Tutut on käyneet katsomassa Prikkaa ja sisaruksiaan, ja ottaneet ihania kuvia vaikka kuin :) Me käytiin Antin kans juhannusaattona niitä katsomassa myös ja pari videota kuvasin. Enemmän kyllä oli ihanaa paijailla pentusia, kun ne pikkupiraijat hyökkäsi heti moikkaamaan :D Aiai, en muistanutkaan miten teräviä ne pikkupentujen hampaat on... Mutta olinhan tyytyväinen näkemääni! Tosi kiva pentue, ja Prikka on niin ihana! Sellainen pikku pippuri, joka tarvittaessa sanoo kovan sanan ja pistää muita järjestykseen, mutta on se sitten siellä alimmaisenakin - ja sanoo sieltä valittuja sanoja :) Ja Antille tuleva Riku on kans niin komea ja herttainen uros, että voi taivas. Ottaisin itselleni jos uroksen haluaisin. Onneksi se muuttaa tuohon lähelle ja on sitten sekä sille että Prikalle ja tietty meidän aikuisille koirillekin sitten lähellä kunnolla leikkiseuraa. Voi Ransu ja Liinu-parkoja - tai niiden korvia ja häntiä etenkin... Ja tietty näkee sen kasvua ja treenejä jne.
Että tässäpä tätä pennuntuoksuista "saastetta" videoiden ja kuvien muodossa!
Kuvaajana Tuija Laurila, Ilona Nikanto-Tarkkala ja minä itse.
Toukokuun lopussa kisattiin 3 starttia Lapualla; Ransu yhden ja Liinu kaks. Ransukin tekaisi sieltä nollan, mutta aika ei riittänyt kärkikahinoihin kuitenkaan. Liinu teki kohtalaisen nollan, aika riitti toiseksi ja tällä kertaa sillä irtosi meidän toinen agiserti! Hävittiin vain hallitsevalle Suomenmestarille, kyllä me vielä näytetään ;) Rata ei ollut mitenkään erityisen sujuvan tuntuinen - eikä kyllä näköinenkään. A:lla meni ihan liikaa aikaa, sitten siinä hypyillä tuli kaarroksia ihan liikaa. Noh, se oli myös 7. nolla tälle kaudelle, joten lunastettiin samalla oikeus osallistua arvokisoihin! Ihan huippua! Ohjasin rohkeasti leijeröiden kummankin koiran kanssa kohdan, jossa ei tohtinut leijeröidä kukaan muu. Olis vaan pitänyt Liinukin ohjata A:n ja puomin välissä kuten Ransun.
Ihan huikeaa, nyt mulla on kummallakin koiralla osallistumisoikeus sekä SM-kisoihin että maajoukkuekarsintoihin! Kaikilla ei ole oikeutta kumpaankaan, saati molempiin, mutta vielä vähemmän molemmilla kisakoirillaan molempiin. Olen mielestäni ansaitusti itsestäni ja koiristani ylpeä, unohtamatta meidän koutsia ja pääasiallista kepoa. Schapelle on maxi-luokassa saavutus saada nollavoitto, medeissä schapella on paremmin mahdollisuus haastaa medi-luokan valtarodut.
Ihan huikeaa on sekin, että Liinu sai 2,5 viikon sisällä kaks agisertiä, nyt saadaankin sitten odotella melkein vuosi ennen kuin saadaan havitella viimeistä. Jotain on siis tehty oikein, vaikka tuloslistalla aika usein se HYL näkyykin :) Liinun kanssa ne radat on useimmiten kaikki tai ei mitään.
Tässäpä vielä molempien koirien radat Lapualla:
Liinun toinen ratahan hyllytettiin, mutta oli siinä hyviä pätkiäkin ja alusta lähdettiin ihan hyvällä meiningillä liikkeelle.
Mulla on ollut pentukuume pitkään. Mieleistä pentuetta vaan ei ole oikein ollut. Epäonneakin on ollut mukana niissä pentueissa, joista olisin pennun halunnut. Nyt kuitenkin asiat on menneet niinkun pitääkin, ja niin astutus kuin pentujen syntymäkin meni hyvin. Toukokuussa syntyi Heinolaan seitsemän muun sisaruksen kanssa pieni musta narttupentu, josta mulle tuli heti tunne siitä kuultuani, että se on mun koira :) Kävin katsomassa pieniä 3,5-viikkoisina ja sieltähän se tuli lopullisesti valittua:
Siihen se nukahti :)
Ja nukahti vielä uudemmankin kerran :)
Niin nätti!
Samalla reissulla valitsin Antille oman pennun, uroksen. Pääsee sisarukset leikkimään tulevaisuudessakin keskenään :) Siinä sitä onkin taas muistelemista, miten niistä pennuista kasvatetaan (hyvinkäyttäytyviä) aikuisia harrastuskavereita. Ransun ja Liinun jalanjäljissä ei olis häpeä seurata ;) Nämähän on Liinulle sukua, Liinu on näiden isotäti. Liinun veli on siis pentujen isoisä. Toivon pentuihin luonnetta molemmilta vanhemmilta, ja koska tykkään Liinusta ja erityisesti sen komeasta veljestä Jecusta, niin enpä laittais pahakseen vaikka tuosta pojasta tuliskin pappansa näköinen. Mun tyttö on kuulemma tulinen pakkaus, joten kyllä mä täällä aika innoissani odotan että n. 3 viikon päästä pääsen hakemaan mulle ja Tomille uuden kainaloisen, mulle ystävän ja kumppanin harrastuksiin :)
Sitä ennen pitää fiilistellä näillä kuvilla, joita kasvattaja ja isäkoiran omistaja on mulle laittaneet, kiitos! Kuvaajana siis Jukka Pullinen ja Ilona Nikanto-Tarkkala.
Ei ollu kylläkään Pietarsaaressa kovin keväistä 23.5. Vettä satoi. Räntääkin satoi. Oli kylmää ja märkää. Liinua iljetti kun kenttä oli märkä, ja sen lisäksi että se muutenkin töllyköi eka radalla, niin se vielä sipsutteli alussa tehden kaikille selväksi, että se toivois vähän kuivempia kisaolosuhteita. Mun piti sille konahtaa kunnolla, että mitä sä oikein touhuat?! Se ei meinannu tulla millään ohjaukseen mukaan. Siitä kun päästiin niin tehtiin ihan kohtalainen rata. Ainahan ne ekat ulkokisat on ekat ulkokisat, varsinkin jos sattuu sää olemaan mitä oli.
Ransun onnistuin hyllyttämään väärään putkenpäähän, se teki tosi hyvää rataa siihen asti. Ei olis tarvinnu kääntää niin voimakkaasti, Ransu kääntyy vähemmälläkin. Liinun kanssa sama kohta vedettiin huippu siististi oikeaan putkenpäähän.
Toisella radalla Liinulla oli vaikka tilaisuus sertiinkin, mutta sepä ottaa jonkun aivan käsittämättömän kiellon. Ollaan katsottu tuota kohtaa ees ja taas ja kyllä se on koiran virhe. Muutenhan tuo rata jo näyttikin agilitylta.
Että vähän laihoin tuloksin, mutta toisaalta kumpikin koira teki yhden hyvän radan ja Liinulle jopa mukavasti miinusaikaa vaikka tuon kiellon kanssa talosteltiin :)
