me tuota rataharjoitteluakin tarvitaan, niin me tarvitaan myös noiden ohjausjuttujen harjoittelua, koitetaan ottaa jotain tiettyä harjoitusta sitten teemana radalla ja erilaisissa kohdissa. Katsotaan oppisinko minä sitten ohjaamaan niin että Ransukin sen ymmärtää. Ja katsotaan oppiiko Ransu sitten niitä tilanteita paremmin kun se sama toistuu monta kertaa ja silti mennään rataa eikä yksittäisillä esteillä pelkästään. Lievä turhautuminen iski sen takia treenien lopuksi kun tuntui että nyt ahnehdittiin liikaa. Toisaalta kepit oli positiivinen yllätys kun ne mentiin joka kerta ihan hyvin eikä kävelemällä.

Tänään aamulla Ransu oli sitten taas kuin tuli ja leimaus. Se on vissiin huomannut ilmojen viilenemisen ja muuttumisen sopiviksi ulkoilla ja riehua mielin määrin?! Eilen illalla vasta oltiin agissa ja tosiaan 1½ tuntia meni yhteensä kentällä taukojen ja verryttelyjen kera, ja sitten aamulla toinen on taas sitä mieltä että menen näistä seinistä läpi jos ei nyt just pääse juoksemaan! Antti lähti kalastamaan viikonlopuksi ja kuulin itse peittojen välistä miten matot sai kyytiä kun mihinkään ei ehtinyt menemättä lujaa. Laitoin sitten viestiä "Iirikselle" (siis Iiriksen emännälle) vuorostaan, että haluaisko se tulla leikkimään Ransun kanssa. Toisen koiran kanssa temuaminen on kuitenkin sellaista mikä on väsytystä sekä mielelle että keholle enemmän kuin se että olisin lähtenyt tekemään vaikka pitkää pyörälenkkiä. Onpahan nyt tullut toisten koirien kanssa telmittyä tällä viikolla, mutta hyvähän se vaan on kun on mukavia koirakavereita löytynyt, niitä kun ei ole oikein ollut tähän asti ja harvoin on Ransu päässyt toisten koirien kanssa koiramaisiin menoihin. Mentiin ensiksi jonnekin pellolle jossa oli aika pitkä heinä, ja Ransulla oli siellä selvästi vaikeuksia. Sänkipellolla ja tiellä sitten oli toinen ääni kellossa ja vauhtia riitti. Itsestäkin on ollut kivaa saada koiraihmisten kanssa höpöttää vaan ja ainoastaan noista nelijalkaisista! :)

Taidetaan lähteä tässä käymään vielä Villenjärvellä pyörätietä pitkin pikku lenkki, kaapissa odottais vielä muutama nakki, josko illalla sitten rauhoituttaisiin Dog Turbon tai Casinon merkeissä :)

Me ollaan täysiä nollia :)

Nyt täytyy alkaa tuoreeltaan kirjoittaa kisakuulumisia, kuulumisia onkin hyllystä nollaan...

Oltiin Pietarsaaressa kisaamassa. Radat oli lähes samanlaiset, tai siis esteet oli lähes samoilla paikoin, ne vain suoritettiin eri järjestyksessä. Kuvat tulee kunhan saan siirrettyä ne ja videot koneelle, olen nyt vasta matkalla kotiin... :P Suunnitelmien mukaan päätin ottaa kummallakin radalla lentävän lähdön, ennen tuomarin vihellystä lähtöalueelle, hihna irti ja kun vihellys tulee, niin kumpikin syöksyy matkaan. Paremmin se niin meni kuin että olisin siinä koittanut Ransua saada sivulle ja vielä jotenkin pitämään mielenkiintonsa minussa.

Eka rata


Eka rata lähti hypyn takaa pituudelle ja putkeen. Rata meni hyvin niin kauan kunnes otettiin eka kielto hypyltä, jotain mä varmaan tein väärin tai sitten Ransun huomio herpaantui kun teki niin laajan kaarroksen hypyn ohi. Seuraava kielto kepeiltä. Maassa oli joku niin taivaallisen hyvä haju ettei sitä voinut vastustaa. Kerran jo melkein lähdettiin pujottelemaan mutta ei sitten kuitenkaan ja sitten taas siellä ohjaaja maanittelee ja läpsii käsiä ja hyvä ettei tanssi käsillään että saa koiran huomion. Menihän ne kepit siitä sitten, mutta rytmi oli auttamattomasti kadotettu ja sitten ei maltettu keskittyä puomiin niin paljoa että Ransu olis sen ottanut, ja videokameran pikkunäytöltä katsottuna mun peräänhän se lähtee. Loppurata sitten taas ihan hyvin, loppuun asti ihan vauhdikkaasti kun muistin nyt siihenkin kiinnittää huomiota että ohjaan loppuun asti. Heitin lelun palkaksi ja kehuin, mutta kyllä se Ransu näköjään vaistoaa koska olen aidosti tyytyväinen meidän suoritukseen.

Toka rata


Toinen rata tuntui vaikeammalta, en tiedä miksi, mutta lähtö etenkin kun lähdin yhtä aikaa, että miten se menee. Hyvinhän se meni. Samoin vähän jännitti kepit, kun siellä oli se ihana haju. No haisihan se nokkaan taaskin, mutta onneksi kepit oli toisinpäin ja se viimeisetkin välit maltettiin pujotella - hitaasti mutta varmasti. Ransu pujotteli toka radan kepit paremmin kuin eka radan. En uskaltanut ottaa ennakkoa kovinkaan paljoa, eikä tarvinnutkaan. Keppien jälkeen sieltä ihanasta hajusta oli helpompi saada Ransu hypylle kuin jatkamaan tylsiä keppejä. Keinu ja hypyt, pelkäsin vähän puomia kun edellisellä kerralla siinä tuli niin typerä moka, mutta nyt Ransukin haki sen hyvin. Se otti tänään minusta kaiken kaikkiaan kontaktit hyvin. Keinu aina yhtä varmasti, mutta myös A oli hieno ja puomiinkin olen lopulta tyytyväinen. Hyppy ja putkeen, siinä vaiheessa päässä kävi ajatus että ei hitsi nollarata tähän asti nyt loppuun hienosti. Renkaalta putkeen, ajattelin rataantutustuessa että jonain huonona päivänä se voisi nähdä sen väärän pään renkaalta laskeuduttuaan ensin ja sukeltaa sinne. Nyt ei kuitenkaan ja enää oli pituus ja hyppy meidän nollan esteenä. Ne ylitettiin hienosti ja nolla oli meidän! :) Olin niin onnellinen että melkein palkkasin Ransun maalialueella, heitin lelun ja kun se tuli takaisin, Ransu sai itse tyhjentää namitaskun mun kehujen saattelemana. Nyt se selvästi tiesi että mamma on tyytyväinen! Heittelin lelua nurmikolla monta kertaa ja taisteltiinkin siitä, varmaan joku jo katsoi että eikö noilla tuo riemu lopu ikinä mutta mitä väliä, me oltiin saatu eka nolla ja me juhlittiin sitä! :) Ihanneaika alittui vajaan 3s, eli kepeille sitä vauhtia lisää ja tuollaiset haistelut pois(sekä ohjaajalle parissa kohdassa vähän enempi töppöstä toisen eteen) niin me oltais tänään oltu kärkikahinoissa tiukemmin koska voittajan aika oli n. 7s ihanneajan ali. No palkinnoille kuitenkin, sijoitus 2.



Tästä on hyvä jatkaa, me tarvitaan rataharjoitusta että se pakka alkais pysyä kasassa koko radan alusta loppuun. Tänään luotin Ransuun että se irtoaa tietyille esteille, etenkin putkeen, ja se on siinä parantunut kovasti. Olen pikkuhiljaa koittanut pidentää sitä meidän napanuoraa, ettei mun tarvitsisi olla viemässä sitä joka esteelle kun minä se kuitenkin olen meistä se hitaampi, vaan Ransu hakisi itsenäisemmin rataa. Se kun on kuitenkin niin helposti ohjattava koira että tekee kyllä mitä ohjataan... Hyvä Ransu! :)

Edit. Nyt on kuvia lisätty (näköjään tulee vähitellen tavaksi...) ja videotakin on näkyvillä kunhan latautuu.

Viikon tohinoita

Tällä viikolla meillä ihmisväellä on menneet työvuorot ristiin. Maanantaina mulla oli lomapäivä, ja käytiin Ransun kanssa Pietarsaaressa hakemassa putkiluita ja jauhettuja broilerinsiipiä. Kyllä nyt on poitsulle vähäksi aikaa luissa järsimistä! 14kg laatikko niitä tuli, ja ensimmäisen luun kaluaminen on aivan alkutekijöissään vaikka töitä sen kanssa on tehty jo tuntikaupalla :D Käytiin ottamassa iltapäivällä A-estettä, ja muutama toisto vauva-aata riitti kun meni hienosti. Illalla mulla oli Kennelkerhon kokous, sattuikin hyvä päivä, koska ti-to olen ollut iltavuorossa enkä päässyt tänäänkään sinne agikoulutukseen.

Tiistaina aamulla minä kävin Ransun kanssa metsäautotiellä lenkin, ja Antti illalla metsässä lenkin töistä tultuaan. Ransu oli kuulemma mennyt kuin höyryveturi kotia kohti, ja Antti oli päättänyt piiloutua ison kiven taakse. Ransu oli juossut monta kertaa ohitse, kun kivi ei ollut aivan polun vieressä. Oli pitänyt antaa vähän äänimerkkiäkin ennenkuin oli etsijä löytänyt oikean kiven taakse. Eilen aamulla kävin Ransun kanssa 14km pyörälenkin metsäautoteille, ja illalla Antti samaisen metsälenkin. Ransu oli kuulemma pitänyt tiiviisti kontaktia Anttiin, ettei se vaan taas pääse katoamaan jonnekin kiven taakse. Tiistaina tuntui että ei tuo koira väsy taas ei sitten millään, vaikka on saanut kirmata sydämensä kyllyydestä vapaana ja luutakin pureskeli vaikka kuinka kauan. Mä sanoinkin tiistai-iltana kun suunnittelin aamuksi pyörälenkkiä, että jos se huomisen jälkeen ei ole väsy niin ei sitten minkään. No olihan se väsyneempi, mutta varmaan kun olis kysynyt että "lähdetäänkö metsäautotielle?", niin olis ollut ainakin neljä jalkaa ja yks karvainen häntä hetkuttamassa ja lähdössä oitis mukaan niinkun mitään ei oltais vielä sinä päivänä tehty...

Tänään sitten vain vähän lenkkiä pururadalle. Heiteltiin lelua pitkästä aikaa ja Ransu oli mielissään. Heti pururadan alussa oli pari äitiä joilla oli tieten pienemmätkin lapset mukana vaunuissa ja sitten kaksi isompaa jotka leikki siinä radan varressa. Maanantai-iltana kokouksessa eräs seurakaveri sanoi, että jossain voidaan tulla koiria kiusaamaan ja härnäämään ja koiran pitää se vain sietää, jos ei siedä niin kelvoton koira ja koiran vika. Sepä tuli aika pian mieleen kun ne kaks kakaraa (siltä ne kyllä nyt minusta tuntui) siinä meidän ohi mennessä juoksenteli ja karjui ja ärjyi jotain meitä kohti. En tiedä mitä niillä liikkui mielessä, mutta Ransu meinasi hermostua. Otin sen kohteliaasti hyvissä ajoin ennen ohitusta käskyn alle ja lähelle kuten yleensä, jos en olis ottanut, tilanne olis helposti ollut sillai toisinpäin että se olis ollut Ransu joka karjuu ja lapset ne jotka koittaa päästä ohi... Ajattelin että kyllä siinä kans oli äidit neuvoneet lapsille miten pitää käyttäytyä kun menee koira ohitse; huutamaan ja karjumaanhan sitä täytyy tulla siihen ihan viereen. Auta armias jos Ransu olis niille nostanut metelin niin sieltä oltais varmaan tultu pää kolmantena jalkana haukkumaan sekä koira että sen typerä omistaja maan rakoon. Mutta ei nyt, antaa lasten olla lapsia ja tulla äyvästämään sivulliselle luontokappaleelle joka osoitti kyllä emännän silmissä hienoa käytöstä kulkemalla nätisti vierelläni ohitse vain hieman säikkyen mokomia mölyapinoita.

Nyt vaan odotellaan lauantain kisoja ja koitetaan pitää mielessä, että meni miten meni niin me koitetaan vaan pitää hauskaa ja toivottavasti pistää parasta.

Schapeleiri 2010

Leiristä on kulunut jo viikko, eikä ole jaksanut istua koneella kirjoittamassa blogia. Me oltiin paikalla lauantaina aamulla, toiset istui aamupalalla, kun me tultiin paikalle. Lähdettiin klo 03.43 liikenteeseen, joten aamupala alkoikin jo maistua.

Lauantain ohjelmassa oli tokoilua, tosin ei meillä. Me harjoiteltiin aamulla illan agiepiksiä varten ratapätkää, jossa oli ihan sopivasti haastetta. Illalla oli sitten varsinaiset "kisat". Laitan tähän kuvia radalta vaikken yleensä postauksiin kuvia laitakaan, ne EIVÄT ole minun ottamia, vaan kuvaajan (Sanna Rautio) luvalla esillä täällä :) Helteen takia hypittiin vain medikorkuisia esteitä, ja sen kyllä huomaa kun Ransulla oli vähän hypyissä ilmaa...



Syöksy putkesta puomille



Kerrankin tiukka kurvaus :)



"Loikkaaa!"



Puomia mentiin aika hyvällä vauhdilla :)



Saatiin hyviä vinkkejä takaakiertoihin ja välistä vetoihin, koitinkin siinä sitten opetella uutta ja parempaa tapaa ohjata noita välistä vetoja. Ransukin tekee ne paremmin sillä tavalla. Samoin "edestä vetoa" eli tavallaan kuin takaakierto mutta ohjaajan kanssa samalla puolella, sai lisää harjoitusta. Ohjaaja joutuu tulevaisuudessa kiinnittämään paljon enempi huomiota omaan vartalonkäyttöönsä jos meinaa ehtiä noita tekemään. Ransu meni taas rataa aika mukavasti, ja kesti mun irtoamisen kepeillä. Tein valssia ja irtosin vähän sivusuunnassa - vauhti ei ollut huima, mutta loppuun asti mentiin välittämättä siitä meninkö minä jo vähän edellä.

Takanaleikkauksia harjoiteltiin myös sunnuntaina, Ransu kun ei kestänyt sitä Kokkolassa vaan tiputti riman. Nyt oli takanaleikkauksen jälkeen harjoituksessa saman tyyppinen takaakierto, ja päivittelin että kun Ransulla on tapana tehdä niin isoja kaarroksia tuollaisissa tilanteissa. Kokeneempi harrastaja sanoi, että joillakin schapendoeseilla se vain on tapana. Ransu kyllä tekee tiukempia kaarroksia joissain tilanteissa, mutta se riippuu mun ohjauksesta ja vielä en ole keksinyt miten tavallisiin takaakiertoihin saisi tiukemmat kurvit, koska kuulemma Ransu on monen muun tapaan sellainen, joka on kuin kuminauhan päässä oleva kivi. Eli kun itse lähettää sen irtoamaan kauemmas, se hyppää kauemmas ja kiertää isomman kaaren, ihan kuin kuminauhan päässä pyörittäisi kiveä; jos nauha on pitkä, kivikin irtoaa kauemmas. Jos nauha on lyhyt, kivikään ei venytä kuminauhaa. Eli pyörittäjä olen minä ohjaaja, kuminauha minun ja Ransun etäisyys ja Ransu se kivi. Ransun ansioksi on tosin luettava viime viikonloppuna mainio irtoaminen, sain lyhennettyä omaa juoksurataani aika paljon, kun sain Ransun irtoamaan paremmin, ja silloin myös sai enemmän aikaa sijoittua seuraavaa estettä silmällä pitäen. Viikonlopun agitreeneihin olen kyllä tyytyväinen, mitään ohjattua meillä ei ollut, mutta kiitokset vaan Hessulle jolta on aina mukava ottaa vinkkejä vastaan, koska ne toimii :) Ja jotenkin toinen schapeihminen aina tietää rodun parhaiten, millainen agilitykoira se on :)

Viikollapa ei sitten olla tehtykään mitään kovin kummoista. Vähän pyöräilty, ja eilen käytiin kentällä. Otettiin keppitreeniä, Ransu meni hienosti, pari kertaa sitten tuli malttamattomuus pujotella loppuun asti ja sitten katosi vauhti. Harjoiteltiin takaakiertoja, ja miten se taas irtosikaan hienosti! En tiedä oliko syy minun selkeämmän ohjauksen, mutta Ransu irtosi paremmin ja teki tiukat mutkat hypyn takana. Eikä tainnut tulla kuin pari kertaa ihan alussa kun intoa oli enemmän kuin malttia, että menikin hypyn suoraan ja taas kylläkin teki tiukan käännöksen takaisin minun luo. Puomia otettiin jokunen kerta, eikä siinä sen kummempaa ollut, vähän meinasi olla kiire renkaalle kontaktin yli, kun se sattui siellä olemaan. Keinu oli taas tosi hieno suoritus, mutta entäs se A sitten... Viikonloppuna se mentiin täydellisyyttä hipoen ja kovaakin, mutta mitäs nyt? Ylösmenon kanssa ei ollut ongelmaa, mutta alasmeno... Sitä se ei meinannut ottaa ei sitten millään. Väsymyskin alkoi painaa, joten kovin paljoa ei toistoja viitsinyt ottaa, vaikka vauva-aaksi taas laskettiinkin. Ensimmäiseen onnistumiseen superpalkka ja siihen lopetus.

Ensi viikolla olis seuran kentällä agilitykoulutusta ulkopuolisen kouluttajan toimesta, mutta seuraavana viikonloppuna on kisat joten antaa poitsun kerätä virtaa niihin. Lisäksi mulle iski taas iltavuoro ensi viikoksi, joten senkään takia nyt ei oltais päästy :(

Vauhdikasta menoa

Koko viikko on taas mennyt koirajutuissa. Maanantaina oli alkeisjatkokurssin viimeinen varsinainen kurssikerta. Huomenna perjantaina on mölliagikisat ja kurssin päätöskerta. Otettiin Ransun kanssa kurssilaisten rataa, ihan hyvin kai tuo meni, enää en kunnolla muista.

Tiistaina oli rally-tokoilun vuoro. Ei olla sen kurssin jälkeen rally-tokoiltu oikeastaan ollenkaan, kun ei olla noihin kokoontumisiinkaan päästy. Ransu oli siitä taas aika innokkaana, siinä kun saa paljon palkkaa :P Muutenkin se on sellaista mukavaa puuhastelua ja temppuilua. Meillä ei sen suhteen ole mitään tavoitteita kisaamaan eikä miksikään muuksi kuin aivojumpaksi ja aktivoinniksi. Tuollainen keskittymistä ja rauhallisuutta vaativa harrastelu on ihan hyvää vastapainoa muulle tekemiselle. Schapeleirillä kokeillaan - mikäli joku saadaan opastamaan - jälkeä.

Eiliseksi sovittiin treffit tyttö-bortsun kanssa urheilukentälle, että nämä pääsee leikkimään. Bortsu oli vajaa 11kk ikäinen, ja sillä synkkasi Ransun kanssa hienosti. Ne olivat niin sopivan tasavahva parivaljakko ja samanlainen leikkityyli, että oli ilo katsella niiden menoa. Ransukaan ei ole ikinä ennemmin leikkinyt kunnolla niin, että se vuoroin on takaa-ajettavana ja takaa-ajajana. Yleensä se on se joka menee edellä ja vain harvoin ajaa takaa. Nyt ne vaihtoi rooleja ja välillä makasivat nurmella kylki kyljessä vetämässä henkeä, sitten taas mentiin. Tulipa siinä iltalenkkiä tehtyä kun vajaan tunnin kerkesi koiruudet telmiä.

Tänään valmisteltiin huomisia mölliagikisoja, ja pystytettiin kentälle mun suunnittelema rata. Nyt jos pian tätä lukee joku huomisiin kisoihin tuleva, niin ei kovin voi sanoa että ensin oli niin ja niin ja sitten noin, mutta neljännellä esteellä otettiin ensimmäisellä yrityksellä hylkäys. Lähdettiin muuten radalle yhtä matkaa, ajattelin nyt kokeilla sellaista tapaa lähteä radalle, että päästän vain Ransun irti kun tuomari viheltää pilliin, menen itse ensimmäisen esteen toiselle puolelle ja Ransu saa minun puolesta sen aikaa olla lähdössä miten päin haluaa, ei mitään sivulle tulemisia tai muuta häslinkiä. Vaan mahdollisimman innostaen lähtöpaikalle ja sitten siitä radalle yhtä matkaa. Nyt ainakin lähti kuin tykin suusta ja olin jo hädässä ekoilla esteillä. Asiaa ei ainakaan helpottanut ylipitkä nurmikko, jossa oli raskas juosta. Toisella kertaa neloseste mentiin puhtaasti, vasta monen esteen jälkeen olleet kepit meni sikäli hassusti, että pari viimeistä väliä jäi pujottelematta kun minä hätäilin liikaa eteen ja sivulle kepeiltä. Lopussa olin taas pirunmoisesti myöhässä, kun Ransu tulikin kovaa, ja minä en ensin osannut ottaa tarpeeksi ennakkoa. Antti mulle sanoi että sun pitää ottaa enemmän ennakkoa, etten muuten ehdi ohjaamaan radan viimeisiä esteitä. Laitan tänne huomenna tai viikonloppuna tai kunhan olen skannerin äärellä seuraavan kerran, tuon ratapätkän niin siitä sitten voi katsoa millaisia pätkiä olivat alun ensimmäiset esteet ja lopun viimeiset esteet. Keskikohta meni keppejä lukuunottamatta hyvin, mitä nyt mulla piti kiirettä... Ransu oli paremmassa vireessä, ja kun oli lähdetty lujaa, niin sitten mentiin lujempaa loppuun asti. Mä olin aivan rättipoikki. Ai että kun tuli tehtyä ihan hieno rata! Piti kyllä kehua Ransu maasta taivaaseen, se tuntui taas hakevankin niitä esteitä itsenäisemmin, vaikka mun oli pakko olla käskyjen kanssakin ajoissa, kun itse meinasin koko ajan jäädä jälkeen :D

Huomenna möllit, joissa Ransu on vain yleisönä paikalla, ja sen jälkeen lähdetään ajelemaan Hauhovia kohti.

Mustikkametsässä

Aloitettiin lauantaina viikonlopun vietto lähtemällä metsäautotielle aamulenkille. Reilu tunnin lenkki, ja mentiin metsäpolullekin. Nautitaan kumpikin siellä menemisestä, Ransullekin jotain muuta kuin tasaisen tien tallomista. Huomasin sitten siinä lenkin lomassa että hitsi vieköön, tässähän on polun varressa mukavasti mustikoita! Katselin kauemmaskin metsään ja näytti niitä olevan sielläkin. Tehtiin lenkki loppuun ja mentiin kotiin, kerroin Antille että siellä olis marjoja odottamassa poimijaansa. Ne on niin helpossa paikassa, että jos joku osaa sieltä mennä etsimään niin varmasti löytää. Meillä oli tiedossa, että sunnuntaina ollaan kyllä menossa Manamansaloon mustikkaan, mutta pitihän nuo tuosta likietuiselta paikalta käydä napsimassa.

Mentiin poimurin ja ämpäreiden kanssa metsään, ja Ransu sai vielä melkein pari tuntia lisää metsälenkkiä. Että se nautti loikkia siellä mättöikössä ja möyriä mustikoiden seassa. Se on aivan hulluna mustikoihin, lenkillä jo annoin sille kädestä tuoreita mustikoita ja ne katoaa nopsaan parempiin suihin. Saatiin 10l ämpäri marjoja, ihan mukavasti. Ransu oli aika väsy poika metsässä juoksemisesta, ja voi sitä onnea: sunnuntaina pääsee taas! Paitsi loikkimaan mättäikössä, niin pihistämään ämpäristä poimittuja mustikoita (niin se sunnuntaina tosiaan teki).

Sunnuntaina lähdettiin aamusta Manamansaloa kohti, napattiin lisää väkeä kyytiin matkalla. Metsässä meni tällä kertaa tuntikausia, "saalista" tuli tällä kertaa 55l. Tosin se jaettiin kuuteen pekkaan :D Ransun kanssa poimittiin ensin pikkuämpäri marjoja ja lähdin sen kanssa sitten lenkille Makkaraniemeen. Takaisin tullessa laskeuduttiin jyrkkää rantatörmää järven rantaan, Oulujärvi kun oli siitä(kin) kohtaa matala rannasta, niin kahlasin saappaat jalassa veteen ja heittelin Ransulle aaltojen tuomia puupökkelöitä noudettavaksi. Että se oli mielissään! Nauroin vedet silmissä kun se oli niin tosissaan ja tuntui repivän käden sijoiltaan :) Aina kun löysin uuden palikan, se hyökkäsi pökkelön kimppuun ja repi niin kamalasti ettei se ole ikinä kiskonut mitään sillä lailla! Heittelin niitä veteen, ja ranta oli niin pitkästi matala ettei Ransun tarvinnut juuri edes uida, se vaan loikki vedessä. Vastatuuleen lahot puut ei kauas lentäneet. Meillä oli kyllä tosi hauskaa siellä! Puolisen tuntia riehuttiin veden äärellä, kunnes ajattelin että nyt lähdetään takaisin marjanpoimijoiden luo. Oli niin mukava ilmakin että nautittiin kyllä tosissaan. Siinä sitten mietin ja ehdotin äidille, että olisko se innokas lähtemään joskus syksyllä jonnekin kansallispuistoon vaeltelemaan. Yövyttäisiin jossain autiokämpässä ja kierreltäis muutama päivä sieltä käsin maastoja. Se on oikein sellaista Ransun ja mun yhteistä mielipuuhaa jossa hermo lepää ja saa olla yksin ajatustensa kanssa, kun menee luontoon kävelemään ja kuuntelemaan luonnon omia ääniä. Antti meillä on harvoin mukana, mennään yleensä kahdestaan.

Tänään oli viimeinen agilityn alkeisjatkokurssi, tai oikeastaan ne möllikisat on viimeinen kerta. Mutta kuitenkin... Otettiin Ransun kanssakin lopuksi sitä rataa, ja aika mukavasti meni. Kepit mokasin itse pari kertaa, mutta Ransu kesti mun valssauksen keppien jälkeen, haki hyvin putken pimeisiin päihin ja muutenkin meni ihan niin että olin tyytyväinen. Kontaktiesteitä ei ollut radalla, mutta kiva välillä ottaa jotain muutakin. Välistä vedon tunaroin itse kerran hätäilemällä liikaa, Ransu menikin takaakiertäen kun olin itse liikaa menossa eteenpäin. Tyypillistä! Oli kumminkin kivat treenit, ja tuollainen fiilis rennosta tekemisestä pitäis saada kisoihinkin. Ransu meni nimittäin jälleen kerran treeneissä ihan hyvää vauhtia. Treeneissä osaan mennä eri tavalla kuin kisoissa, ainakin useimmiten.

Tultiin mummolaan, ja käytiin viereisessä puistossa pelaamassa "korijalkapalloa" eli jalkapalloa koripallolla, koska sitä Ransu ei saa otettua suuhun eli mullakin on jotain mahdollisuuksia sitä vastaan... Ransustakin on kivaa kun mä saan potkittua ja heiteltyä palloa uudelleen jahdattavaksi. Tosin on siitä vähintään yhtä kivaa sekin kun se juoksee jalkapallo suussa eikä kukaan saa kiinni :P Lopuksi jätin sen paikalleen ja heittelin vähän matkan päähän pitkin nurmikkoa treeneistä jääneet nakit ja lähetin Ransun etsimään. Lopuksi tuollaista rauhoittavaa touhua. Ransu yllätti mut positiivisesti; se malttoi etsiä huolellisesti ja irtosi isommalle alueelle kuin yleensä. Harmitti oikein kun en tohtinut sirotella nakkeja kovin isolle alalle, vaan ehkä noin aarin kokoiselle läntille. Ransu etsi hienosti niin kauan kun sanoin että "nyt ne loppui" kun arvelin että se on jo löytänyt kaikki. Ennen sillä on tupannut mielenkiinto katkeamaan, eikä se ole etsinyt kovin laajalta alalta. Nyt se nuuhki keskittyneesti varmaan kymmenisen minuuttia, ja olihan se sitten rauhoittunut sopivasti palloilusta ja oli rento kun sen venyttelin lopuksi.

Nyt se makaa väsyneenä (mutta toivottavasti tyytyväisenä) mun jaloissa, ja pinkaisee varmaan heti keittiöön kun nousen tuolilta. Tietäähän se, että ruokaa minä kuitenkin sille nousin antamaan :)