Agilitya koko viikonloppu

Viime viikonloppuna oli kotikisat ja Jaakko Suoknuutin agikoulutus Kaarinassa. Kotikisoissa lauantaina otettiin Ransun kanssa agiradat. Jäin sitten vielä katsomaan maksien hypäriä ja ykkösluokkien ekaa rataa. Liinu odotteli kotona sen aikaa, mitäpä se autoon tulee huutamaan kun tietää olevansa hallilla mutta ei pääse tekemään mitään. Sitä paitsi se saisi sunnuntaina kyllä matkustaa autossa ihan tarpeeksi. Hallilla on ollut kaiketi kennelyskää liikenteessä, joten senkin takia mukaan vain toinen koira ja sekin mahdollisimman vähän hallissa. Meidän lähtövuoro oli jo tokana, joten oli helppo tuoda koira halliin rataantutustumisen jälkeen ja viedä se radan jälkeen pois, eikä kytätä omaa vuoroa muiden koirien seassa.

Ransun kanssa oli kiva kisata, meillä oli kyllä vähän enempi sellanen yleisön hauskuutusrata se toinen, ja sellainen "esitellään nyt kaikenlaisia virheitä mitä osataan tehä" :) Mutta sellaista se tuon schapen kanssa välillä on. Eka radalta meinasi kyllä nollakin tulla, Ransu lähti kivalla innolla radalle ja vauhtikaan ei ollut hassumpi. Muttamutta, ohjaaja mokasi kepeille viennin, menin ihan liian lähelle keppejä ja ajoin Ransun niistä ohi, se oli selvästi vähän jo hakemassa sitä edessä olevaa hyppyä. Enkä sit osannu edes fiksusti vetää sitä sieltä takaisin ja kepeille vaan Ransu teki aloitusvirheen. Aika taisi riittää silti eli oli "puhdas" vitonen. Voi mokoma minä!

Muuten rata oli kyllä aika hyvä, tietty noilla putkilla tuli vähän kaarrosta. A:n jälkeen sain tehtyä jotenkin puolivahingossa vekkauksen siihen joten Ransu lähti takaakierrolle aika hyvässä kulmassa. Oli hyvät fiilikset radan jälkeen! Ransu oli sellainen iloinen ja halusi radalle. Se oli autossa aivan täpinöissä ja kepo kertoi että se oli keulinu hallille tuodessa joten se on Ransun kanssa aina hyvä merkki kun se on innolla hakemassa missä mä olen. Kepit se pujotteli ihan mukavaa vauhtia, ja toisin kuin yllättävän moni muu koira, se suoriutui okserista ongelmitta. Okserilla oli kuulemma mittaa 47cm, eli se ei ollut edes likikään maksimimitassaan. Olin kyllä hiukka ihmeissäni, miten paljon okserilla tuli rimoja alas ja koiria suorastaan rysähteli takariman päälle ikävän näköisesti. Tuli sellanen olo, että hei onko koirat huonossa kunnossa vai eikö sitä okseria muisteta treenata vai molempia vai mikä oli syy että siinä niin paljon tuli virheitä. Muutenki näkyi aika paljon riman tiputuksia ja huonoa hyppäämistä. Harmitti niiden koirien puolesta.

Toka radalle lähettiin sitten korvat nurin päin ;) Ransu oli vähän tohkeissaan siinä kun laitoin sitä istumaan ja korvat heilahti taakse. Olihan se vähä huvittavan näkönen siinä tilanteessa vaikka onhan sillä muutenki korvat useinki nurin päin :D Melkein arvasin että se on noussu ylös kun käännyin ympäri ja toivoin vaan ettei se seiso ihan rimassa kiinni... Niinhän me kuiteski onnistuttiin heti hyllyttään putkeen kun piti mennä kepeille. Joo ei oltu ainoita mutta silti se vähä tympi. Noh ei siinä mitään, seuraava "hyl" tuli sitte keppien jälkeisellä hypyllä kun Ransu hyppäsi sen takasinpäin. Siinä toinen meidän sellanen murheenkryyni joissa pitää olla tarkkana. Tosin eka radalla loppusuoralla se meni tuollaisen samanlaisen ihan ok. Että sillä on välillä noita omia tempauksia :P

Muuten sillä kyllä oli ihan vauhtia ja intoa mennä rataa, ihmeellinen pyörähdys vaan tuli ton putken jälkeen, en tiä miten se ajatteli mun olevan siel toisella puolella. Sitten puomin jälkeen käytiin hyppään lähtöhyppy, mä vitsailin että Ransu näki että siel on ajanottolaitteet niin se tuumi että tää oli loppusuora että eiku maaliin! Kerranki ois ottanu hienon juoksukontaktinkin... Tuolla pituudella tuli kans palikoita nurin ja kosketuksia palikoihin. Noh se oli sellanen hauska rata! Ransu ei tiä että se hyllytti ja painatti innoissaan menemään :) Se on pääasia että meillä oli hauskaa. Ransu oli autossa huvittava kun kävin sitä välillä katsomassa, se nosti tassun mun rintaa vasten, kaapaisi sillä, katsoi vähän kulmien alta kieli ulkona ihan kuin se ois sanonu puolivakavissaan että "hei kamu, mun kisapäivä oli varmaan tässä mutta eiks me viel voitas mennä?" Muutenkin se oli minusta jotenki hyvillään kun oli reissussa ilman Liinua.

Kisojen jälkeen ajeltiin Rauskille ja valmistauduttiin aikaiseen aamuheräämiseen valvomalla 01 asti. Herätys oli sitte 05.00 ja matkaan lähdettiin vähä puol kuuden jälkeen. Volvon keula kohti Kaarinaa ja kyydissä tällä kertaa agitypy Liinu. Ransu jäi Tomin, Kapun ja Kaken kanssa kotiin. Sanoin Ransulle että saat nyt jäädä tänne poikain kesken niin me tytöt lähetään lietsuun :D Tosin oli mulla Antti matkaseurana kans, en tiä onko se ihankaan samaa mieltä tästä tyttöjen kesken lietsuamisesta...

Noh perillä oltiin vähä ennen klo 13. Mielenkiintoinen rata oli tarjolla, 38 estettä. Olis varmaan päästy Liinun kans ihan helposti loppuun asti, mutta Liinu päätti olla hyppäämättä saksalaista tehdessä hyppyä ja siihenhän Jaakko sit takertui. Meillä oli vähä erimielisyyttä Antin kans siitä, että miten hyvin Liinu tekee takaakierrot. Mä sanoin että se tekee tuollasen tempauksen ehkä yhellä kerralla kahdeksasta, että ei se sillä tapa ole mutta kuitenkin se toistuu toisinaan. Liinu paineistui siitä verkosta, jota käytettiin apuna ettei hypystä pääse ohi. Se esitteli oikein sen töllykän puolensa, että minähän en nyt suostu tajuamaan mikä on juttu, mä voin kyllä kiertää ja kaartaa että saan ton namin tuolta kupista mutta en minä nyt millään tajua tota hyppyä hypätä ensin! Voi kiesus.

Koulutuksesta jäi ensin sellanen fiilis, että mitä me nyt tästä saatiin? Että mikä oli se juttu minkä takia kannatti tulla? Noh, Jaakko laittoi mut ohjaamaan vähän eri tavalla kuin aiemmin, eikä tietääkseni muille ehdottanu samaa. Se oli yllättävän toimivaa ja nähtäväksi jää miten mä sen omaksun, Liinulle se toimi hiton hyvin ja mä pystyin keskittymään jalkoihin paremmin. Mun pitäs saada ne jalat tehokkaammaksi. Toisinaan mulla on noiden kans sellanen olo että ehdin mihin vaan, kun lähetän vaan koirat tekemään asioita ja ite voin hengailla sillä aikaa, toisinaan taas olis pakko ehtiä liikkumaan vähä tehokkaammin. Joten pointtina on askelten säästäminen ja niihin keskittyminen. Koulutuksesta on vaan pari järkevää videonpätkää, joten laitan ne tähän.

Liinu menee ihan kiitettävää vauhtia kyllä tossa, oikein tuota katsoessa itseäki hämmästyttää että miten mä olen noin rauhallisen näkönen ja silti oikeastaan ohjaan aikalailla ajoissa ja oon mukana :) Jes! Tuo oli siis radan alku ja siitä jatkettiin sitten tohon oikeanpuoleiseen putkeen:

Liinu lipsahtelee parissa kohtaa, mm. keppien jälkeen ja sitte tuolla takana kulmassa olevan hypyn takana se menee melkein kyljelleen. Olen siellä toki itsekin myöhässä mutta kun sille tulee tuo menovaihde päälle niin se ei sitten aina ole niin huolellinen tuon vauhdin säätelyn kanssa. Mutta kuten sanottua, omakin parempi koiran valmistaminen käännökseen varmaan auttais... Mutta kylläpä siinä tyttö tekee sutjakkaan näkösen valssin ennen A:ta ja Liinu tekee pätevän kontaktin :) Hieno typy! On sen kans kyllä niin makia mennä aksaa, kun se tykkää siitä kun hullu puurosta. Ja kun se reagoi heti mun ohjaukseen ja sen muutoksiin, niin se on itellekin tosi palkitsevaa: kun teet paremmin niin koira tekee myös heti paremmin.

Pisti silmään hallin seinällä ollut lause, joka meni jotenkin näin: "Koirasi antaa sinulle aina kaikkensa, annathan sinäkin sille?" Tuon kun pitäis mielessä ja olis treenaamatta silloin kun ei tunnu siltä että jaksaa antaa koiralle parasta mahdollista ohjausta ja tarjoamaan hyvät treenit.

7h kotimatkalla oli sitten kyllä hyvin aikaa puhua ja purkaa koulutusta. Kilometrejä sunnuntain aikana tuli vähän vajaa 1100km, eihän se ollut kun sellanen 18h reissu pyörähtää vähän Kaarinassa... Jäi kyllä sellanen treeni-into päälle, että näitä pitää päästä taas tekeen omissa treeneissä ja iskostaa alitajuntaansa. Kyl meistä viel joskus tulee ihan hyviä liitään :)

Tässä vielä muutama puhelimella näpsitty kuvanen, nykyisestä kotoa, keväiseltä lenkiltä ja tulevan pysyvän kodin portailta.

Täsä myö ollaan. Ei kovin ryhdikkäinä tosin.

Liinu-luikku

Ransun perusilme.

Liinu-vemmelsääri

Mihin se Liinu taas lähti juokseen..?!

Neiti suvaitsi hetken aikaa olla paikallaan.

Lenkin jälkeen.

Huikea kisapäivä Oulussa

Sunnuntaina kisailtiin 5 rataa Oulussa. Maksit aloitti aamulla, ja otin Ransun kanssa pelkät agiradat kun meillä on jo tarpeeksi hypärinollia. Vitsailin aamulla koirille kun puin niille BOTeja päälle, että Ransu tekee sit tuplanollan että saadaan SM-nollat kasaan ja Liinu vois tehä vaikka triplat... Voi kun oisin aamulla tienny miten lähellä oli niin käydäkin :) Liinulle sanoin vielä että jos nyt taas hyllytetään kaikki radat niin sun nollienkeruu tän vuoden mestaruuksiin saa kyllä olla, yks nolla vasta pohjalla ja viimeset puoli vuotta vaan hyllytelty...

Tomi lähti kepoksi ja vielä sanoin siinä että Ouluun on kiva lähtä kisaamaan kun sä tykkäät sinne lähtä mukaan ja mulla on muutenki OKK:lla kisaamisesta hyvä fiilis, eikä vähiten siksi että esim. kumpiki koira on noussu siellä kakkosiin ja muutenkin tehty hyviä suorituksia.

Makseilla tuomarina oli Pertti Siimes ja tykkäsin tosi paljon hänen radoista!

Tässäpä Ransun ja mun aamunavaus:

)

Lopussa ei tuossa A:n jälkeen ollu niin kovin sujuvaa, kun olin myöhässä ja Ransu meinasi lähtä suoria maalia kohti. Onneks ei tullu kieltoa tuosta kieppumisesta, mutta kai se Pertti katsoi että minä siinä otin koiraa haltuun ja sähläsin. Ransu muuten meni kummallakin radalla sentilleen yhtä kovaa, etenemä oli 3,74m/s :) Vähän sujuvuutta lisää vielä niin jes.

Hauska kun toinen agirata oli sama rata mutta käänteiseen suuntaan. Nopeasti oli rata rakennettu, kun yksi hyppy lisättiin väliin, keinu ja pituus käännettiin toiseen suuntaan. Rataantutustumisessa mietin viimestä kertaa rataa läpi kävellessä viimesellä putkella, että kato nyt kerranki se putken pää tarkkaan että missä se on ja muista ottaa se koira sieltä mukaan. Siinä putkella oli aina sellanen ruuhka että se meinas jäädä multa katsomatta että mihin se oikeastaan koiran sieltä heittää. Tuolla vika radalla mua harmitti sit kun maaliin tullessa oltiin kolmansia, ja pitkään pysyttiinkin sillä sijalla, mut sit lopulta jäätiin viidensiksi. No miksikö... tietenkin siksi että kolmanneksi sijoittunut sai lopulta sertin!

)

Ransulle siis oikea tuplanolla, SM-NOLLAT KASAAN ja karsintoja varten puuttuu sit enää kaks nollaa! Katotaan tuleeko niitä, mutta ainakin on hienoa että päästään ekaa kertaa yksilö-SM-kisoihin :)

Liinun kanssa aloitin sitte samalla hypärillä joka makseillekin ois ollut. Pertti tuomaroi siis vielä minien+medien hypärinkin, agiradat tuomaroi Minna Jokisaari. Meidän vuoro tuli vähän yllättäen, meinasin myöhästyä lähdöstä kun katoin että siellä meni radalla pari numeroa ennen meitä oleva koirakko... kunnes huomasin että piruvie, siellä ei oo ketään oottamassa lähtövuoroa ja kuulutuksista ei ottanu kerta kaikkiaan mitään selvää! Niinpä sit sinne marssin ja aattelin että kai se meidän vuoro on... Kuvaaja ei ehtiny alusta asti mukaan, mikä on harmi, koska koko rata oli aika vauhdikas ja just se hyllytys on pois videolta. Olisin halunnu nähdä mikä siinä meni vikaan, todennäköisesti mä aloin liian aikasin tekeen sokkaria ja vedin Liinun sit pakkovalssiin. Hyl tapahtui siis tuossa keppien takana näkyvällä hypyllä, joka ois pitäny mennä keppien puolelta mutta Liinu meni sen tuolta putken puolelta... Kyllä vähän tympi, puhdas rata muuten ja vauhdikas.

)

Seuraavalle radalle sit uusi tsemppi päälle. Radat muuttui aika erilaisiksi kun tuomari muuttui. Ei ollut niin mieleisiä ratoja kuin Pertin radat aamulla, mutta ihan jees kumminkin. Tuntui mittausta katsellessa että jaahas millaista väkisin vääntämistä, mutta ei nuo nyt sitte tuntunu siellä radalla kuitenkaan niin tympeiltä, onhan me noita kiemuroita väännetty treeneissä.

)

Tältä radalta tulikin sitte taisteltua nolla! Aika ei ollu kummoinen, kiitos noiden sekunteja ihan kivasti syöneiden kaarrosten, joiden takia piti ihan pikkasen availla ääntänsä... Sain sen kuitenkin haltuun ja palkkioksi nollatulos. Mutta ihan ihmeellisiä nuo sen sinkoilut mun mielestä. Pitäs kyllä koiralle olla aika selvää noissa paikoissa mihin rata jatkuu, oikein v*tuttaa kun lähtee tuolla lailla seikkaileen. Saakeli noita naisia!

)

Viimeisen radan tuloksen luulin muuten itse asiassa tähän aamuun asti puhtaaksi nollaksi, katoin jotenki huolimattomasti sen ajan tuloslapusta. Juupajuu, yliaikanolla, niinku mä sitä radan jälkeen epäilinki. 1,3s yliaikaa. Kyllä noilla kepeillä säädetään ihan luvattoman kauan. Ja siksikin ärsyttää kun loppurata meni sitte ihan mukavasti. Mä katsoin että poispäinkäännöllä Liinu ois hakenu kepit toka väliin, joten se piti ottaa uudestaan haltuun. No sittenhän sillä tuntui olevan koko este aivan hukassa, joten siinä sitten sekuntikaupalla taikkanoidaan niiden alotuksen kans. Voi kehvelin kehveli. Ei kestä kyllä muutenkaan tuollasia kaarrosia tehä niinku sillä tuli sitte parissa kohtaa.

Että saldona oli sitten niistä kisoista lopulta tuplanolla, nolla, yliaikanolla ja hyl. Hyllyrata oli parempi rata kuin kumpikaan noista Liinun nollaradoista. Mutta kaikkien aikojen parhaat kisat ne silti oli noin niinkun tulosten ja suoritusten valossa myös. Riikka sanoi että Liinu oli kaahottanu puomilla niin että se oli näyttäny että tipahtaa sieltä. Mä en ite sitä nähnyt, kuulin vaan askelista että nyt se tulee sieltä jotenki oudon kuuloisesti. Arvelin että jos se on taas meinannu siellä astua jalalla tyhjän päälle niin jumisshan se kohta on.

Niinpä sit käytin varuiksi hierottavana tiistaina molemmat koirat. Ransu oli hyvässä kunnossa, vain vähän toinen kylki kireänä. Liinulla oli vasen lapa vähän jäykkä ja siinä kyljessä myös kireyttä, mutta kaiken kaikkiaan harvinaisen hyvässä kunnossa oli koirat. 

Minna sitten kertoi siinä vielä ruusunmarjajauheesta, että vois olla Ransulle hyvä juttu ainakin kokeilla, kun sillä on niin usein selkä kireä/jumissa. Kävin sitten kotimatkalla heti ostamassa 225g paketin sitä, ja nyt me ollaan Ransun kanssa kumpikin kuurilla ;) Ruusunmarjajauhe on kaiketi tutkimusten ja kokemusten mukaan kunnon C-vitamiinipommi ja nivelille, nivelrikkoisille, reumaa sairastaville ja selkävaivaisille auttanut luonnontuote. Oli sillä muitakin etuja ainakin verenpainetta alentavasti, joten päätin itsekin kokeilla, vaikuttaako mitenkään. Eilen aloitin jauheen syömisen ja mittasin verenpaineen. Katsotaan parin viikon-kuukauden päästä, onko ollut vaikutusta. Sama se vaikka ois lumevaikutustakin, minusta on pääasia että ihminen kokee itsensä tervee(mmä)ksi. Ransu syö nyt kanssa ainakin seuraavaan hierontaan asti, niin saa sitten kuulla että onko eri tuntuinen koira hierottavana. Toki nyt on kevät tulossa ja mulla on enemmän vapaata, päivät valostuu jne. joten ulkoiltuakin tulee enemmän ja eri tavalla kuin talvella, joten ei ihme jos kokee senkin takia itsensä energisemmäksi ja paremmin voivaksi. Eilen käytiin 2,5h kävelemässä metsässä, ja kun täällä ei tosiaan noita metsäpolkuja eikä kuntopolkuja mene niin itsekin sai kävellä metsäpohjaa pitkin ja nostella jalkoja. On se vaan niin makia lähtä suoraan pihalta mehtälenkille, tien tai pihaojan yli vaan ja sitten eikun kävelemään. Täällä on vieläkin kaks aika väsyneen tyytyväistä koiraa, mutta eiköhän me tästä reippaasti lähetä ulos siivousjuttuihin :)

2 x treenit

Viime viikolla treenattiin perjantaina ja sunnuntaina. Perjantain treenit oli kyllä niin huiput :) Tulipa taas opittua millaisia ohjausvalintoja kannattaa tehä. Koirat oli aivan intona ja mä itekin olin jotenki paremmassa terässä kun koko alkuvuonna. Ihan kiva meininki oli, Liinu teki 4,4 ja Ransu 4,0 etenemällä tuota rataa, jonka pituus oli lähes parisataa metriä. Otettiin taas pitkästä aikaa pöytäkin treeneihin mukaan. Pikkasen piti muistutella ensin, miten se taas suoritettiinkaan.

Menis sen verran ällöhehkutukseksi kun alkasin kaikki oivallukset ja ilon hetket tähän rustaan, että tyydyn vaan laittaan videot ja lyhyet kommentit :)

Liinu irtoili kivasti ja mä kokeilinkin tuohon putkiin ohjaamiseen useampia eri vaihtoehtoja ja totesin tuon parhaaksi. Kunpa vaan uskaltais kisoissa käyttää, minusta on AINA hitokseen pelottavaa juosta etenkin suoran putken edestä noin. Liinu ois ollu ihan valmis meneen tohon toiseen suoraan putkeen mutta onneks liike + suullinen käsky sai sen hypylle eikä kampittaan mua. Huvittaa vaan kun pöytä-käsky tulee vasta kun koira on jo hyppäämässä pöydälle :D

Ransu oli niin huippis kanssa :) Sen kanssa pelottaa viel enempi juosta noiden putkenpäiden edestä kun se on isompi koira ja se saa viel helpommin kumoon kampitettua kun Liinu :P Tää rata oli muuten ollu Ojangossa vissiin jokunen viikko sitten (?), jossa n. 60 koiraa oli saanu aikaseksi jotain 6 nollaa. Mun oli sitte ihan välttämätöntä treenata tuo rata, että mikä siinä nyt oli niin vaikeeta kun ei nollia tullu sen enempää. Toki en itekään kyllä yrittäny heti nollana läpi, mutta kyllä mä pätkissä pääsin ton radan ihan hyvin läpi. Osaan kyllä aavistella, missä niitä virheitä on tullut. Kisaradalla oli pöydän tilalla ollut pituus, mikä on tietty ihan toisen ääripään este kuin pöytä, mutta mun mielestä se ois vaan lisänny vauhtia tuossa kohtaa. Oli tarkoitus että kokeilen tuota rataa niinkin että siinä on se pituus, mutta halusin sitte lopettaa hyvään ja energiseen fiilikseen. Lopussakaan ei tietenkään ollu puomia eikä hyppyä, koska tuohan oli alunperin hypäri, mutta meillä ne sattui hallissa siinä kohti olemaan niin mentiin sitte nekin.

Perjantain treeneistä jäi siis tosi hyvä maku suuhun, tuli treenattua sillain sopivasti ja sain haettua parempaa ajoitusta noihin putkiohjauksiin, sitä olis tosin parissa muussakin kohdassa tarvittu enempi.

Sunnuntaina sitte yövuoron ja 3h nokosten jälkeen treenaamaan taas yks rata. Tällä kertaa se Seinäjoen maksi3 viimeinen agilityrata, jossa me otettiin kepeiltä niitä kieltoja ja hyllytellä humputeltiin muutenkin ei niin sujuvaa rataa menemään. Pääsin Liinullakin tekemään tuon. Alkua vähän muutettu, koska Seinäjoella ei onnistunu tuo alun putki-puomierottelu. Nyt onnistu joka kerta. Joka ikinen. Kun pitäs onnistua kisoissaki...

No eihän Seinäjoella menty kepeiltä puomille, mutta periaatteessa tuo kohta ei ollu sen helpompi ainakaan treeneissä. Voi miksi, miksi mä en ohjannu niitä keppejä noin??? Ois saanu umpikulmaan lähettää ja sit puolenvaihto keppien päässä. Noh, hyvä että nyt onnasi.

Ransu veti sit radan viel nollana läpi, Liinun kanssa me saatiin tehtyä kahessa pätkässä. Että oli se kohtuu haastava rata silti, 46 koiraa ja yks nolla niin sanoisin että viel pienempi nollaprosentti kun Ojangossa ;) Tuo Ransun radan loppu nurkkaputkelta maaliin on minusta aika sujuvan näköstä ja Ransu tekee hyvin :) Viimenen rima tais olla taktisesti 65cm niin kolahti pikkasen mut ei tippunu. Tosin esteväli tais olla aika niukasti 5m joten maksikoiralle, joka ei pysähdy A:lle, tuollanen ei ole kovin reilu teko... Huomasko joku muukin, että se pujotteli kepit perjantaina ja sunnuntainaki aikas kivaa vauhtia..? :)

Tässä vielä Liinun alkupätkä, loppuosa on jääny jonnekin matkan varrelle...



Loppuun vielä hehkutus schapeyhdistyksen vuoden 2013 schapepalkinnoista: Liinu oli vuoden agility tulokkaiden sijalla 2, Ransu vuoden agility schapendoes sijalla 8. Ransu oli mun tietääkseni ainoa maksi-luokassa kilpaileva schapendoes 9 parhaan joukossa, joten aika hienosti siis. Kärkipaikalla ja kolmantena agility schapendoes-"rankingissa" komeili Liinun siskopuolet ja neljäntenä täyssisko. Nämä siis jo ennen viime vuotta kisaamisen aloittaneita. Muutenkin Vuoden "se ja se" -listoilla Liinun sisarukset sekä myös veljen lapset kasvattajineen olivat saaneet hienoja saavutuksia. Hyvä High Volts! Ja onnea kaikille "sijoittuneille" :)

Me lähetään huomenna Oulua kohti tekemään hyviä ratoja viis kappaletta :)