Pitkää pätkää

Eilen oli pitkästä aikaa agireenit. Hallin puolikkaassa oli 38 esteen rata, jossa kyllä ihan riitti haasteita. Tai en tiedä oliko muuten, mutta kun puomin alla oli putki, joka mentiin 4 kertaa, ja se puomi mentiin sieltä suunnasta 3 kertaa... Mulle ei meinannu rata iskostua millään konstilla päähän, tuntui että aina kun muistin jonkun pätkän ohjauksen, sitten seisoin taas sormi suussa miettimässä että mitä mun sitten pitikään tehä?!

Rata oli Antin suunnittelema ja sehän kyllä koittaa noita veemäisiä juttuja meillä teettää. Hah, eipä vaan meinaa onnistua kun me osataan ;D Joskus se ehkä ajattelee että ne monimutkaiset jutut on niitä haastavia, mutta haastavia onkin ihan jotkut muut asiat. Kuten eilen yksi kohta, jossa en tajua miksi Liinu sitä ihan väärää hyppyä bongaili kerta toisensa jälkeen. Se hyppy ei edes näkyny oikeastaan kunnolla edellisen hypyn laskeutumispaikasta, ja mun liike oli viemässä oikealle esteelle joka - jälleen kerran - oli se puomin alta kulkeva putki. Nimellä haltuun ottaen sain sen paremmin mukaani, mutta kun se väärän esteen suorittaminen jäi kaavaksi niin sen rikkominen olikin haasteellisempi homma kun toinen ei näe eikä kuule muuta kuin sen väärän esteen: "Liinu, Liinu, hyppää minut, täällä!"

Alussa oli kahden hypyn suora ennen keppien avokulmaa, estevälit maksimissaan ja vielä kun jättää koiran reilun matkan päähän 1. esteestä niin suoraa tykitystä avokulmaan tuli 18m. Liinun otin ensin treenattavaksi ja kaverilla oli ihan liikaa meno päällä keskittymiskykyyn nähden. Keppien vierellä meni suora putki ja mun oli tarkoitus leijeröidä sen putken yli kepit, mutta koska käännyin liian aikaisin niin Liinu oli putkessa ja sitten seuraavassa ja... Sitten se palasi katsomaan että mikä vika reittivalinnassani oli kun ohjaajaa ei näy mailla halmeilla?! Toinen yritys ja kepit hienosti. Keppien jälkeen tein persjätön putkeen (joka muuten ylläripylläri meni sieltä puomin alta mutta toiseen suuntaan), takaakiertohyppy ja sitten puomille. Tässä vaiheessa puomi meni kyllä makian kovaa, mutta ei vielä niin kovaa kun sitten lopputreeneissä kun ei meinannut enää esteessä leveys riittää kun oli typykällä niin kiire suoralla "tiellä". Loistavia puomin alasmenoja, tarkoituksella seisotin hetken kontaktilla (sain itse levätä hehhee), ettei sieltä ole aina se vakioaika minkä jälkeen vapautus seuraa. Taas takaakiertohyppy, se leijeröity suora putki ja sitten putki-A -erottelu A-esteelle. Itse oli pakko irrota sivuun ja Liinulla tuntui olevan vauhti päällä vaikka se oli paikallaan, kun jalat ei malttaneet pysyä kontaktilla paikallaan vaan ne steppasi ylös-alas ja luisui ja vaikka mitä. Kuola vaan valui suupielistä ja silmissä oli sellainen "hullunkiilto" että nytmennäänjokomennäännyttehäänjo.

Vapautus, jaakotus hypylle ja putkeen joka meni sieltä puomin alta. Tiesin jo rataantutustumisessa että turha yrittää tehä mitään turvallista persjättöä sinne puominalusputken ja suoran putken väliin, joten ei muuta kuin takaa ohjaten suoraan putkeen ja hirmu kyytiä eteenpäin. Jonkinlainen jarrutus ennen välistävetoa, takaa ohjaten yli ja takaakierto. Sitten seurasi se kohta, jossa lähti lapasesta lähes joka kerta. Taas olis pitäny mennä puominalusputkeen, niin ei, kun sinne se meni hypylle. Minä yritin pakkovalssia ja vaikka mitä, mutta välillä onnasi, välillä ei. Kun sain putkeen, mentiin A-putkeen, taas puomi-putkeen ja sitten A:lle. Tuli vähän putki-kontaktierottelua :D Sitten juuri se houkutushyppy, puomille, ja puomilta mentiin tekemään ne äskeiset välistäveto-hypyt vähän eri tavalla ja lähetys keinulle. Keinulta oli pakko irrota sivusuunnassa, että ehti pakkovalssaamaan koiran putkeen, takaa ohjaten taas siihen suoraan putkeen ja jälleen mentiin niille välistäveto-takaakierto-hypyille tekemään eri tavalla. Keinulle sivuirtoaminen, pari hyppyä ja sitten ei mentykään putkeen vaan puomille. Puomin jälkeen vielä pari hyppyä.

Tästä ei varmasti saanut ilman kuvaa mitään tolkkua, kuvaa en viitsi laittaa kun ei ole siihen tekijänoikeuksia ;) En tiä saanko paljastaa rataa, kun se on myös Antin vetämän ryhmän treeni ens tiistaina. Pointtina oli vaan se, että kun samat esteet mennään monta kertaa mutta joka kerta eri tavalla tai esim. noihin kontaktierotteluihin lähestytään aina samasta suunnasta ja aina valitaan eri, niin on tarkkaa ohjata oikeaan. Hyvin meillä kyllä meni treenit, mä taas lepsuilin aluksi ja kun Liinulla oli vähän virtaa, niin se sitten lähti vähän miten sattuin se homma etenemään.

Toki vaihdoin koiraa välillä, Ransu oli sellainen perus-Ransu, vauhdikas kyllä, mutta ah niin kuuliainen :) Päästiin sen kans vissiin jonnekin likemmäs 30 estettä nollana, kunnes mä sekoilin ja olin jo menossa rataa pidemmällä kuin oltiinkaan, siis tein niitä hyppyjä miten sattuu. Ransu oli kyllä niin mainio :) Se pomppelehti kuin villivarsa kevätlaitsalla häntä töttöröllä ja kun menin lähtöön niin se istui korvat nöyränä ennen kuin ehdin vinkatakaan mitään sellaista. Ihan selvästi se tuumi että kun heti tottelee niin pääsee nopeammin radalle :P Ransukin kesti kepeillä leijeröinnin ja persjätönkin, ja pujotteli sitä paitsi aika huiput kepit muutenkin. Sen kun löytäis sen tasapainon siihen etäisyyteen minkä siihen jättää sivusuunnassa ja minkä verran sitä jättää jälkeen niin se poika tekee hienosti. Vaikeat aloituksetkin onnistui. Ransun kanssa ei ollut mitään niin erikoista, kuin että A:n alasmenot meinasi taas alkaa vauhdin lisääntyessä räiskymään ja kun mun piti irrota A:lta sivuun. Eläköön juoksukontaktit, ne on nopeat kun ne sujuu mutta kyllä niillä virheitäkin saa helposti aikaan. Ransu on kyllä niin symppis tuolla treeneissä kun se on niin tohkeissaan ja innoissaan kun on sen vuoro ja saa tehä mun kans :)

Ihan lopussa, kun tulin vetämään Liinun kanssa sen viimeistä treenipätkää niin tuli halliin kaks pikkutyttöä ja kysyivät, saako ne katsoa. Lupasin että saa toki. Liinu esittelikin heti parastaan, voi jes mikä vauhti, ja siinä se meinasi sitten puomiltakin tipahtaa. Näytti jo että puoli koiraa oli puomilta alhaalla vaan niin se sävelsi ittensä takaisin puomin päälle ja jatkoi täyttä höyryä. Hirvittää vähän että vetäskö lihaksia jumiin kun ainakin toinen takajalka ja voi olla että etujalkakin tipahti puomilta "tyhjään". No Liinustahan sitä ei niin helpolla huomaa, BOT päälle ja vielä muutama viikko odottelua että Minna palaa saikultaan ja saa viedä nuo hierottavaksi. Musta kyllä tuntuu, että ne on ihan hyvässä kunnossa, kummankin liikkeet on ihan hyvät, selät suorat ja Ransukin ravaa niin joustavasti hitaassakin vauhdissa. Ja eilen treeneissä vauhtia riitti, kyllä se vauhti katoaa Ransulla ensimmäisenä ja loppuu nopeammin se halu tehdä kun on jumissa ja varmaan vähän ikävä olo. Mutta eilen se ois vaan tehny ja tehny vaikka silläkin oli parta aivan vaahdossa :D Katosi kummasti litra vettä kitusiin treenien välissä ja jälkeen :)

Jes, tämmösiä hyvän mielen treenejä lisää. Vaikka näyttää kyllä siltä, että mitä harvemmin treenaa, niin sitä parempi meininki niissä on ja koirat tuntuis tekevän aivan loputtomasti. Kumpikin hyppi vielä kotonakin tasajalkaa kun tein lähtöä Rauskille, kun ne huomasi että johonkin lähdetään taas, ehkä treenaamaan kun on vielä BOTit päällä??

Uutta ja vanhaa

Puhelimessa kun on kamera, niin sillä tulee näppäiltyä kuvia ja otettua videota silloin, kun järkkäri tai edes pokkari ei ole mukana. Eli useimmiten ne ei ole :) Selailin puhelinta ja ajattelin aikani kuluksi tehdä postauksen viimeisen vuoden ajalta puhelimesta löytyvistä kuvista ja videoista :)

Liinu sterkattiin lokakuun puolivälissä, ja Ransu oli sen jälkeen muutaman päivän hoidossa muualla, ettei se riehuttais Liinua. Noh, tuota touhusanteriahan on vaikea pitää rauhallisena ja liikkumatta, varsinkin kun ikää oli alle 2v. Liinu oli Tomin ja mun mukana jänismetsällä, tietysti vaan hengailemassa ja nauttimassa notskin lämmöstä. Suojapuku tietysti päällä.

 Kapulle ammuttu jänis aiheutti Liinussa ihmetystä. Se yritti hoitaa ja hoivata jänistä, nykki sitä korvista, nuoli päästä, töni kuonolla ja vähän tassullakin. Lopussa se tuntui olevan varma, että jänö vaan esittää nukkuvansa, mutta kyllä se siitä kohta herää ja lähtee leikkimään... Vaan eipä noussut.

Sitten hieman myöhemmin Ransukin oli pupumetsällä mukana, oltiin koko porukalla monen monta kertaa metsällä. Kapuhan se vaan töitä teki, me muut nautittiin antimista. Siis ihmiset grillasi makkaraa notskilla ja Ransu ja Liinu nautiskeli tuorettakin tuoreemmista sisäelimistä.

Ensilumi vielä suli, ja metsä oli taas sulana. Pitihän ne sitten ottaa edustuskuvat todistusaineistoksi, että kyllä schapesta on moneksi. Noh, ainakin pyssyn kanssa uskalsi samaan kuvaan. Puoli vuotta myöhemmin nämä kyllä muutaman kerran intoontui ajamaankin jänistä hetken verran...

Joulukuun alkua, läheinen monttu oli mennyt jo sen verran jäähän, että siinä tohti kävellä. Meneehän se, kun kuvan ottohetkelläkin pakkasta taisi olla jotain -23 astetta. Ulkoilemaan piti päästä, mutta ihan mielellään kaverukset otti vähän lämmikettä ylle :) Ja liikkeessä pysyy paremmin lämpösenä :)

Tämä uimakuva on kesäkuun alusta. Koko kesän ajan, mitä asuttiin Rauskilla Tomin luona, käytiin ahkerasti uimassa. Tässä montussa uitin vain koiria sen kivikkoisen rannan takia, ja myöhemmin olevat videot on tuolta vastarannalta pilkottavalta hiekkakasalta kuvattuja. Mikä ihanteellisinta, tämä monttu on 300m päässä kotoa, ja kilometrin päässä on sellainen monttu, jossa me uitiin ihmisiä myöten koko porukka, siellä kun on ihanan pehmeä hiekkapohja. Liinukin ui tänä kesänä enemmän kuin koskaan, tosin vain jos me ihmisetkin oltiin uimassa. Matalassa vedessä se silti jo oppi kahlaamaan oma-alotteisesti, joten ehkä vielä on toivoa saada siitä edes hitusen Ransua muistuttava vesipeto ;)

Heinäkuussa paimennettiin. Rankkaa oli. Kuvassa väsynyt mutta onnellinen Ransu.

Heinäkuun lopulla meille (tai siis Tomille) muutti jämtlanninpystykorva Kake. Sillä on ollut pari schapea touhukavereina, ja muutamassa viikossa tuo riehulainen kasvoi Liinusta edelle ja alkaa pikkuhiljaa uhkailla Ransua koollaan. Painoa sillä jo lienee Ransun verran, eli melkoinen jötikkä se on. Liinulla on sen kanssa jo vähän tukalat paikat, kun toinen on isompi, painavampi, puruvoimaa on ja pentuhampaita myös käytetään... Tässä on kuitenkin Ransu, Liinu ja Kake noin viikko kotiutumisen jälkeen.

Kake 3kk. Ransulla on ihan omat huvit näillä videoilla aina silloin, kun saa olla rauhassa ja junnut kisuaa keskenään.

Näissä kuvissa Kake on jo 3kk. Se on Tomin koira, mutta olen monesti ollut mukana kun ollaan käyty metsällä ihmettelemässä kaarnoja, oksia, käpyjä, varpuja, keppejä... ja hirvenjälkiä, ja pari kertaa ihan oikeata hirveäkin läheltä. Vielä ei kuitenkaan ole hirviveri kiehahtanut ja syttymistä hirvenhaukulle tapahtunut. Noh, Kake on vielä alle 4kk ja vaikka moni tämän ikäisenä haukkuukin ekat haukkunsa, niin yksilöllistähän se syttyminen on.

Tuoreita videoita viime viikonlopulta. Ensin pihalla riehumista puolisen tuntia, sitten metsässä ja hiekkamontulla 1½h. Ainoa, joka oli kunnolla väsynyt, oli Kake. Ransu ja Liinu olis voineet kaiken ton riehumisen jälkeen lähteä vaikka vielä lenkille. Enempi ne väsähti eilisistä agitreeneistä, vaikka taatusti oli tuo metsälenkki fyysisesti raskaampi ja pitkäkestoisempi.

Kymmenen startin agiviikonloppu

Viime viikonloppuna tuli käytyä kisaamassa Vaasassa lauantaina ja kotikisoissa sunnuntaina. Lauantaiaamuna olin ykkösten eka radalla töissä, sieltä kotia hakemaan koirat ja ajamaan 125km Vaasaan kisoihin. Siellä oli 2 rataa kaikille luokille, ja luokissa aika vähän koiria. Luokkajärjestys oli maxi-medi-mini, ja Ransu lähti kolmanneksi viimeisenä maksina. Sen jälkeen oli medien + minien rataantutustuminen, ja Liinu lähti muistaakseni neljäntenä koirana medeissä. Eli toisin sanoen, en muista noista radoista paljon mitään.

Olin yksin kisoissa, joten jouduin lämppäämään molemmat koirat, jättämään ne tolppaan kiinni, menemään maksien rataantutustumiseen (makseja oli jotain kymmenkunta), mielikuvaharjottelemaan radan ja sitten pitikin jo hakea koira valmistautumaan rataansa. Radan jälkeen ehdin hädin tuskin palkata Ransun ja viedä sen tolppaan kiinni, koska meidän jälkeen oli vain kaksi koiraa ennen medien rataantutustumista. Ransu kiinni tolppaan Liinun kanssa, sitten medien rataantutustumiseen, sieltä kiireesti hakemaan koira valmistautumaan ja radalle. Medien radan jälkeen sitten kerkesin kunnolla palkata koirat ja käydä jähylenkin. Olis helpottanut, kun joku olis ollut kävelyttämässä koiraa rataantutustumisessa ja koira olisi ollut lähellä sen jälkeen valmiina. Noh, joskus näinkin, oli aika ripeät kisat. Ajattelin vaan, että onneks nuo on sentään eri säkäluokissa, jos mun pitäis samassa säkäluokassa kisata ilman kepoa ja jos koiria on n. 10 per säkäluokka niin se ei enää olis mielekästä.

Mun on pakko myöntää, etten mä oikein muista ees tuloksia. Liinu kumminkin hyllytti molemmat radat, teki puhtaat radat muuten, mutta kummallakin radalla ohitti esteen ja suoritti seuraavan. Koska muisti tässä palailee pätkittäin, niin eka radalla alussa oli kaks takaakiertoa, eka meni ihan oikein mutta toka takaakierrolla se kiersi koko hypyn ja pamahti putkeen - joka kylläkin olis ollu seuraava. Jatkoin radan loppuun, ja ai ai ai miten makeita kontakteja typy teki. Toisella radalla luotin koiraan, mutta koirapa tuli renkaan ohi. Kumpikin esteiden ohitus, varsinkin tuon hypyn ohitus, oli kyllä sellasia, ettei pitäis Liinulle tuollasia tulla. Ja taas aivan sairaan hienot kontaktit.

Ransun radat olikin sitten sellasia, että ainakin tuntuu että tehtiin kauheasti virheitä. Eka radalta tulos 10 ja hitunen yliaikaa. Taidettiin ottaa puomin alasmenolta kontaktivirhe ja oliskohan ollu joku toinenki kielto tai sitten A:n alasmeno. En muista kummalla radalla se loikkasi A:n sieltä likempää harjaa alas. Kivakiva. Toka radallakin tais puomin alasmeno paukkua ja otettiin lentokeinu, tultiin pituus vinosti niiden keppien välistä ja kepeiltäkin tuli kielto kummallakin radalla. Eli epäselvästä selostuksesta huolimatta: 10 yliajalla ja HYL (en muista mistä) jolla radalla tuli muitakin virheitä. Muistelen, että virheet oli jotakuinkin puomin alasmenot molemmilla radoilla, A:n alasmeno, lentokeinu, kepeiltä kielto kummallakin radalla, pituuden suoritus väärin... Eipä olla tehtykään noin epätoivoisen tuntusia ratoja, mutta jos jotain positiivista hakee - kun sitäkin aina kumminkin on - niin pojalla oli aivan sikamainen vauhti. Siitä ne nuo kontaktivirheetkin johtuu, kun ei malta niin ei malta. Vauhdissa ei jouda hidastelemaan vaan loikkien ja lentäen pääsee kovempaa. Liinukin meni kovaa, selvästi kovempaa kuin sitten sunnuntaina kotikisoissa. Liinu teki hyvät radat, harmi vain että estevarmuuden takia hyllyteltiin.

Sunnuntaina sitten kotikisoissa kolme starttia molemmilla koirilla. Lauantaista sisuuntuneena päätin, että nyt Liinulle sm-nollatili auki ja Ransulle lisää jo avatulle nollatilille. Eka radalla teinkin molempien kanssa nollat, Liinu johti pitkän aikaa sillä nollallaan, kunnes tuli jokunen nopeampi koirakko ja serti meni sivu suun. Rata oli ihan jees, mutta kyllä tuntui että koira meni edellisiltaan verrattuna hitaasti. Itse asiassa Ransu teki nopeamman nollan kuin Liinu!

Tässäpä todistusaineistoa Mika Moilasen mielenkiintoisista radoista:

Ransu; teki siististi kontaktit tänään :) Muutenkin kuuliainen ja hyvä rata.

Liinun palasin vielä korjaamaan lähtöön parempaan paikkaan, kun huomasin että jätin sen liian sivuun. Onneksi tulee joskus käännettyä se pää vielä ennen lähtöviivaa ja tarkastettua miten sen koiran sinne lähtöön asettelikaan. Varmistin renkaan, koska tismalleen samanlainen tilanne oli lauantaina ja Liinu ohitti renkaan (!), samoin lopun otin kyllä aika varmistellen. Liinu vissiin keinulta suunnitteli lentävänsä muurin yli maaliin, koska loikalla oli pituutta "pikkasen" enemmän kuin olis tarvinnut.

Toka radalla tuomari sanoi tuomarinpuhuttelussa, että ei tule tuollaisesta tilanteesta juuri kieltoa, mikä Ransulle kävi, että törmää putkenpäähän/-painoon. Ransu törmää putkenpainoon ja palaa mun perään sen näköisenä että "mamma hei, en mä löytäny sitä putkenpäätä..." Minä siellä oottelen putken suulla että missä se koira viipyy... Luulin tosin siinä vaiheessa että noniin kielto tuli, mutta eipäs hitto, tehtiin nollarataa tokavikalle esteelle asti! Sitten HYL kun Ransu hyppää hypyn väärin päin. Yleensä se aina mieluummin kiertää taakse, mutta nyt ei. Jälkeenpäin aattelin että ois pitäny putken jälkeen leikata takana että saa sen käännettyä oikealle, mutta jälkiviisaus on paras viisaus. Tiedän kyllä tasan tarkkaan tekeväni niin seuraavan kerran kun on vastaava tilanne, ihan kummankin koiran kanssa, vaikka Liinu menikin hypyn oikeaan suuntaan. Olis pitäny ohjata Liinukin samoin kuin Ransu tuossa A:lla. Järjestys muuten oli mini-medi-maksi vaikka nämä videot onkin näin että Ransu ensin. Todellisuudessa "harjottelin" ensin Liinulla ;)

Liinun rata oli yliaikanolla. En osannut ottaa ollenkaan huomioon (taas kerran) tuota pahuksen A-estettä, että sinne vois Liinulla houkutus olla. Tuli kaarroksessa useampi sekunti ylimääräistä, ja sama A:n jälkeen pituudella. Liinulle ois sopinu vielä paremmin se että lähetän vaan sen siitä edestä putkeen ja teen sokkarin putkelle, kun se pysähtyy A:lle. Ransu joutuu vähän väistelemään mua, mutta Liinun kans olis eri juttu kun se pysyy siinä esteellä. Olisin ihan hyvin ehtiny sinne sokkarille tuossakin ja varsinki jos en ois tehny sylkkäriä vaan tosiaan oikealla kädellä heittäny putkeen. Olis säästyny aikaa tuossa pituuden jälkeenki kun olis saanu tehtyä yhtä napakan käännöksen kuin Ransulle. Nooh, siinä meni "vaan" tuplanolla, ei sen enempää eikä vähempää. No joo, eikö näistä videoista liene tarkoitus oppiakin jotain... Keppien pujottelu tyhjää kohti oli Liinulle vähän vaikeaa, joten pari vikaa väliä mentiin vähän empien. Moni teki tuonne ennen loppusuoraan muurin jälkeen jotain kökkövalsseja, en ymmärrä miksi, kun ne oli järkiään kaikki myöhässä ja sylkkärillä sai koiran käännettyä vallan mainiosti loppusuoralle ja siitä on itekin helppo lähteä liikkeelle. No omapa on asiansa, mä oon saanu noille opetettua melko varmaksi yhellä kädellä välistävedon niin siihen on hyvä yhdistää sylkkäri tuollaisissa tilanteissa.

Harmittaa oikein kun Ransulla oli vika radalla niin kiva into ja vauhti. Se meni tosi kivasti noihin ekoihin putkiin, pujotteli hyvin ja kaikkee, mutta joku TOLVANA OHJAAJA hyllytti molemmat koirat samaan kohtaan. Aattelin, että kyllä ne sen renkaan hyppää niin pitkästi että niille on loogisempaa mennä se putki peräreikään mutta ei, mun logiikka ei ollut sama kuin Ransun ja Liinun logiikka. Liinuhan otti tuolta eka putkelta kiellon, joten Ransun kanssa kun lähdin radalle, niin jotenkin sen kanssa tuli sellainen ihan erilainen yhteisymmärrys kuin Liinun kanssa. Liinu vaan touhotti, Ransu seurasi mua ja tiesi mitä haluan. Se tietäminen kylläkin ontui kepeille hakemisessa, mutta keppien jälkeen sain sen taipumaan hypyn jälkeen aika hyvin pituudelle. Makseille se oli aika vaativa, olishan sitä voinu koiraa auttaa ja tehä jotain temppuja keppien jälkeiselle hypylle, mutta kun 7m estevälit kyllä pistää ohjaajan muutenkin juoksemaan, niin aattelin että se on koiran itekin osattava koota itteään ja luettava suoraa rataa. Juu hyvä rata tämäkin molemmilla muuten, mitä nyt tulostaululla meillä luki että HYL. Ransun kanssa en kyllä suunnitellut ohjata tuota hyppy-muuri -kohtaa noin, mutta tulipa taas sovellettua. Eikähän homma siihen kaatunu.

Loppusuoran pituudesta kertoo jotain se, miten paljon oon koiraa jäljessä kun ehtii pyörimään ennen tokavikaa hyppyä, että kummalta puolelta. En muistanutkaan, että me ehdittiin Liinun kans hyllyttää kolmesti tuo rata :D

Että sellaset kisat. Mitä nyt Liinun vika radalla sattui vähän enempi huonoa ohjausta, niin muuten sanoisin että tuloksista huolimatta aika hyviä ja tasaisia ratoja molemmilta koirilta, ja itsekin ohjaan pääsääntöisesti ihan hyvin. Välillä varmistellen, välillä vähän myöhässä ja joissain kohdin olis voinut ohjata kokonaan toisella tavalla. Mutta näistä opitaan taas. Ransun aikaa kun katsoo toka radalla, niin tuloksella oltais oltu tosissaan sertikamppailussa kiinni. Pikkasen siis tympii mutta niinhän se oli varmaan monella muullakin serti ihan pienestä kiinni... Pitää olla silti ihan tyytyväinen kahdesta nollasta ja yhdestä yliaikanollasta, Ransu keräs koko viime vuoden aikana 3 sm-nollaa, ja nyt sillä on se 3kpl ja tuplanollakin hankittuna :) Liinukin avasi sm-nollatilin hienosti, joten ihan sopii olla koiriinsa tyytyväinen :) Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa, lokakuussa sitten palataan taas kisakentille.