23. helmikuuta 2018

Uusia alkuja

Aloitin tämän kirjoittamista tammikuun alkupuolella...: Vuosi 2018 on lähtenyt mukavasti käyntiin. Meillä on ennennäkemättömän hyvät hiihto- ja potkutteluolosuhteet - ja minä flunssassa. Viime viikolla ehdittiin kuitenkin käydä pari lenkkiä koirienkin kanssa, kohottaa kuntoa ja vaan viipottaa vauhdilla. Loppuviikko olis pyhitetty harrastuksille.
Ensimmäisenä ja eniten odotin tältä vuodelta Prikan virallisen kisauran aloitusta. Kisaikäähän sillä on jo reipas vuosi yli minimin, vaan mitäpä siitä koiran iästä. En ole ollut meidän osaamiseen ja yhteistyöhön tarpeeksi tyytyväinen aiemmin. Haluan mennä mielestäni oikeasti kisavalmiin koiran kanssa kisaamaan. Noh, milloin sitä sitten on valmis? Ei varmaan ikinä, jos ei vaan joskus ala kisata. Kisaamallakin oppii kumpikin tärkeitä juttuja. Ei sitä kisarutiinia ja -kokemusta voi saada kuin kisoissa.

Henkilön Sanna Sinihalme kuva.
Prikan voittoposeeraus Oulussa 10.2.

Prikka starttasi kisauransa Seinäjoella Loppiaisen tienoilla. Ja nehän ei olleet mitenkään epätoivoiset kisat, vaan oikeasti aika hyvin menneet! Vaikka tuloksena olikin hylsyjä, mutta viis siitä. Radat oli aika siistejä, ei ne 1lk radatkaan enää ole pelkkää suoraan juoksemista. Mutta mikä ihaninta, Prikka oli niin mielissään maalissa :) Se oli aivan onnessaan ja pyöri ympyrää ja hyppi ja katsoi mua iloissaan että mamma me tehtiin se :') Sen kanssa oli niin helppo iloita mukana! Itselle oli helppoa kisata iloisen koiran kanssa :) Ja nuo fiilikset ekalle radalle kävellessä syöpyy kyllä mieleen, muistan ne jokaisen koiran kohdalla, etenkin Ransun kun se oli se ihan eka ikinä ja siinä lähdössä oli viel ajanoton kans säätämistä...

Tässä meidän ihka eka kisarata:



Pientä epävarmuutta ja haparointia molemmilla, mutta Pipana oli aika kiva :)

Tässä päivän toinen rata:



Muuten puhdas rata, mutta jättää viimeisen keppivälin pujottelematta, en korjaa vaan jatketaan joten HYL. Tähän rataan olin kaikista tyytyväisin!

Päivän viimeinen rata:



Tästä olis jo varmaan kellokin tykännyt. Jos ohjaaja ei olis ottanu jotain kummallisia harha-askeleita, niin koira ei olis ehkä ottanu kieltoa. Kepeille oli aika haastava kulma, se ei tuosta kovin hyvin käy esille. Prikka nyt sitten hassusti kävi tuolla renkaalla, kai mun olemisessa joku sille siitä viestitti... eli siitä HYL. Kepeillä en tietenkään malttanu antaa suoritusrauhaa, joten ensin hämääntyy siinäkin ja jättää heti alussa kesken.

Seuraavat kisat olikin sitten Oulussa molempien kanssa 20.1. Kumpikin otti myös nollavoitot Oulusta! Liinu sen lisäksi pari hylsyä ja Prikka vitosen ja HYL.

Prikan eka rata Oulussa, tulos 5.



Toka radalla kielto kepeiltä (kun ei jotenkin osattu aloittaa keppejä) ja sitten lentokeinusta vitonen. Korjaan keinun, joten siitä HYL. Prikka käy kyllä sitten myöhemmin vielä hyllyttämässä juoksemalla Aalle ennen aikojaan :D



Vika radalla sitten nolla ja voitolla maaliin! Meidän eka LUVA heti toisissa kisoissa :)



Huomasi Oulussa jo koirassa muutosta eteenpäin verrattuna parin viikon takaiseen Seinäjokeen. Mentiin jo vähän itsevarmemmin ja vauhdikkaammin. Kisakaverina Prikka on tosi, tosi mukava, helppo ja huoleton. Se ei välitä muista koirista, ei rähise/murraa lämppälenkeillä, ei yleensä vastaa muiden ärinöihin, ei kuumu liikaa, on hyvällä tuulella, ei välitä häiriöstä. Palkkautuu kivasti ja siihen saa hyvin kontaktin radalla. Parin ekojen kisojen jälkeen oli jo aika kiva fiilis sen kans kisaamisesta, ehkä tästä jotain tulee ;) Mullahan ei mitkään kovat odotukset ole olleet esim. Prikan vauhdin suhteen, koska se on tuollainen taivaanrannanmaalari. Katsotaan, saadaanko kesän aikana treenattua vauhtia lisää kun on enemmän esteitä kotipihalla. Ja kaikkeen vauhtiharjoitteluun ei edes tarvi esteitä.

Seuraavana viikonloppuna oli Liinun vuoro loistaa EO-karsinnoissa. Olin aika ylpeä, kun päästiin niihin osallistumaan. Kisat oli Liedossa ATT:n ja TSAU:n halleissa. Meidän osalta kisoista oli tuomisina hylsyjä, mutta olihan se mukava kisakokemus. Päivän toinen rata oli todella hyvä! Tehtiin nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, jossa Liinu valkkasi väärän putkenpään... Liinu on kyllä niin rakas ja omalla tavallaan varma kisakaveri. Siitä ainakin tietää, jos se on liian kierroksilla radalle mennessä. Välillä se osoittaa pieniä nöyrtymisen merkkejä, mutta välillä se taas haistattaa pitkät 7v iälle ja tekee just niinkun se tekee useimmiten: juuri niinkuin neiti itse haluaa :D Liinu palvoo mua kisoissa, sen tekemisen palo on jotain niin hienoa, aina uudelleen ja uudelleen. Eihän näitä ole viel ajankohtaista miettiä, mutta en tiä miten mä pystyn sitä ikinä jättämään eläkkeelle tästä lajista.

Helmikuun alussa oltiin sitten Kuopiossa kaksipäiväisissä kisoissa molempien kanssa. Lauantaina kisasi Prikka ja otti sitten kolmansissa kisoissaan kaksi LUVAA! Niistä toinen tuli voitolla, toinen taisi olla kolmossijalta. Prikka sai sen myötä OIVAn ja oikeuden kisata kakkosissa. Kuukausi, kolmet kisat ja 9 starttia ja Pippis on kakkosissa. Aika hurjaa! Onhan se niin kiltti, ja toistaiseksi ainakin ihanan helppo kisakaveri radalla verrattuna Liinuun. Kuopion kisoista ei valitettavasti ole kummastakaan videoita kun ei ollu kepoa mukana, eikä yhtään niin tuttua kisaajaa, että olisin vihtiny pyydellä kuvaamaan. Liinun saldo Kuopiosta oli HYL-5-HYL. En muista sen radoista muuta kun että taidettiin mennä vähän kierroksilla... Käytiin nimittäin siinä sunnuntaiaamuna Kallaveden jäällä 1,5h lenkki ennen kisoja, ja olihan Liinu edellisenä päivänä jo Prikan kisojen ajan kisapaikalla mukana. Siihen hotelliyöpyminen päälle, vaikka nuo onkin tottuneita reissaajia. (Henkinen) väsymys alkaa nostaa Liinun kierroksia eikä se keskity enää kunnolla siihen mitä mä sille koitan kertoa.

Kuopion kisojen jälkeen maanantaina olikin kivaa aamulla herättyä avata Facebook ja huomata että siellä synnytetään! Maanantaipäivä muuttuikin mukavaksi pienen jännityksen ja onnen fiilisten saattelemana. Odotettuja narttuja oli syntynyt, joten meille olisi tulossa pikku-Pomppaloikka kevään korvalla :) Nyt vain odotetaan, että pennut kasvaa ja asiat menis alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Vajaan parin viikon päästä oon menossa vauvoja katsomaan, katsotaan missä vaiheessa meille muuttava pentu valikoituu. Tuija-kasvattaja tuntee mua sen verran ennalta, että tietää millaista pentua oon hakemassa ja millainen kakara ois käteen sopiva ;) Niinpä luotan paljon kasvattajan näkemykseen pentua valitessa. Että sellaista uutta alkua ja uusia haasteita tiedossa kevääksi :)

Prikka korkkasi 2lk Oulussa 10.2. Harmi, ettei näistäkään kisoista ole videoita :( Ihan kivasti ne silti meni, tehtiin hyviä ratoja kolme kappaletta. Eka radalta heti nolla ja voitto! Aivan hurja tuo Pipana! Seuraavat radat muistaakseni hyllytettiin, mutta ei oikeastaan haittaa ettei tullut lisää nollia :P Olin kyllä tosi tyytyväinen noihin kisoihin, pikkuhiljaa Prikan vauhdit on kasvaneet, tuolla nollaradalla etenemä taisi olla hitusen yli 4m/s. Eli ei todellakaan mikään kiituri eikä riitä kolmosissa kamppailemaan nopeudella kärkisijoista. Katsotaan nyt miten kauan saadaan kakkosissa harjoitella ja miten kehitytään, että mikä on sitten kolmosiin noustessa vauhti ja suoritusvarmuus.

Nyt ollaan pidetty kisataukoa, paitsi Prikka kävi Kurikan Tanjan agikoulutuksessa viime viikonloppuna. Tykkäsin positiivisesta ja topakasta kouluttajasta. Ehkä hän syttyy enemmän nopeiden ja haastavien koirien kouluttamisesta? Saatiin silti hyviä vinkkejä ja kehuja meidän tekemisestä. Tanjakin sanoi, miten kiltti Prikka on < 3 Sen kanssahan on oikeasti niin leppoisaa mennä, kun se tekee mitä pyydetään jos vaan osaa. Hieman on tietyissä asioissa esteosaamisessa ja etenkin itsenäisyydessä parantamista, mutta varmuutta tulee koko ajan lisää ja yhteinen sävel paranee. Tehtiin sen kanssa 40 esteen rata nollana läpi oman treenivuoron lopuksi! En ole ehkä ikinä viel suoriutunu kenenkään koiran kans missään koulutuksessa noin helposti radasta. Tanja sanoikin, ettei sillä ole meille mitään annettavaa. Ensin ajattelin, että ei me niin hyviä oltu, koska aina voi parantaa. Mutta sitten aloin ajatella, että en minäkään kyllä ainakaan ilman videolta katsomista olis tiennyt mitä mä olisin alkanu siinä korjauttaa tai teettää paremmin. Varmasti sitä pilkunviilaamista ois omasta mielestä voinu löytyä kun hakemalla alkaa hakea. Enhän todellakaan ole täydellinen, eikä Prikkakaan. Ja ainahan vois vaikka alkaa harjoitella kaikkea hienoa leijeröintiä ja kaukaa ohjaamista jne. mutta ne ei ole niitä asioita, joihin meidän kannattaa nyt keskittyä. Perusasioissa on viel kehittämistä. Kokeiltiin me sit paria erilaista ohjaustapaa pariin kohtaan, mutta siinä se. Ihan sellainen itsetuntoa kohottava harjoitus, koska rata oli aikamoista pyörittelyä ja siinä ois voinut helposti koiran vauhti kadota kokonaan, ja Prikalla olis varmaan vuosi sitten kadonnutkin. Nyt se kuitenkin tekee jo innokkaammin sellaisiakin juttuja, joissa ei saa vaan mennä suoraviivaisesti.

Ens viikonloppuna suunnataan viikonlopuksi Pelloon kisaamaan!

29. syyskuuta 2017

Paimennuksen uudelleen aloittelua

Sain vinkkiä mm. rotua harrastavilta henkilöiltä, että tuossa 40km päässä on lammastila, jonne voisi olla mahdollista päästä paimentamaan muillakin kuin bortsulla tai kelpiellä. Mitämissähäh!? Miten on voinut mennä huomaamatta lammastila, joka on niinkin lähellä. Noh, eivät pahemmin mainosta itseään, mutta ilmeisesti paimennuksesta kiinnostuneet ovat silti löytäneet paikan.

Soitto lampurille ja puhelimessa jonkin aikaa juteltuamme varasin ensimmäiselle käynnille ajan. Vaikutti mukavalta tyypiltä, jonka kanssa mulla kemiat vois kohdata aika hyvinkin. Hän kertoili itsestään ja ajatuksistaan, ja se on aina lupaavaa, jos se kuulostaa samalta kuin mitä itsekin ajattelee! Minähän tykkään siitä, että oli laji mikä tahansa, niin mulle sanotaan siitä, jos teen asioita väärin tai koiran kannalta epäloogisesti. Mulle esim. agilityssa johdonmukaiset ohjaukset on tärkeä juttu, ja oon kiinnittänyt mm. omaan kropan hallintaan huomiota alusta alkaen. Samaan olen pyrkinyt paimennuksessa, jossa myös koiraa ohjataan paljolti kehonkielellä. Muistan saaneeni positiivista palautetta rauhallisuudesta ja hyvästä paimennussauvan käsittelystä jo heti ekalla leirillä v. 2010. Niinpä minusta kuulosti vain hyvältä se, että kouluttaja kiinnittää huomiota siihen, että ohjaaja on koiralle selkeä ja reilu, ja opastaa antamaan koiralle hyvin ohjeita kehonkielellä.

Ensimmäinen paimennuskerta oli sitten keskiviikkona. Aloitin Liinun kanssa, ja sehän alkoi heti tekemään töitä kuin kunnon paimenen kuuluukin. Peruskuljetus sujui siististi ja rauhallisesti, meillä oli n. 60 lampaan katras käsiteltävänä. Jähmeitä lampaita, nuoria pässejä. Mutta Liinuhan on oppinut voiman käyttöä, jota se osaa mun mielestä taitavasti käyttää tarvittaessa silloin, kuin esim. liike ei riitä. Se on ääni, haukkumalla komentaminen. Mutta se ei jää päälle, Liinu ei räkytä turhaan. Se ei turhautuessaan tai väsyessään ala haukkumaan turhia tai varsinkaan puremaan lampaita. Se ei ole ikinä kiihtynyt tai kuumunut niin, että pölläyttelisi lampaita tai ajattaisi niitä. Liinu on kaiken kaikkiaan temperamenttinen mutta tasainen paimenkoira. Siihen voi luottaa, että se tekee työnsä siististi ja väsyessäänkin yrittää parhaansa. Se ei lopeta töitä tai ala sikailemaan kun väsyy. Kun kokemus ja itsevarmuus lisääntyy, se varmasti jaksaa pidempään tehdä töitä, koska sen energia ei kulu enää samoihin perusasioihin kuten se varmaan vielä tekee.

Tehtiin siis peruskuljetuksia ja muutamia hakuja. Haut oli kohtuu hyviä ja ihan ok matkan päästäkin. Sain neuvoja siihen, miten sijoittua lampaisiin ja koiraan nähden kun lähetän koiraa hakemaan. Liinu osaa aika hyvin kattaa koko lauman ja jos osa jää porukasta pois, se ainakin käskystä kerää koko lauman ja nähtävästi myös itse hoksaa asian. Pyöriteltiin laumaa pellolla, ja vaihdettiin sitten Prikka kehiin.

Prikka oli ihan kuin ei olisi lampaita ennen nähnytkään, eikä olis halunnut nähdä niitä vieläkään. Prikka kulki lampaiden keskellä ilman minkäänlaista painetta lampaista - tosin eipä lampaatkaan juuri välittäneet siitä. Prikka kulki koko ajan minua katsoen ja odottaen minulta kehotusta tehdä jotain. Se ei roikkunut jaloissa kiinni, vaan irtosi kyllä kauemmas, mutta lampaisiin se ei halunnut ottaa mitään kontaktia. Yritin lähettää sitä lauman taakse sauvalla painetta antamalla, mutta ei se lähtenyt, vaan leikkasi aina minun ja lauman välissä - minua katsoen. Se ei paineistunut liiaksi paineen annosta, otti sen vastaan mutta ei siirtänyt sitä lampaisiin. Ei niin millään tavalla. Olin aivan äimänä, ja niin oli kyllä vähän Terhi-kouluttajakin.

Päätimme ottaa Liinun avuksi Prikalle, mutta Liinu oli sitä mieltä että tuon räksyttävän penikan kanssa mä en ala mihinkään töihin kun se ei älyä mitään. Enkä kyllä ala ilman sitäkään, se vissiin tuumi ja venytteli vaan mahallaan heinikossa. Hetki kokeiltiin näin, mutta todettiin, ettei näillä lampailla ainakaan Prikka ala tarjoamaan mitään.

Otettiin tilan koiran, Liinun ja Prikan kanssa lauma haltuun ja lähdettiin kuljettamaan sitä pellolta takaisin lampolaan. Prikka juosta hipsutteli meidän edellä ja söi heinää. Talon koira tuumasi, että kyllä tuo tytsy nuo lampaat hoitelee, joten minä menen jarrukoiraksi. Ja niinhän se Liinu hoiteli :) Se syttyi uudelleen töihin, kun huomasi että nyt tehdään oikeita töitä ja oikeaa kuljetusta. Terhi tuumasi, että Liinu taisi olla niin fiksu, että se ei nähnyt enää järkeä pellolla pyörimisessä, koska siitä tuli jo helppoa. Se keräsi ja tasapainotti hyvin laumaa, liikutti sitä, tarvittaessa komensi. Hieman iski märässä kohdassa hienohelma-vaihe ja talon koiran piti auttaa lampaiden ajamisessa, koska nekin suhtautuivat epäluuloisesti vesilätäköihin ja Liinu mieluiten kiersi ne kokonaan ja hyppeli lauman edelle. Tien haarassa se omatoimisesti varmisti ettei lampaat lähde väärää tietä pitkin, ja muutenkin että ne kulkee hyvässä järjestyksessä. Ei olla noin isolla laumalla oltu töissä, joten se oli Liinullekin uutta. Lampaat saatiin hyvin lampolaan viedyksi, ja Liinu mahtavat kehut tehdystä työstä :) Se pääsisi nyt huilaamaan seuraavaan kertaan.

Prikan kanssa kokeiltiin vielä käydä liikkuvammilla lampailla, mutta se ei alkanut tarjoamaan siellä sen kummemmin mitään toimintaa. Ei lähtenyt hakukaarelle, ei lauman taakse tasapainottamaan sitä, vaan leikkasi aina minun ja lauman välistä pitäen kontaktin minuun eikä lampaisiin. Siis ihan kaikin keinoin kertoi, ettei ymmärrä mitä siltä halutaan ja mitä sen pitäisi tehdä. Ei se paineistunutkaan eikä menettänyt toimintakykyään tai mitään muuta, mutta ei se kyllä oikein osoittanut välähdystäkään siitä että se tajuaisi olevansa paimenkoira. Lampaat ei yksinkertaisesti kiinnostaneet sitä, vaikka lampaat reagoi siihen Prikan tarkoittamattakin.

Lopetettiin sitten harjoitukset siihen ja sovittiin seuraavasta kerrasta ensi viikolle. Kokeillaan sitten uusia keinoja Prikan sytyttelyyn ja aletaan harjoitella pikkuhiljaa Liinun kanssa paimennuskokeita silmällä pitäen. Oon taas uudelleen koukuttunut tähän lajiin!

5. syyskuuta 2017

Iisalmen kisat ja agiepikset

Piirinmestiksistä seuraavana päivänä eli sunnuntaina 27.8. ajeltiin Iisalmeen Kaukisen Markun radoille. Tarjolla olisi ollut 4 rataa, mutta olin ilmonnut vaan agiradoille. Liinulla oli taas virtaa kuin pienessä kylässä, ja hyvillä mielin lähdettiin kisaamaan.

Kaukisen radat olen todennut jo aiemmin aika haastaviksi, mutta minähän tykkään että välillä saa kisoissakin oikeasti haastaa omaa ja koiran osaamista. Kyllähän se toki kertoo siitä, että olisko radat ehkä ollut treeniradoiksi sopivampia, jos radalta tulee 1-4 tulosta per säkäluokka. Nollia ei välttämättä yhtään...

Eka rata mekin hyllytettiin, vaikka hyvä rata tehtiinkin. Yhteen paikkaan olis tarvinnut vastakäännöksen, ettei Liinu olis lukenut takana olevaa estettä seuraavaksi, vaan kääntynyt tiukemmin. Tein rohkeaa ja koiraan luottavaa ohjausta, ja ne onnistui. Olisin ohjannut samoin, vaikkei hylsyä olis ollutkaan alla. Nyt ei ole tulospaineita, joten voi tehdä radalla rohkeita eikä varmistelevia ratkaisuja.

Toinen rata oli hyvä rata sekin, lopussa vaan oli pientä taistelua ja kalastelupelastus, ettei Liinu hyllyttänyt hyppäämällä hyppyä takaisin tai menemällä sen takana olevaan ansaputkeen. Taistelu kannatti, koska vastattiin koko radan ainoasta medi-tuloksesta! Epäilin, että yliaikanollaksi meni, koska kalastelussa meni sekuntikaupalla aikaa, ja ihanneaika oli laskettu 3,9m/s etenemällä :O Agiradalla siis... Meidän etenemä oli lopulta 3,92 ja aika -0,65 :D Eli nollavoittoa pukkasi jo toisen kerran sille viikonlopulle :)

Viimeinen rata oli mukava, mutta haastava. Siinä oli monta vaikeaa kohtaa, ja tiesin jo ennen rataa, ettei meidän taito siihen todennäköisesti tule riittämään. Oikeastaan taidot riitti juuri niin pitkälle kuin ajattelinkin että ne riittää. Sitten Liinu ei malttanut pysähtyä puomin kontaktille, mä en ehtinyt tekemään takaakierron yhteyteen vastakäännöstä, joten olin myöhässä seuraavassa tilanteessa, joka tietenkin oli radan pahin ansapaikka. Eipä oltu ainoita, jotka siinä kohtaa sai viimeistään Markun ristimään kätensä hylkäyksen merkiksi... Niinpä en ollut myöskään tekemässä oikeassa paikassa persjättöä ja koiran edellä puomin alla menevän putkeen lähetyksessä. Niinpä en myöskään ollut ajoissa tekemässä koiralle irrottavaa askelta puomin takana olevalle muurille, joten Liinu kääntyi putkesta mua kohti ja ohitti muurin. Olisin niin halunnut tietää, olisko mun ohjaus kantanut muurille asti, jos olisin saanut tehtyä sen himskatin vastakäännöksen, käännettyä sen ansiosta koiran tiukemmin ja ehtinyt sijoittamaan itseni oikein. Siinä koiran malttamattomuus kostautui seuraavien viiden esteen ajan ja johti hylkäykseen. Loppusuora oli sitten mukava paukuttaa: hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri. Ei paljon Liinu kysellyt suuntia, kun hihkuin että mene mene vaan!

Onnistunut fiilis radasta kaikesta huolimatta, koska selvittiin alun ansapaikoista, tehtiin onnistunut lähestyminen 90 asteen avokulmaan kepeille, pujoteltiin seinää kohti vaikka mä tein puolen vaihdon keppien päässä ja heti sen jälkeen viskileikkauksen jne. Eli tekniikkaa sai käyttää kyllä ihan kivasti, mutta sehän me osataan. Luulin tosin myös, että osataan kontaktit - osattiinhan ne, kyllä Liinu pysähtyi 2-2 ehkä muutamaksi sekunnin kymmenykseksi, mutta vapautti sitten itse itsensä juuri kun ehdin rinnalle, vaikka olisin tarvinnut siinä parin askelen etumatkan.

Kotikenttäepikset 28.8.

Kontakteja olikin sitten hyvä vahvistaa maanantain epiksissä kisanomaisessa tilanteessa. Liinun kanssa menin tuplasti kisaavien radan, ekalla kerralla vaan mahdollisimman lujaa ja rohkeasti ohjaten, toka kerralla sitten sillä asenteella, että ne kontaktit otetaan ja ne pidetään niin kauan kuin annan luvan jatkaa. Hienoa menoa Liinulta, hyvää ja rohkeaa ohjausta minulta - ja kello kiitti. Tehtiin selvästi nopein aika ja Liinu tienasi jälleen pikkusäkin ruokaa :)

Prikka meni epiksissä möllien ja kisaavien radat. Möllien radalla se puolestaan teki nopeimman ajan ja voitti toisen pikkusäkin ruokaa :) Prikka meni itse asiassa yllättävänkin hyvin ja mulla oli sellainen fiilis, että sehän ihan oikeasti juoksee eikä hömpöttele! Se oli jopa niin nöyrä, että kääntyi juuri ansaputken edestä takaisin, kun huusin sille. Mutta heti sen jälkeen kun kehuin sitä, se sai itsensä uuteen vauhtiin. Teki hyvät kontaktit, pujotteli hyvin kepit jne. Olin tyytyväinen Prikan menoon! Se kyllä yllätti minut sillä vireellä ja vauhdilla, joka sillä oli. Selvästi se kiihtyy ja nostattaa virettä siitä, että on muita koiria ympärillä, jotka haukkuu, ja mukana Liinu joka myös kannustaa radan reunalla huutamalla :D Ehkä se toden totta voi mennä kisoissa paremmin kuin treeneissä, kun siellä on muiden koirien kiihtynyttä haukuntaa ja tunnelmaa? Meidän pitäis vaan saada epiksiä alle ja alkaa harjoitella meidän omia kisarutiineja.

Tyytyväinen olin episten sujumiseen, päästiin kummankin kanssa tekemään niitä juttuja, minkä takia osallistuttiin :)

3. syyskuuta 2017

Piirinmestikset 2017

26.8. kisattiin Sievissä Keski-Pohjanmaan kennelpiirin piirimestaruuksista. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Oon tykännyt Hilpin radoista jo aiemmin, ja nytkin oli tosi mukavat radat tarjolla! Sopivasti haastettakin, ettei kaikki ihan nollia tai edes tuloksia paukutelleet, mutta radat oli sujuvat ja hyvin mentävissä olevat.

Sää ei tokikaan suosinut, vettä vihmoi ja tuuli kylmästi. Onneksi sain Tomin mukaan kepoksi, joten lämppälenkin jälkeen oli joku, joka kävelytti koiraa ja piti sen lämpimänä rataantutustumisen ajan. Lähdettiin ensimmäisten joukossa, joten paljoa aikaa virittelylle ja lämppäilylle ei siinä vaiheessa enää ollut. Liinu oli kerännyt viikon ajan itseensä taas virtaa ja oli selvästi virkeä ja hyvässä vireessä. Edellispäivän pitkä tuuletuslenkki oli varmaan ihan hyvä juttu, niin sinne oli saanut enimpiä höyryjä päästellä.

Niinhän siinä kävi, että eka radalta tekastiin nolla. Vieläpä hyvä ja sujuva sellainen! Ja ihan nopea nolla, koska sillä radalla voitettiin! Vautsi, uskomatonta, me johdettiin piirimestiksiä ekan radan jälkeen!


Toiselle radalle sitten toki vähän onnistumispaineita, mutta tein mielestäni hyvän suunnitelman hypärille, ja kohta joka mua eniten jännitti, oli kepeille vienti. Päätin vielä viimeisellä rataantutustumiskierroksella vaihtaa ohjauspuolen toiselle puolen, koska se tuntui varmemmalta ja paremmalta. Kannatti! Liinu haki kepit hienosti, ne oli tokavika este, joten tietyllä tavalla se jännitysmomentti niiden onnistumisesta pysyi loppuun asti. Harmi vaan, että jo pari estettä ennen keppejä Liinu tiputti riman... Syytä en oikein tiedä, rima tipahti jo kun koira ja minä oltiin jo vähän niinkuin esteen ohi, eli olisko sitten vielä takajalka sen potkaissut alas tai häntä huitaissut? Sen aika olis ollut voittajaa nopeampi, joten olishan se ollut hienoa voittaa piirimestaruus tuplanollavoitolla... Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tiputtiin kolmansiksi sen rimanpudotuksen ja vitosen takia. On kuitenkin mahtava saavutus olla PM3, joten vaikka tuo rima harmittikin vielä seuraavana aamunakin, niin kyllähän se sijoittuminen silti oli Liinulle ansaittu! Me ollaan löydetty yhteinen sävel ja sujuva ja rento tekeminen, joten siitä tuo pm-sijoitus oli hieno palkinto :)


Liinu on niin uskomattoman hieno koira ja agikoira, että on etuoikeus saada olla sen omistaja ja ohjaaja :*)




2. syyskuuta 2017

Mikon agikoulutus 16.8.

Karjalaisen Mikko RumaRakilta oli YliKSin kutsumana kouluttamassa muuan keskiviikko-ilta. Tiedossa oli ihan mukavasti haasteita ja pyöritystä sisältävä rata, jossa kyllä sain puolen tunnin ajan pistää juoksutossua toisen eteen.

Liinun kanssa mun on helpompaa rytmittää ja ajoittaa omaa tekemistä, se on myös sujuvamman näköistä. Prikan kanssa meno on vielä tökkivän näköistä, koska sen kanssa ei vielä olla löydetty yhteistä säveltä ja vauhtia tekemiseen. Kehitystä kuitenkin tapahtuu, ja taitava koira siitäkin on kasvamassa. Ehkä sitten, kun senkin kanssa on yhteistä historiaa 6½ vuotta takana, meno näyttää vähän toiselta ;) Prikka on vähän sellainen hassu humputtelija ja taivaanrannan maalari, ennemmin kuin agilityyn syttynyt tykki.

Videot puhukoot puolestaan, oli hyvät treenit ja mukavaa palautetta sain kummankin koiran kanssa tekemisestä. Liinun palaute jäi erityisen hyvin mieleen: oon löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan ja levollisuuden tekemiseen, ja se on sen takia todella siistin näköistä. Siinä ei ole juuri mitään huomautettavaa, vain sellaista pikkuasioiden hiomista. Prikka on vielä nuori ja kokematon, ei vielä niin syttynyt lajiin eikä ole kovin estehakuinen. Sinänsä se irtoaakin ja osaa vaikeitakin juttuja, mutta itsevarmuutta ja rohkeutta se tarvitsee vielä lisää. Helposti se tulee esteiden ohi ja katsoo minua eikä edessä olevia esteitä...

Tässäpä vähän videokoosteita treeneistä: