29. syyskuuta 2017

Paimennuksen uudelleen aloittelua

Sain vinkkiä mm. rotua harrastavilta henkilöiltä, että tuossa 40km päässä on lammastila, jonne voisi olla mahdollista päästä paimentamaan muillakin kuin bortsulla tai kelpiellä. Mitämissähäh!? Miten on voinut mennä huomaamatta lammastila, joka on niinkin lähellä. Noh, eivät pahemmin mainosta itseään, mutta ilmeisesti paimennuksesta kiinnostuneet ovat silti löytäneet paikan.

Soitto lampurille ja puhelimessa jonkin aikaa juteltuamme varasin ensimmäiselle käynnille ajan. Vaikutti mukavalta tyypiltä, jonka kanssa mulla kemiat vois kohdata aika hyvinkin. Hän kertoili itsestään ja ajatuksistaan, ja se on aina lupaavaa, jos se kuulostaa samalta kuin mitä itsekin ajattelee! Minähän tykkään siitä, että oli laji mikä tahansa, niin mulle sanotaan siitä, jos teen asioita väärin tai koiran kannalta epäloogisesti. Mulle esim. agilityssa johdonmukaiset ohjaukset on tärkeä juttu, ja oon kiinnittänyt mm. omaan kropan hallintaan huomiota alusta alkaen. Samaan olen pyrkinyt paimennuksessa, jossa myös koiraa ohjataan paljolti kehonkielellä. Muistan saaneeni positiivista palautetta rauhallisuudesta ja hyvästä paimennussauvan käsittelystä jo heti ekalla leirillä v. 2010. Niinpä minusta kuulosti vain hyvältä se, että kouluttaja kiinnittää huomiota siihen, että ohjaaja on koiralle selkeä ja reilu, ja opastaa antamaan koiralle hyvin ohjeita kehonkielellä.

Ensimmäinen paimennuskerta oli sitten keskiviikkona. Aloitin Liinun kanssa, ja sehän alkoi heti tekemään töitä kuin kunnon paimenen kuuluukin. Peruskuljetus sujui siististi ja rauhallisesti, meillä oli n. 60 lampaan katras käsiteltävänä. Jähmeitä lampaita, nuoria pässejä. Mutta Liinuhan on oppinut voiman käyttöä, jota se osaa mun mielestä taitavasti käyttää tarvittaessa silloin, kuin esim. liike ei riitä. Se on ääni, haukkumalla komentaminen. Mutta se ei jää päälle, Liinu ei räkytä turhaan. Se ei turhautuessaan tai väsyessään ala haukkumaan turhia tai varsinkaan puremaan lampaita. Se ei ole ikinä kiihtynyt tai kuumunut niin, että pölläyttelisi lampaita tai ajattaisi niitä. Liinu on kaiken kaikkiaan temperamenttinen mutta tasainen paimenkoira. Siihen voi luottaa, että se tekee työnsä siististi ja väsyessäänkin yrittää parhaansa. Se ei lopeta töitä tai ala sikailemaan kun väsyy. Kun kokemus ja itsevarmuus lisääntyy, se varmasti jaksaa pidempään tehdä töitä, koska sen energia ei kulu enää samoihin perusasioihin kuten se varmaan vielä tekee.

Tehtiin siis peruskuljetuksia ja muutamia hakuja. Haut oli kohtuu hyviä ja ihan ok matkan päästäkin. Sain neuvoja siihen, miten sijoittua lampaisiin ja koiraan nähden kun lähetän koiraa hakemaan. Liinu osaa aika hyvin kattaa koko lauman ja jos osa jää porukasta pois, se ainakin käskystä kerää koko lauman ja nähtävästi myös itse hoksaa asian. Pyöriteltiin laumaa pellolla, ja vaihdettiin sitten Prikka kehiin.

Prikka oli ihan kuin ei olisi lampaita ennen nähnytkään, eikä olis halunnut nähdä niitä vieläkään. Prikka kulki lampaiden keskellä ilman minkäänlaista painetta lampaista - tosin eipä lampaatkaan juuri välittäneet siitä. Prikka kulki koko ajan minua katsoen ja odottaen minulta kehotusta tehdä jotain. Se ei roikkunut jaloissa kiinni, vaan irtosi kyllä kauemmas, mutta lampaisiin se ei halunnut ottaa mitään kontaktia. Yritin lähettää sitä lauman taakse sauvalla painetta antamalla, mutta ei se lähtenyt, vaan leikkasi aina minun ja lauman välissä - minua katsoen. Se ei paineistunut liiaksi paineen annosta, otti sen vastaan mutta ei siirtänyt sitä lampaisiin. Ei niin millään tavalla. Olin aivan äimänä, ja niin oli kyllä vähän Terhi-kouluttajakin.

Päätimme ottaa Liinun avuksi Prikalle, mutta Liinu oli sitä mieltä että tuon räksyttävän penikan kanssa mä en ala mihinkään töihin kun se ei älyä mitään. Enkä kyllä ala ilman sitäkään, se vissiin tuumi ja venytteli vaan mahallaan heinikossa. Hetki kokeiltiin näin, mutta todettiin, ettei näillä lampailla ainakaan Prikka ala tarjoamaan mitään.

Otettiin tilan koiran, Liinun ja Prikan kanssa lauma haltuun ja lähdettiin kuljettamaan sitä pellolta takaisin lampolaan. Prikka juosta hipsutteli meidän edellä ja söi heinää. Talon koira tuumasi, että kyllä tuo tytsy nuo lampaat hoitelee, joten minä menen jarrukoiraksi. Ja niinhän se Liinu hoiteli :) Se syttyi uudelleen töihin, kun huomasi että nyt tehdään oikeita töitä ja oikeaa kuljetusta. Terhi tuumasi, että Liinu taisi olla niin fiksu, että se ei nähnyt enää järkeä pellolla pyörimisessä, koska siitä tuli jo helppoa. Se keräsi ja tasapainotti hyvin laumaa, liikutti sitä, tarvittaessa komensi. Hieman iski märässä kohdassa hienohelma-vaihe ja talon koiran piti auttaa lampaiden ajamisessa, koska nekin suhtautuivat epäluuloisesti vesilätäköihin ja Liinu mieluiten kiersi ne kokonaan ja hyppeli lauman edelle. Tien haarassa se omatoimisesti varmisti ettei lampaat lähde väärää tietä pitkin, ja muutenkin että ne kulkee hyvässä järjestyksessä. Ei olla noin isolla laumalla oltu töissä, joten se oli Liinullekin uutta. Lampaat saatiin hyvin lampolaan viedyksi, ja Liinu mahtavat kehut tehdystä työstä :) Se pääsisi nyt huilaamaan seuraavaan kertaan.

Prikan kanssa kokeiltiin vielä käydä liikkuvammilla lampailla, mutta se ei alkanut tarjoamaan siellä sen kummemmin mitään toimintaa. Ei lähtenyt hakukaarelle, ei lauman taakse tasapainottamaan sitä, vaan leikkasi aina minun ja lauman välistä pitäen kontaktin minuun eikä lampaisiin. Siis ihan kaikin keinoin kertoi, ettei ymmärrä mitä siltä halutaan ja mitä sen pitäisi tehdä. Ei se paineistunutkaan eikä menettänyt toimintakykyään tai mitään muuta, mutta ei se kyllä oikein osoittanut välähdystäkään siitä että se tajuaisi olevansa paimenkoira. Lampaat ei yksinkertaisesti kiinnostaneet sitä, vaikka lampaat reagoi siihen Prikan tarkoittamattakin.

Lopetettiin sitten harjoitukset siihen ja sovittiin seuraavasta kerrasta ensi viikolle. Kokeillaan sitten uusia keinoja Prikan sytyttelyyn ja aletaan harjoitella pikkuhiljaa Liinun kanssa paimennuskokeita silmällä pitäen. Oon taas uudelleen koukuttunut tähän lajiin!

5. syyskuuta 2017

Iisalmen kisat ja agiepikset

Piirinmestiksistä seuraavana päivänä eli sunnuntaina 27.8. ajeltiin Iisalmeen Kaukisen Markun radoille. Tarjolla olisi ollut 4 rataa, mutta olin ilmonnut vaan agiradoille. Liinulla oli taas virtaa kuin pienessä kylässä, ja hyvillä mielin lähdettiin kisaamaan.

Kaukisen radat olen todennut jo aiemmin aika haastaviksi, mutta minähän tykkään että välillä saa kisoissakin oikeasti haastaa omaa ja koiran osaamista. Kyllähän se toki kertoo siitä, että olisko radat ehkä ollut treeniradoiksi sopivampia, jos radalta tulee 1-4 tulosta per säkäluokka. Nollia ei välttämättä yhtään...

Eka rata mekin hyllytettiin, vaikka hyvä rata tehtiinkin. Yhteen paikkaan olis tarvinnut vastakäännöksen, ettei Liinu olis lukenut takana olevaa estettä seuraavaksi, vaan kääntynyt tiukemmin. Tein rohkeaa ja koiraan luottavaa ohjausta, ja ne onnistui. Olisin ohjannut samoin, vaikkei hylsyä olis ollutkaan alla. Nyt ei ole tulospaineita, joten voi tehdä radalla rohkeita eikä varmistelevia ratkaisuja.

Toinen rata oli hyvä rata sekin, lopussa vaan oli pientä taistelua ja kalastelupelastus, ettei Liinu hyllyttänyt hyppäämällä hyppyä takaisin tai menemällä sen takana olevaan ansaputkeen. Taistelu kannatti, koska vastattiin koko radan ainoasta medi-tuloksesta! Epäilin, että yliaikanollaksi meni, koska kalastelussa meni sekuntikaupalla aikaa, ja ihanneaika oli laskettu 3,9m/s etenemällä :O Agiradalla siis... Meidän etenemä oli lopulta 3,92 ja aika -0,65 :D Eli nollavoittoa pukkasi jo toisen kerran sille viikonlopulle :)

Viimeinen rata oli mukava, mutta haastava. Siinä oli monta vaikeaa kohtaa, ja tiesin jo ennen rataa, ettei meidän taito siihen todennäköisesti tule riittämään. Oikeastaan taidot riitti juuri niin pitkälle kuin ajattelinkin että ne riittää. Sitten Liinu ei malttanut pysähtyä puomin kontaktille, mä en ehtinyt tekemään takaakierron yhteyteen vastakäännöstä, joten olin myöhässä seuraavassa tilanteessa, joka tietenkin oli radan pahin ansapaikka. Eipä oltu ainoita, jotka siinä kohtaa sai viimeistään Markun ristimään kätensä hylkäyksen merkiksi... Niinpä en ollut myöskään tekemässä oikeassa paikassa persjättöä ja koiran edellä puomin alla menevän putkeen lähetyksessä. Niinpä en myöskään ollut ajoissa tekemässä koiralle irrottavaa askelta puomin takana olevalle muurille, joten Liinu kääntyi putkesta mua kohti ja ohitti muurin. Olisin niin halunnut tietää, olisko mun ohjaus kantanut muurille asti, jos olisin saanut tehtyä sen himskatin vastakäännöksen, käännettyä sen ansiosta koiran tiukemmin ja ehtinyt sijoittamaan itseni oikein. Siinä koiran malttamattomuus kostautui seuraavien viiden esteen ajan ja johti hylkäykseen. Loppusuora oli sitten mukava paukuttaa: hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri. Ei paljon Liinu kysellyt suuntia, kun hihkuin että mene mene vaan!

Onnistunut fiilis radasta kaikesta huolimatta, koska selvittiin alun ansapaikoista, tehtiin onnistunut lähestyminen 90 asteen avokulmaan kepeille, pujoteltiin seinää kohti vaikka mä tein puolen vaihdon keppien päässä ja heti sen jälkeen viskileikkauksen jne. Eli tekniikkaa sai käyttää kyllä ihan kivasti, mutta sehän me osataan. Luulin tosin myös, että osataan kontaktit - osattiinhan ne, kyllä Liinu pysähtyi 2-2 ehkä muutamaksi sekunnin kymmenykseksi, mutta vapautti sitten itse itsensä juuri kun ehdin rinnalle, vaikka olisin tarvinnut siinä parin askelen etumatkan.

Kotikenttäepikset 28.8.

Kontakteja olikin sitten hyvä vahvistaa maanantain epiksissä kisanomaisessa tilanteessa. Liinun kanssa menin tuplasti kisaavien radan, ekalla kerralla vaan mahdollisimman lujaa ja rohkeasti ohjaten, toka kerralla sitten sillä asenteella, että ne kontaktit otetaan ja ne pidetään niin kauan kuin annan luvan jatkaa. Hienoa menoa Liinulta, hyvää ja rohkeaa ohjausta minulta - ja kello kiitti. Tehtiin selvästi nopein aika ja Liinu tienasi jälleen pikkusäkin ruokaa :)

Prikka meni epiksissä möllien ja kisaavien radat. Möllien radalla se puolestaan teki nopeimman ajan ja voitti toisen pikkusäkin ruokaa :) Prikka meni itse asiassa yllättävänkin hyvin ja mulla oli sellainen fiilis, että sehän ihan oikeasti juoksee eikä hömpöttele! Se oli jopa niin nöyrä, että kääntyi juuri ansaputken edestä takaisin, kun huusin sille. Mutta heti sen jälkeen kun kehuin sitä, se sai itsensä uuteen vauhtiin. Teki hyvät kontaktit, pujotteli hyvin kepit jne. Olin tyytyväinen Prikan menoon! Se kyllä yllätti minut sillä vireellä ja vauhdilla, joka sillä oli. Selvästi se kiihtyy ja nostattaa virettä siitä, että on muita koiria ympärillä, jotka haukkuu, ja mukana Liinu joka myös kannustaa radan reunalla huutamalla :D Ehkä se toden totta voi mennä kisoissa paremmin kuin treeneissä, kun siellä on muiden koirien kiihtynyttä haukuntaa ja tunnelmaa? Meidän pitäis vaan saada epiksiä alle ja alkaa harjoitella meidän omia kisarutiineja.

Tyytyväinen olin episten sujumiseen, päästiin kummankin kanssa tekemään niitä juttuja, minkä takia osallistuttiin :)

3. syyskuuta 2017

Piirinmestikset 2017

26.8. kisattiin Sievissä Keski-Pohjanmaan kennelpiirin piirimestaruuksista. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Oon tykännyt Hilpin radoista jo aiemmin, ja nytkin oli tosi mukavat radat tarjolla! Sopivasti haastettakin, ettei kaikki ihan nollia tai edes tuloksia paukutelleet, mutta radat oli sujuvat ja hyvin mentävissä olevat.

Sää ei tokikaan suosinut, vettä vihmoi ja tuuli kylmästi. Onneksi sain Tomin mukaan kepoksi, joten lämppälenkin jälkeen oli joku, joka kävelytti koiraa ja piti sen lämpimänä rataantutustumisen ajan. Lähdettiin ensimmäisten joukossa, joten paljoa aikaa virittelylle ja lämppäilylle ei siinä vaiheessa enää ollut. Liinu oli kerännyt viikon ajan itseensä taas virtaa ja oli selvästi virkeä ja hyvässä vireessä. Edellispäivän pitkä tuuletuslenkki oli varmaan ihan hyvä juttu, niin sinne oli saanut enimpiä höyryjä päästellä.

Niinhän siinä kävi, että eka radalta tekastiin nolla. Vieläpä hyvä ja sujuva sellainen! Ja ihan nopea nolla, koska sillä radalla voitettiin! Vautsi, uskomatonta, me johdettiin piirimestiksiä ekan radan jälkeen!


Toiselle radalle sitten toki vähän onnistumispaineita, mutta tein mielestäni hyvän suunnitelman hypärille, ja kohta joka mua eniten jännitti, oli kepeille vienti. Päätin vielä viimeisellä rataantutustumiskierroksella vaihtaa ohjauspuolen toiselle puolen, koska se tuntui varmemmalta ja paremmalta. Kannatti! Liinu haki kepit hienosti, ne oli tokavika este, joten tietyllä tavalla se jännitysmomentti niiden onnistumisesta pysyi loppuun asti. Harmi vaan, että jo pari estettä ennen keppejä Liinu tiputti riman... Syytä en oikein tiedä, rima tipahti jo kun koira ja minä oltiin jo vähän niinkuin esteen ohi, eli olisko sitten vielä takajalka sen potkaissut alas tai häntä huitaissut? Sen aika olis ollut voittajaa nopeampi, joten olishan se ollut hienoa voittaa piirimestaruus tuplanollavoitolla... Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tiputtiin kolmansiksi sen rimanpudotuksen ja vitosen takia. On kuitenkin mahtava saavutus olla PM3, joten vaikka tuo rima harmittikin vielä seuraavana aamunakin, niin kyllähän se sijoittuminen silti oli Liinulle ansaittu! Me ollaan löydetty yhteinen sävel ja sujuva ja rento tekeminen, joten siitä tuo pm-sijoitus oli hieno palkinto :)


Liinu on niin uskomattoman hieno koira ja agikoira, että on etuoikeus saada olla sen omistaja ja ohjaaja :*)




2. syyskuuta 2017

Mikon agikoulutus 16.8.

Karjalaisen Mikko RumaRakilta oli YliKSin kutsumana kouluttamassa muuan keskiviikko-ilta. Tiedossa oli ihan mukavasti haasteita ja pyöritystä sisältävä rata, jossa kyllä sain puolen tunnin ajan pistää juoksutossua toisen eteen.

Liinun kanssa mun on helpompaa rytmittää ja ajoittaa omaa tekemistä, se on myös sujuvamman näköistä. Prikan kanssa meno on vielä tökkivän näköistä, koska sen kanssa ei vielä olla löydetty yhteistä säveltä ja vauhtia tekemiseen. Kehitystä kuitenkin tapahtuu, ja taitava koira siitäkin on kasvamassa. Ehkä sitten, kun senkin kanssa on yhteistä historiaa 6½ vuotta takana, meno näyttää vähän toiselta ;) Prikka on vähän sellainen hassu humputtelija ja taivaanrannan maalari, ennemmin kuin agilityyn syttynyt tykki.

Videot puhukoot puolestaan, oli hyvät treenit ja mukavaa palautetta sain kummankin koiran kanssa tekemisestä. Liinun palaute jäi erityisen hyvin mieleen: oon löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan ja levollisuuden tekemiseen, ja se on sen takia todella siistin näköistä. Siinä ei ole juuri mitään huomautettavaa, vain sellaista pikkuasioiden hiomista. Prikka on vielä nuori ja kokematon, ei vielä niin syttynyt lajiin eikä ole kovin estehakuinen. Sinänsä se irtoaakin ja osaa vaikeitakin juttuja, mutta itsevarmuutta ja rohkeutta se tarvitsee vielä lisää. Helposti se tulee esteiden ohi ja katsoo minua eikä edessä olevia esteitä...

Tässäpä vähän videokoosteita treeneistä:


Agikisoja: Pietarsaari, Ylivieska, Kajaani, Kuopio...

Ollaan kisattu nyt elokuun puolella ahkerasti. Olishan se melkein pitänyt tietää, että kun ilmoittaa Pietarsaareen ittensä kisaamaan, että siellä sataa ja on viheliäinen ilma.

Pietarsaari 5.8.

Eli Jeppiksessä kerättiin kolme HYLsyä ja vieläpä huonossa säässä. Radat oli aika haastavia mutta mukavia. Harmittaa, kun ei saatu tuloksia niiltä tehtyä. Vähän turhia virheitä. Ratoja ei ole videolla, joten eipä ole mistä analysoida omaa tekemistään.

Ylivieska 12.8.

Seuraavana viikonloppuna kisattiin sitten kotikisoissa Ylivieskassa lauantaina ja sunnuntaina Kajaanissa.

Ykassa tehtiin hieno eka rata, mitä nyt sitten ohjaaja vähän oletti liikaa ja hyllytti koiran aivan ylihelpossa paikassa! Eipä pikkasen ärsytä tuo koiran lähetys aivan selvästi väärään päähän putkea. Kuvaajan ääniraidasta ei kannata välittää kummallakaan videolla...


Toka rata oli myös HYL, siinä tuli annettua Liinun ymmärtää pari ylimääräistä estettä.

Vika rata oli hypäri, jolta tehtiin hieno nolla :) Harmi vaan, että hävittiin hyppyserti 0,35s :( Kisaajia sen verran vähän, ettei serti siirtynyt meille kun oltiin kakkosia. Nooh, nolla on aina nolla ja SM-nollat täynnä, mikäli kriteerit pysyy ennallaan!!! Sitä paitsi Liinu teki oman ennätyksensä pinkomalla 4,97m/s etenemällä tuon hypärin.

Kajaani 13.8.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina sitten Kajaaniin kisaamaan. Sekä Ykassa että Kajaanissa tuomarina Rauno Virta. Tykkään Raunon radoista. Rauno on "ajan tasalla", koska kisaa itsekin medi-kokoisella koiralla. Kyllä niiden tuomareiden radat on erilaisia, jotka itse edelleen säännöllisesti kilpailee.

Kajaanista eka radalta 10vp, sattui olemaan hypäri. Heitin itse itselleni suolaa haavoihin ja laskeskelin, että ilman kieltoja olis voitettu, eli jälleen meni hyppyserti ohi turhien kieltojen takia. Agiradoilta otettiin tuplanolla, sijoituksin 2. ja 1.

Kisamenestyksen näkökulmasta ja myös sen, miten hyviä ratoja tehtiin koko viikonloppu, niin saldo on aika loistava: 6 rataa; 3 nollaa, 2 hylsyä ja 1 kymppi. Vain yksi kehno rata, jossa useampia virheitä. On se Liinu vaan aikamoinen menijä :o)

Kuopio 20.8.

Nämä oli aika surkeasti menneet kisat. Siitä ei tosin voi koiraa syyttää yhtään, vaan itseään, jos nyt jotain syyttää pitää... Edellisenä viikonloppuna ei sinänsä ollut ongelma koirankaan jaksaa kaksia kisoja, ratoja kuitenkin määrällisesti maltillisesti ja kisat ei mitenkään erityisen kaukana olleet. Mutta keskiviikkona oli Mikon agikoulutus ja siellä kumpikin koira treenasi. Liinuhan ei itseään säästele, joten vaikka treenasinkin sen kanssa vain puolikkaan ajan (10min), se oli silti yksi aika kova treeni, josta pitäisi ehtiä palautua. Perjantaina oli sitten vuorossa Rumiksen päivätreenit, joihin normaalisti osallistuu vain Prikka, mutta koska yksi kerta oli jäänyt välistä, menin kahdella koiralla. Eli neljäs kerta agilitya viikon sisään.

Sunnuntaina ei sitten tarvinnut hyvästä palauttelusta ja energiatankkauksesta huolimatta ihmetellä, miten +20 asteen auringonpaiste ja kolme kisarataa oli koiralle liikaa. Liinu teki helppoja kieltoja jo heti alussa, ei lukenut rataa niin itsenäisesti ja varmasti kuin yleensä, ohitteli esteitä, ei "osannut" aloittaa keppejä jne. Vauhtikin vähän hukassa. Radat oli kuitenkin suurimmalta osalta aika hyviäkin, varsinkin viimeinen rata oli hieno puoliväliin asti, jolloin sekoiltiin sitten vähän omaa rataa, mutta sillä radalla Liinu haki hienosti kepit ja pujotteli ne hyvin. Oli oikeastaan aika kiva ja helpottunut fiilis lähtä kotimatkalle, vaikka tuloksina olikin 3x HYL.

Löydettiin kuitenkin ihan kaunis jähylenkkipolku:




Seuraavalla viikolla ei sitten tehtykään ma-to mitään. Hengailtiin pihassa, ei käyty edes erityisesti lenkillä. Liikuntaahan ja pikku lenkkiähän nuo nyt tekee tuossa pihassa ihan viemättäkin. Ei treenattu mitään, ja Rumiksen viikkotreenissäkin oli vain normaalisti Prikka treenaamassa. Eli sekä kroppa että kuuppa sai täyslepoa :) Perjantaina sitten vasta käytiin n. 12km kävelylenkillä, kun oli työpaikan virkistysiltapäivä kodalla makkaranpaiston merkeissä. Virkistäydyttiin viikonlopun piirinmestiksiä varten ;)