Pihatreenikausi korkattu

Mulla on useampikin blogiteksti vaiheessa keskeneräisenä, kirjoitellaan ja julkaistaan niitä sitten kun saan ne valmiiksi... Pihatreenikausikin on oikeastaan korkattu jo muutama viikko sitten, kun oli lämpimämpi jakso ja lumet katosi pihasta.

Meillä on ollut täyttä kisataukoa nyt tähän mennessä 7kk sekä Liinun että Prikan kanssa. Seuraavista kisoista ei ole varmaa päätöstä. Prikka on tehnyt talven aikana parit kunnon ratatreenit ohjatusti Activella, mutta muuten on vaan vähän höntsätty hallilla. Huomaa, että vähempi aksan tekeminen on nostanut Liinun ja Prikan innostuksen asiaa kohtaan ihan nextille levelille. Prikka on ihan innoissaan, tekee vauhdikkaasti ja innokkaasti kaiken mitä pyytää. Liinu on samaten innoissaan ja vauhdin peräänhän ei ole tähän mennessä tarvinnut ennenkään kysellä. Välillä se koittaa selvästi oikein skarpata ja olla hirmu kuuliaisena kun kerrankin pääsee treenaamaan, mutta sitten välillä se intoilu menee ihan yli ja perusasiatkin on tooosi vaikeita malttaa tehä kunnolla.

Alettiin pihatreenit ihan perus etenemistreeneillä, helppoa ja hauskaa suoran tekemistä. Ruuville nostettiin rimaa 20 senttiin, se on ollut nyt treenikorkeus myös Liinulla ja Prikalla. Ruuvi jaksaa tehdä muutaman toiston ihan hyvinkin, sitten sillä karkaa ajatus. Tai väsähtää joko aivot tai kroppa. Se ei tosiaan ole mikään kovin toistonkestävä koira. Katsotaan, helpottaako turkin alas ajaminen asiaa, koska se hakeutuu melko herkästi myös vilvoittamaan itseään. Enemmän taitaa kuitenkin olla aivohiki mikä virtaa. Se ei vielä ole kovin tottunut treenaaja, kun sen kanssa on loppujen lopuksi tehty aika vähän agilitya. Että eipä ihme että helposti väsähtää.

Ekoissa pihatreeneissä teetin niillä myös n. 40-50m mittaisia spurtteja namimaatille. Laitoin ne kuvitellulle viivalle istumaan rinnakkain, namimaatti pihan toiseen päähän ja sinne lähetys. Nelisen toistoa tehtiin kerralla, ja mitä useammas toisto oli menossa, sen selvemmin Liinu oli nopein. Osa sen nopeudesta toki voi olla sen auktoriteettiakin muihin nähden, mutta kyllä minusta näytti että nuoremmatkin lähti ihan tosissaan liikkeelle. Ruuvi etenkään ei ole tuollaista treeniä edes tehnyt aiemmin, että sen kanssa osa hitaudesta verrattuna muihin johtuu varmasti myös harjoituksen puuttumisesta.

Tehtiin myös keppejä, Liinulla ja Prikalla oli 6 keppiä, joten ideana oli lähinnä treenata aloituksia. Keppien jälkeen palkka tuli namimaatista, hitsi miten kätevä vehje! Saa varsinkin Prikan fokuksen kunnolla eteenpäin ja ihan uutta vauhtia pujotteluun. Onhan mulla tuo namimaatti ollut yli vuoden päivät, mutta ihmeen vähän sitä on tullut käytettyä. Nyt kyllä otetaan se aktiiviseen käyttöön! Prikkakin on saanut keppien hakemiseen itsevarmuutta lisää, oikeastaan kaikkeen tekemiseen minusta tämä viimeinen 9kk-12kk on tuonut itsevarmuutta ja intoa lisää. Liinulla on kropanhallinta kunnossa, se kyllä taipuu vaikeisiinkin aloituksiin, mutta kun maltti ei aina tunnu riittävän itsensä kokoamiseen vaan huomaa että se säheltää ja survasee vaan jostain jotenkin sisään ja sitten täyttä höyryä eteenpäin meni oikein taikka väärin.

Entäs ne Ruuvin keppitreenit... Jossain kohtaa talvella taisin kirjoittaa ja olla sitä mieltä, että se alkaa harjoitella kepit kujakeppeinä. No ei taida kuitenkaan alkaa. Talvella hallilla kokeillessa se ei tajunnut ohjureista mitään. Hämmentyi koko ajatuksesta että siellä kujassa ois pitäny mennä... eikä saa pomppia niiden ohjurien yli. Minähän taas en ole yhdellekään koiralle opettanut kujakeppejä, enkä osaa näköjään sitä tehdäkään. Tarvisin sitä paitsi oikeat kujakepit niin siinä ois joku järki. Eilen illalla tein Ruuvin kanssa kotipihalla keppitreeniä irtokepeillä, ja eihän se tunnu tajuavan sitä kujanjuoksua. Tai sen se tajuaa, mutta ei jotenkin hahmota sitä aloitusta etenkään avokulmaan. Vika voi olla minussa ja keppien sijoittelussakin, mutta joka tapauksessa se ei koiraa ainakaan auta jos ohjaaja ei tiä mitä se yrittää tehä. Niinpä nyt Prikan keppien paremmasta sujumisesta innostuneena päätin, että tuo ohjurimetodi mulle ainakin on tuttu. Kokeillaan vielä uudelleen sitä Ruuvin kans, kun on muutama kuukausi vanhennuttu ja viisastuttu.

Niinpä kävin kentällä tekemässä ohjureilla treenin, ja sehän vaikutti lupaavalta. Ehkä me saadaan kepit toimimaan niillä. Paremmin se ainakin alkoi sujua kuin kujalla, joten pitäkööt sen kujan ne jotka haluaa.

Muuten eilisillan treenit tein muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella, virittelin ne pihaan ja jäin odottelemaan, montako autoa ajaa kohdalla mehtään kun päät pyörii kun korkkiruuvit että herrajestas mitä se siellä taas touhuaa!? :D Treeni-ideat nappasin Clean runin kirjasta, joka on kyllä siitä kiva kun siellä on samoilla estesijoitteluilla sekä aloittelijan että edistyneemmän harjoituksia. Liinukin muistaa kuunnella hyvin ohjausta, kun tehdään joka kerta eri lailla :P Huono puoli siinä kirjassa on se, että tosi monessa harkassa mukana on pöytä (kirjahan ei ole ihan uusi ja Suomessakin pöytä on sen ilmestymisen aikaan ollut vielä sääntöjen mukainen este), ja sitä on sen luonteen vuoksi vaikea korvata millään muulla eikä aina voi vaan suoraan jättää pois välistäkään. Ruuvikin teki aloittelijan harjoitus-ratapätkiä ihan hyvällä fiiliksellä. Väsyhän se äkkiä ja ympäristön häiriöt kiinnitti huomiota. Tuon kirjan jutut ei tietty ole kaikilta osin ihan tätä päivää, mutta onhan siinä varaa valikoida treenejä. Ja tulee silti varmasti tehtyä aika paljon sellaisia perusjuttuja ettei niistä kyllä haittaakaan ole. Hyppyesteitä vaan pitäis olla kotona enemmän kun 4kpl, ne ei meinaa oikein riittää...

Illan treeneistä jäi kuitenkin aika kivat fiilikset, voishan sitä taas suunnitella kisaamistakin. Tulostakuuta (ja oisko parempi sanoa että tulostavoitettakaan) ei ole!

Ruuvi näyttää olevan juoksussa, joten niiden mentyä ohi näkee sitten, onko tuo haaveilu kuin paljon niistä kiinni. Ruuvillahan on vähän toimimattomat korvat, toki ne voi olla muutenkin tässä 15kk iässä sellaiset. Se tuntuu myös välillä olevan vähän omissa maailmoissaan. Itsenäisyyttähän siitä likasta ei puutu, lenkillä se on oikeastaan hiukan stressaava lenkkikaveri, kun se tekee yllättäen katoamistemppuja. Lähtee vaan jonkun hajun perään, eikä paljon huolet paina tai se että oltiinko porukalla lenkillä ja ajautuuko se nyt miten kauas laumasta. Oon melko varma, että jäljestäminen olis Ruuvin laji. Kun vaan kaikkea ehtis tekemään...

Näyttelyitäkin on parit suunniteltu. Koitetaan käydä näyttäytymässä vähintään H:n arvoisesti, ens viikonloppuna ois Iisalmessa näytelmät ja viikon päästä Luodossa. Sen jälkeen Ruuvilta lähtee tuo paksu karva lintujen pesätarpeiksi :) Melkein uskallan sanoa, että jos Ruuvi itse tietäis saavansa kevyemmän lookin, niin se oottais sitä vähintään yhtä paljon kun minä. Sitten saiskin tulla kesä ja lämpimät :) 

Isotäti ja serkukset.