Arvokisanollat 2014 kasassa!

Ransun kanssa kulunut kisavuosi oli meidän tähän astisista paras, tehtiin yhteensä 9 nollaa, sis. kaksi tuplanollaa ja nollavoiton. SM-nollat on siis olleet jo helmikuussa kasassa, mutta MM-karsintanolliksi eivät ehtineet ne kaksi ekaa nollaa viime kesäkuulta mukaan, joten karsintanollat tuli täyteen vasta nyt perinteisissä helatorstain kisoissa Kokkolassa. SM-kisat joudutaan kuitenkin jättämään väliin työvuorojen takia, toivottavasti Rovaniemellä sitten kisataan! Mulle vähintään yhtä hieno juttu kuin itse kisoihin osallistuminen, on se että on saanut vaadittavat tulokset kerättyä. Olin nimittäin yllättynyt SAGIn julkaisemaa nollalistaa selatessani, miten monelta mielestäni hyvältä koirakolta tarvittavat tulokset puuttui. Sitä paitsi, en kyllä tiedä milloin on viimeksi maxi-kokoisella schapendoesilla ollut viimeksi osallistumisoikeus maajoukkuekarsintoihin? Joku paremmin tietävä voisi laittaa kommenttia! Eikä niitä medikoirakoitakaan siellä ole kovin paljoa näkynyt, vaikka lähes kaikki kolmosissa kisaavat schapet on medejä, joten kyllä siellä tilaa olisi useammallekin schapelle!

Neljä vuotta piti tuon koiran kanssa kisata, ennen kuin myös tulosten valossa homma näytti siltä, miltä sen pitäiskin näyttää. Treeneissähän se on toiminut tosi kivasti jo yli vuoden, mutta kisat on olleet toinen juttu. Tosin Ransuakin enemmän treenit toimii Liinun kanssa, mutta kisoissa meillä on tosi vaikeaa löytää yhteistä säveltä. En tiedä muuta ratkaisua kuin aika ja yhteinen kisakokemus. Mun ja Liinun helatorstain kisaradat on sen verran kaoottista katsottavaa, ettei uskois treenivideoiden perusteella että kyseessä on sama parivaljakko... Liinu on kisoissa niin erilainen, paljon itsenäisempi.

Vauhtiahan siltä likkikseltä ei puutu, voi jestas kun ohjaaja vaan sais koiransa pidettyä hanskassa radalla niin olishan ne huikeita tuloksia. Kontaktista ei ollut puomilla tietoakaan (kuten tulevilla videoilla tullaan huomaamaan, ei kummallakaan koiralla, kummallakaan radalla!!!) joten teetin sen uudelleen, ettei luule että kisoissa saa sikailla. Noh, auttoiko? Ei prkl auttanu edes.

Itse mokasin kyllä tuon kolmosesteen ohituksen, sitten otti putken jälkeen tuomarista häiriötä ja mä vielä pöhkönä muutin ohjaussuunnitelmaa rataantutustumisessa. Aioin ohjata Liinun ensin muurin toiselta puolen ja valssata sen jälkeen, onneksi ymmärsin Ransun kanssa tehdä sen niin. Keinun jälkeen hypyllä "pikku" kaarros, vaikka olen muka jarruttavinani sitä. Paljon on treeneihin tekemistä.

Ransu odottaa innoissaan radalle lähtöä. Tällä radalla se silti pysyy vielä hyvin lähdössä. Rata on muuten aika hyvä, mitä nyt meinaa siepata lopussa väärälle hypylle ja kepeille haku ei onnistu ihan oppikirjan mukaisesti. Kävin tekemässä keppejä lämppäesteillä, ja se tuli jostain syystä aina ulos ennen kahta vikaa väliä, joten tiesin varmistaa kepit ja olis varmaan taas tullut ulos kepeiltä ennen aikojaan, joten siksi ne oli hiukka hitaat. Luulin tosin että puomilta tuli vitska, niin että oisin varmaan rääkässy kovempaa jos olisin tienny että nollaa ollaan tekemässä :D

Rimat oli 65cm, Ransun etenemä 3,84 eli vauhti oli parempi kuin Vaasassa 55-senttisillä rimoilla :) Maalihyppy ois varmaan ylittyny vaikka rima ois ollut 75cm :D Ei nämä mun koirat kyllä mitään kipittäjiä ole, vaan painattaa pitkällä loikalla, varsinkin Liinu :)

No mutta, entäs sitten se Liinun toinen rata? *naurua* Siitä ei ainakaan vauhtia puuttunu. Oli se parempi rata kuin se ensimmäinen. Nuo Liinun hypyt tuossa alussa - huh huh. Alku menikin ihan ok, kunnes likkiksellä vähä - kröhöm - venähti putkesta ulostulo, ja sittenhän sitä oltiinkin keinulla eikä A:lla. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että munkin äännähdys tulee vasta kun koira on jo keinulla. Pikkasenko mentiin vauhdilla siitä A:lta sinne putkelle. Olin rohkea ja irtosin kepeiltä sivulle ja eteen tekemään sokkaria, toimiihan se silloin kun on HYL alla ;D Siitä loppuun asti rata olikin sitten sellaista Liinun omavaltaista suorittamista jossa ei paljon karttaa kyselty *nauraa* Parannettavaa jäi molemmin puolin, mutta miten se olikaan taas sen puomin alasmenokontaktin kanssa??? Ei oo vissiin kolmea vuotta opeteltu 2-2 kontakteja, ei kuulosta tutulta, vai? Huidoin toki itekin tuolla radalla, esim. sinne keinulle päin huitaisi käsi, niistolla hätäilin + vilkaisin putkeen -> sinne meni ja tietysti suoritti edessä olevan hypynkin. Keinun jälkeen hätäilin taas, ei lukinnut hyppyä vaan sen sijaan putken ja sinne painatti. Sitten oli kyllä koira vähän sika siinä kontaktilla...

Siinä missä toiset pystyy parantamaan edes vähän toiselle radalle, niin toisilla se taso ei sitten ihan kestä kahta rataa... Eli Ransun toka rata kaatui jo ennen kuin ehdittiin päästä alkua pidemmälle. Näin että se oli hiipinyt aivan lähtöhypyn taakse, katsoin sähkökelloa, se ei vielä ollut käynnissä, mutta aattelin että riman altahan se varmaan tulee kun noin lähellä on. Niinhän se tulikin ja päätin että nyt tehdään selväksi (kotikisoissa varsinkin kehtaa kun on seuran oma tuomarikin ja olin pannut merkille että 3lk "treenasi" muutenkin enempi radalla kuin yleensä) ettei sitä tuolla lailla tehdä ja vein koiran takaisin lähtöön istumaan. HYL tuli sitten siitä mutta uus yritys ei aivan huono ollut. Ransua selvästi häiritsi lähdössä se ei-niin iloisesti haukkuva koira. Pari kehnoa kohtaa + puomin alasmenokontakti oli kyllä aika törkeä taas. Mä kävin tuota sylkkäriä harjottelemassa lämppäesteillä ja meni joka kerta tosi hienosti, ei sitten radalla mennyt.

Kisapäivästä tuli pitkä, vaikka oli vain kaks rataa ja osallistujiakaan ei mitenkään kovin paljoa. Mutta kun olin jo aamulla ilmopisteellä 1lk kisoissa töissä niin olihan se sitten 14h kisapäivä. Tärkeintä kuitenkin oli, että Ransun kans tehtiin yks nolla lisää. Onhan se hyvä tietää taas kerran että Liinusta löytyy kisoissa menovaihde, se vaan menee enempi autopilotilla kun manuaalilla ;) Liinun vaan pitäis vähentää sitä sisäisen individualistin ääntään.

Tuulisessa Vaasassa kisaamassa

Oltiin edellisenä viikonloppuna 17.5. Vaasassa kisaamassa. Päivä oli tosi kaunis ja aurinkoinen - ja tuulinen! Kisapaikka oli meren rannassa, joten onneksi oli lämmin, koska muuten se merituuli olis palelluttanut. Toisaalta auringon polttavaa vaikutusta ei niin huomannut, kun tuuli viilensi, ja olinkin aika punakka kisapäivän päätteeksi :D Kentällä vaan oli hiekkapohja, niin kisaaminen oli kuin aavikolla, mulla oli pitkälahkeiset housut mutta silti jalat kiilteli hiekkapölyssä polvia myöten. Hyppysiivekkeet ei pysyneet pystyssä ilman painoja, rimat tipahteli tuulen takia omia aikojaan jne. Kuitenkin pahin seuraus tuulesta oli (jota mä en onneksi joutunut edes näkemään, saati kokemaan) se, että maksiluokassa koiria oli useampia tipahtanut puomilta sivutuulen takia. Mä ihmettelin Ransun haparointia lämppäpuomilla, enkä tajunnu heti että tuuli sen aiheutti. Onneksi se ei pudonnut, mutta kaks kertaa tein puomin ja kummallakin kertaa horjahti ennen laskusiltaa eli missä vauhti varmaan on kovimmillaan.

Noiden puomitapahtumien aikoihin noin puolet koirakoista oli ehtinyt mennä radan (makseista, järjestys oli maxi-medi-mini) ja mä tulin odottelemaan omaa lähtövuoroa. Muutama koira oli jäljellä ennen meitä. Käytiin Ransun kans uimassa meressä niin olin autuaan tietämätön tapahtumista. Kuuluttaja alkoi kuuluttaa jotain radan muuttamisesta. Tuomari oli päättänyt poistaa radalta puomin, ja siinähän meni sitten puolet radasta uusiksi. Seurasi uusi rataantutustuminen, jonka kestosta oli etukäteen monenlaista tietoa. Lopulta toimittiin niin, että tuomari piti uuden puhuttelun, saatiin uusi 5min rataantutustuminen, luokka jatkui siitä mihin jäätiin ja jo radan menneet koirakot suorittivat sitten radan uudelleen ja entiset tulokset mitätöitiin. Kyllähän siellä napinaa kuului, kun nollatuloksia tehneet menettivät nollansa. Tietysti hyllyttäneille se oli uusi mahdollisuus. Tuomari sanoi puhuttelussa, että "tilannehan on kaikille sama..." Mä mutisin siinä puoliääneen että ei se kyllä ole, kun rata on isolta osalta kuitenkin sama, ja osa on jo päässyt menemään sen koiransa kanssa. Mua kenkutti se, että olin valmistautunut suoritukseen, jota en koskaan tullut menemään. On kuulkaa yllättävän vaikeata nollata ratasuunnitelmaa, jota ei suorita! Mä oon kyllä tottunut päivän aikana menemään kuusikin eri rataa, mutta niiden nollaaminen onnistuu niin hyvin etten edes muista alkupäivän ratoja tai niiden virheitä kisapäivän päätteeksi, ennen kuin katson ne videolta.

Ransun eka rata oli ihan ok suoritus kaikkinensa, mitä nyt lopussa saan sen just ja just ohi väärästä putkesta keppien jälkeen, mutta rintamasuunta on väärä ja ohjaava käsi väärä kun olis pitäny laittaa oikeaan putkenpäähän, niin menee sitten koko koira väärään putkeen. Tuo tokavika hypyn rima on tipahtanut tuulessa alas. Että HYL siltä radalta, silloin tympi mutta nyt kun katsoo rataa niin ei me oltais nollaa tehty kumminkaan, kun A:lta napattiin kontaktivirhe, jota en silloin huomannu. Eli nolla ois joka tapauksessa kaatunu ns. koiran virheeseen. Videoiden taustalla oli niin kova ja ärsyttävä tuuli, että laitoin tällä kertaa tollaset tusinamusat noiden videoiden taustalle (sais muuten YT panostaa noihin musiikeihin, liian vähän vaihtoehtoja ja nekin huonoja).

Liinun kanssa mennään samaan kohtaan - kepeille - asti puhdasta rataa, kontaktitkin tehdään hyvin. Radoilla oli muuten vain A kahteen kertaan, koska tuomari ei halunnut laittaa enää puomia millekään radalle, eikä myöskään keinua samasta syystä. Saan Liinua vedettyä ohi väärästä putkenpäästä, mutta päästän liian aikaisin ja sinnehän se sitten sukeltaa. Sitten se vielä kiertää vähän putkirallia ja säntää maaliin. Ihan hyvä rata kaikkinensa, vaikka pientä hiomista tuossa kiemuraosuudessa onkin joidenkin ajoitusten kanssa. Onneksi Liinu kääntyy napakasti :)

Ransun toisella radalla sitten ohjaaja mokaa ja kunnolla. Puhtaasti menee esteelle 15 asti. Sitten unohdan radan!! Voi morjens. Tuo A:n jälkeinen hyppy olis pitäny mennä takaakiertona, sitten heittää sen viereisen esteen yli, välistäveto, putkeen ja loppusuora maaliin. Mä vedän ensin Ransun väärälle puolen ja sitten herään kun huomaan että mä oon laittanu koiran takaakierrolle, vaikka ollaan ihan väärällä esteelläkin jo. Noh, siinä menee sit sen verran pasmat sekaisin, etten osaa oikein järkevästi ohjata maaliin. Ransustakin näkee että se vähän ihmettelee. Hyvät kepit se teki tälläkin radalla, ja muutenkin ihan ok menoa molemmilta. Parantamisen varaa toki jää joihinkin kohtiin, kuten tuohon missä Ransu tekee sen kiepsahduksen, ja tietysti radankin vois muistaa oikein ettei sen takia mokaa.

Ransun kanssa sitten lähden jähylle, juttelen kaverin kanssa ja lämppään Liinua. Ilmestyn radalle ja siellä ne kuuluttaa rataantutustumisen päättymistä ja ensimmäisiä koirakoita valmistautumaan. Siis mitä?! En ehtiny Liinun rataantutustumiseen, ja Ransun kans olin tehny väärän radan... Ei lupaa hyvää. Liinu ei pysy lähdössä istumassa, yritän komentaa istumaan mutta siellä se saamari seisoo ku apina sen näkösenä että "mitä, mikä istu, ei se vissiin se lähtölupa oo vai?" Ajattelin että se alussa vois herkästi hakea kepeille, mutta ei, se menee ihan oikein putkeen ja sitte vasta kepeille, mutta ei sitten osaa pujotella... Kun saa kerta lähdössä sikailla ja hölmöillä, niin hölmöilläänpä sitten muukin rata. Ajoitukset ohjaajallakin pielessä, saatan takaakierrolle keppien jälkeen liian pitkälle, menis vähemmälläkin ja tekis tiukemman kaarroksen. Sitten niisto ei ole nähnytkään tiukkaa käännöstä. Putken jälkeen suoraan edessä hyppy jonka sais mennä ja siitä putkeen, niin enpäs hyppää vaan juoksen vaan ohi ja putkeen -> HYL. Eka kerta A:lla menee ihan ok, mutta sitten se A:ta edeltävä hyppy (jossa Ransu teki kiepauksen) mennään kokonaan ohi ja kierrellään vähän pidemmän kautta vauhdilla A:lle. Eikä tietenkään pysähdytä 2-2 vaan 0-4. Loppukin menee vielä surkeasti ettei jää paljoa tuleville sukupolville kerrottavaa.

Mitä tästä opimme? Vaadi koira istumaan lähdössä. Jos on virheitä alla, vaadi kunnon kontaktit. Jos kiertelee tuollain esteitä ohi, vaadi tekemään. Liinu on sitä sorttia, että kun annat tehdä jonku kerran puolivillasesti, niin se on sitä mieltä että teenpä muuten seuraavallakin kerralla. Kuten joskus aiemmin kirjotin, niin sillä on noiden agiratojen kanssa hyvä muisti.

Ransun kanssa mentiin kolme rataa, Liinun olin ilmonnu vaan kahdelle ekalle. Se oli ihan hyvä päätös, koska Liinu lähti mediluokan viimeisenä, niin lyheni vähän kisapäivä, joka venähti noiden eka radan selkkausten takia reippaasti. Ransun kanssa sitten onnistui vika radalla, tehtiin 0 jollain vajaan -3s ajalla, etenemäksi muodostui 3,73 ja sijoitus 6. Tuo rata oli päivän paras mun radoista, vaikka lopussa kun teen kahta tuplasylkkäriä peräkkäin, niin ei onnistu puhtaasti. Muuten meillä on kyllä ihan hyvä meininki ja ok vauhti ollakseen lämpimän päivän viimeinen rata. Ransu kääntyi kyllä tosi kivasti noilla poispäinkäännöillä.

Viime viikonloppuna oli tarkoitus treenata yks rata molempien kanssa, mutta helteen takia jätettiin välistä. Ja myös siksi, että mä muutin lauantaina, ja siinä muuttamisessa oli sille päivälle ihan tarpeeksi ohjelmaa. Tänään on virallisesti kirjat kääntyneet pois Kokkolasta ja asutaan Tomin kanssa virallisesti yhdessä :) Eipä taida tulla entistä kämppää ikävä monestakaan syystä, mutta Kokkolaa kylläkin. Seuraava asukas saa mukavan vuokraisännän ja kivan asunnon, mutta muita olosuhteita en menis varauksetta kehumaan... Minä sain parhaan mahdollisen "kämppäkaverin", naapurit on riittävän kaukana ja on tilaa ja rauhaa ympärillä :) Kyllä mä vaan maalla oon kotonani enkä kerrostalossa. Ransulle varmaan olis se kerrostaloelämä tietyllä tavalla sopinu paremmin.

Mä tulin valituksi sekä Ransun että Liinun kanssa Kiltan joukkueisiin varakoirakoiksi, mutta ilmoitin etten ole käytettävissä. Mulle on annettu työvuoroja sille viikonlopulle. Katsotaan saanko sunnuntaitakaan vapaaksi, eli pääsenkö edes yksilökisoihin Ransun kanssa. Oon kyllä valtavan pettynyt, jos kukaan ei voi vaihtaa mun kanssa vuoroja niin että saisin sen sunnuntain vapaaksi. Normaalissa työsuhteessa olisin voinut tuon viikonlopun toivoa vapaaksi, mutta kesätyöntekijältä ei kysytä... Aika näyttää, mikä on tilanne vuoden päästä. Se voi olla hyvinkin erilainen kuin nyt...

Helatorstaina sitten kisataan Kokkolassa perinteisissä helatorstain kisoissa, toivotaan hyvää kisakeliä!

Kisanomaisia treenejä

Mä oon muka ollu niin kiireinen, etten ole ehtiny (oikeampaa ois sanoa, etten ole jaksanu enkä vihtiny) kirjottaa meidän edellisistä treeneistäkään mitään. Videoita näyttää mulla olevan tubessa vähintään omiksi tarpeiksi. Treenit oli pari viikkoa sitten. Pitääkin vähän palautella mieleen... Tässä jossain välissä on tainneet olla meidän seuran omien jäsenten möllikisatkin, joissa Ransu ja Liinu kävi muistaakseni tekemässä nollukat möllien radalta, jossa sain sitten pistää itsekin töppöstä toisen eteen. Etenemät oli siinä 5m/s paikkeilla, joten oli kiva antaa koirienkin välillä tykittää suoraviivaisempaa rataa. Nehän ei toki sijoittuneet, mutta tekivät silti kisojen nopeimmat ajat medeissä ja makseissa :) Oon pikkasen ylpeä, kun ei me huonoja kanssakisaajia päihitetty, joukossa oli muitakin kisaavia koirakoita möllikoirien lisäksi :)

Tehtiin kaks rataa, nyt kyllä tuntuu etten muista noista treeneistä muuta kuin että tehtiin ihan ok ratoja, Liinu irtoili hienosti mutta jouduttiin joitain kohtia tekeen useamman kerran että saatiin ne sujuviksi. Liinussa vaan on sellainen "vika" että kun sen kans on kerran, pari tehny radan niin se alkaa muistaa sen. Ransu on vähän samanlainen, mutta Liinulle on kokemuksen myötä tullu vahvemmaksi tuo piirre. Se on tietty kisoissa siinä mielessä hankala, jos radat on samankaltaisia, siis esteet samoilla paikoilla, niin se saattaa muistaa edellisen suorituksen?? Toki kisoissa on aina pidempi aika siinä ratojen välissä kuin treeneissä, jossa se toisto tehdään heti edellisen jälkeen.

Noh, tässäpä nämä videot sitten on.

Sitten menee Liinu:

Sinne putkeenkin oli helpohko saada koira menemään keppien sijasta, kun rytmitti väärin...

Tässä on pätkä toiselta radalta. Oltiin jo menty ainakin kerran tätä rataa ja Liinu oli menny putkeen ja hakenu hienosti kepit vaikka mä olin kaukana takavasemmalla. Joskus sillä suullisella käskylläkin on arvaamaton merkitys :P

Nollana läpi:

Ransulla vähän kaarroksia tuolla pituudella... Treenattiin sitä kohtaa kyllä lisää ja sitten tehtiin tosi tiukkaa käännöstä pituudella.

Eilen treenattiin pitkästä, pitkästä aikaa kotimaisten tuomarien ratoja. Ei ole kyllä mitään käryä kenen ratoja nämäkin oli... Mulla oli hyvä fiilis treeneissä, jotenkin sellainen tekemisen meininki. Ransu teki SM-kisoja varten 65cm rimoilla, Liinu sekaisin 40 ja 45cm. Ransu ja Liinu valittiin seuran maksien ja medien joukkueisiin varakoiriksi. Katsotaan nyt, saanko sitä viikonloppua vapaaksi. Mulle on suunniteltu sille viikonlopulle työvuorot ja koska se on vasta toinen työviikko uusissa kesätöissä niin en ole ollenkaan varma päästäänkö koko skaboihin. Tavoite olis edes yksilökisapäivä saada vapaaksi, tuleehan siitä pitkä päivä käydä päiväseltään eestakasin Tampereella mutta uskon että se on sen arvoista :)

Niin, hyvän mielen treenit oli kyllä eilen! Vaikkei saatu Ransun kans tehtyä nollana toista rataa läpi, kun en enää raaskinu sillä teettää kun oli rimatki niin korkealla. Hyvällä, päälle nelosen etenemällä se silti meni vaikka oli rimat tapissa. Liinun kanssa kun sais tehä yhtä hyvän radan arvokisoissa niin oisin enempi kun tyytyväinen. Noh, omatoimitreeneissä ja SM-yksilökisoissa on ehkä pikkasen eroa ohjaajan jännityksenkin takia... Eikä meillä sen kans ole edes menolippua viel tämän vuoden yksilöihin, eikä taida ehtiä tullakaan.

Seisotan kontakteilla hyvän tovin, koska edellisellä vedolla alkoi tulla läpi kontakteista ilman vapautusta (onhan ne nopeat niin, mutta sitä en treeneissä halua sallia) joten muistuteltiin mieleen että sieltä tosiaan lähdetään vasta luvan saatua, tuli se sitten ohjaajan liikkeessä tai paikallaan ollessa. Myös tuon muuria edeltävän hypyn ohjasin muilla kerroilla tuon toisen siivekkeen kautta ja se oli selvästi sujuvampi niin, vaikka eihän tuo pikkulikka kyllä turhia kaartele tuossakaan vaan tekee ihan näpsäkän käännöksen. Tulipahan niistoharjoitusta... Erityisesti tykkään tosta kohdasta kepeiltä puomille, kunpa uskaltais kisoissakin ohjata noin rohkeasti!

Ransukin teki hienon radan! 4,2 etenemällä ja 65cm rimakorkeus ei ole mun mielestä ollenkaan paha schapelle :) Kepit on tosi hyvät! Samassa kohdassa missä Liinu kiersi väärän siivekkeen, Ransu on hetken siellä hypyn takana epävarma siitä, kumman siivekkeen takaa se kiertäis. Kaveri täyttää parin kuukauden päästä 6 vuotta, ja menee paremmin kuin kolmivuotiaana! :)

Jos tällaisia treenejä ei olis välissä ton pötkäleen kanssa, niin kyllä varmaan tulis näiden arvokisojen jälkeen mieleen että josko antais olla koko homman. Mutta kun tiän että se on hyvä agikoira kun kaikki menee kohdalleen. Välillä vaan masentaa miten sitä pidetään väärän rotuisena ja ei mitenkään kovin kummoisena agikoirana (ohjaajasta puhumattakaan). Noh jokaisen mielestä varmasti se oma koira on se paras ja niinhän se pitää ollakin. En vaan osaa oikein pukea kunnolla sanoiksi sitä, millainen fiilis oli eilen noiden kanssa treenata. Koirat tekee 110 lasissa ja itelläkin on sellanen tekemisen halu ja meininki. Silloin tuntee, että koirat on antaneet sulle kaikkensa ja itellä on hyvä mieli kun on yrittänyt parhaansa niiden eteen. Se on vaan välillä kiinni väärään suuntaan osoittavista varpaista, yhdestä pienestä turhasta askeleesta, ylävartalon nytkäyksestä väärään suuntaan, rytmityksestä joka ei ihan osu... Onni on koira joka on niin ohjautuva < 3

Joskus irtoaa vähän liikaakin... Hassu Liinu :P

Onnistuihan se sitten aika lailla napakymppiin :)

Tätä en mitenkään suunnitellu tai ajatellu radalla ollessa, mutta videota katsellessa pisti korvaan ettei kuulu juuri mitään ääntä. Katsoin uudestaan (ja uudestaan, ja uudestaan...) ja laskin että 3 käskyä annoin Ransulle koko radan aikana. Vähän voisi itseään kehua ja sanoa, että ei sitä näköjään tarvi niin hirveästi huutaa ja käskyttää koiraa radalla tai huitoa, jos ohjaa tarpeeksi siististi ja selkeästi niin näyttää se koira menevän sinne minne pitääkin. Ettei olis turhan virheetöntä menoa, niin mokataanhan me siellä keinun jälkeisellä hypyllä kiellon verran :P Oli sitä paitsi illan viimeinen veto, niin alkaa ohjaajassa tuntua. Taisin sellaset 12 rataa juosta 1,5h aikana. Muistaakseni kolmesti taisi tulla mentyä yks rata per koira + pari pienempää pätkää. Se tarkottaa sellasta vajaan parin kilsan mittaista, 1,5h kestävää intervallitreeniä...

Että semmosta, siinäpä sitä oli schapemaista agilitya kerrakseen :D

Huhtikuinen kuvapostaus

Facessa on meneillään arkikuvahaaste, johon minäkin sain haasteen pari viikkoa sitten. Siinä sivussa tuli kuvailtua aika paljon kaikkea puhelimella. Laitetaan nyt joitain otoksia tännekin, vaikka eihän puhelimella otetut kuvat ole mitään huippulaatuisia.

Koko koirasakki ulkona :)

Ransu: mä tykkään auringosta :)

Kiva kun pääsee pihasta metsään aamupissalle!

Liinu ennen möllikisoihin lähtöä...

...eikä Ransukaan vaikuttanu erityisen säpäkältä...

...kaks rataa myöhemmin kotona: Liinu ottaa nokosia mukavasti soffalla ja Ransu päivystää tyytyväisenä lattialla.

 

Kyllä Liinu tietää mitä TAS! meinaa!

Liinun mielestä aina kannattaa tarjota kontaktilla olemista, Ransun mielestä se on aivan yliarvostettua. Sen sijaan Ransulta näyttämiseen kannattaa panostaa :)

Lainaohjaajan laittamana putkessa, ja sen kyllä huomaa vauhdista...

Yks kaunis ilta käytiin iltalenkillä hiekkamontulla ja ihmeteltiin joutsenia.

 

Schappenpöppelit 13km pyörälenkillä, puolivälissä pysähdyttiin kodalle poseeraamaan :)