Prikan luonnetesti 28.4.

Tässä vielä toinen teksti huhtikuulta, joka on odottanut julkaisua sen takia, että Ruuvin luustokuvaus oli ajallisesti aiemmin ja halusin julkaista postauksen siitä ensin.


Huhtikuussa onkin riittänyt jännitettävää, kun Prikan luonnetesti oli huhtikuun lopussa. Ilmoitin sen heti ilmon auettua Haapavedelle samoille tuomareille, joilla Liinu kävi. Tuomareina siis Jari Keinänen ja Reijo Hynynen sekä tuomariharjoittelija Marjo Halmiala.

Mietin etukäteen, millaisin odotuksin ja ajatuksin vien Prikan testiin. Koiria ei tietenkään pidä verrata liiaksi keskenään, mutta kyllähän sen arjessa ja harrastuksissa huomaa, että Prikka on Liinua pehmeämpi tapaus. Välillä vähän turhankin nöyrä ja pehmo mulle, mutta onpahan ollut itsellä opettelemista koiran kanssa, joka vaatii itseltä oikeanlaisen ja hyvän mielentilan koko ajan kun tehdään. Prikalla on halu miellyttää, mutta silti se uskaltaa komentaakin ja kestää myös virheiden tekemistä nykyään. Sitä joutuu välillä komentamaan aika topakastikin. Laumassa se on aina ollut sellainen vanhemman ja vahvemman varjossa peesaaja, ja silloin kun se itse on ottamassa ohjia tilanteessa, se hakee herkästi tuen etenkin Liinusta mutta myös Ruuvin tuki käy, tuki kun tuki :D Puoliaan Prikka kyllä uskaltaa pitää, vaikka Liinuhan se viimeisen sanan kyllä sanoo. Prikka on minusta rohkea ja reipas, mutta sen puolustus- ja taisteluhalun epäilin jäävän pieneksi. Kovuuden suhteen siinä on enemmän pehmeyttä kuin kovuutta, mutta vilkas koirahan se on ja terävyyttäkin uskoin löytyvän ainakin vähän. Arjessa Prikka on minusta luoksepäästävä ja avoin, mutta sille oma väki on niin tärkeä, ettei se mitenkään erikoisen innokkaasti hakeudu vieraiden ihmisten hellittäväksi. Laukauksia se on kuullut ampumaradalla ja oikeassa metsästystilanteessa vierestä ammuttuna, ja koskaan aiemmin se ei ole välittänyt paukuista oikeastaan mitään, eikä pelkää myöskään ukkosta. Reissussa ja muutenkin kodin ulkopuolella se on reippaasti käyttäytyvä koira, joka sopeutuu paikkaan kun paikkaan ja palautuu jännittävästä tilanteesta nopeasti.

Testipaikka oli Haapavedellä kaupungin varikolla, joka oli aika erilainen ympäristö kuin aiemmat testipaikat joissa olen ollut. Äänet ainakin korostui ja esim. laukaukset kaikui aika hyvin betoni- ja peltiseinäisistä rakennuksista ja asvaltti-alustalla tynnyri ja kelkka piti kovempaa ääntä kuin sepelillä.

Testin aluksi tietysti juteltiin perusasiat koirasta läpi, ja sitten testi alkoi. Tuomariharjoittelija yritti leikittää Prikkaa kepillä, joka oli 40cm mittainen pätkä harjanvartta. No ei innostunut ei, ei sitten yhtään. Kun minä sain tehtäväksi leikittää Pipanaa sillä kepillä, Prikka vähän jahtasi sitä tassuilla mutta ei kai se nyt suuhunsa sellaista ota. Niillä tuomareilla oli sitten juuri tuollaisia pehmeäsuisia pikkuprikkoja varten sellainen "raatolelu" orava mukana, ja siitä Prikka jo tuomarin kanssakin vähän innostui. Mun kanssa se innostui kunnolla ja alkoi taistella siitä. Hieman jatkoi sitä taistelua myös tuomarin kanssa.

Kelkkaan reagoitiin ensin ihan selvästi puolustuskannalla, mutta kyllä se kelkka sitten sen verran oli jännä, että oli parempi jatkaa sitä puolustamista mamman selän takaa :D Prikka kyllä uskalsi tulla rohkeasti katsomaan kelkkaa ja häntä alkoi heilua. Ai tämä olikin vaan tämmönen!

Sitten minua ja Prikkaa kohtaan tullut uhkaus. Siinäkin se reagoi heti ja ääntä tuli, mutta aika pian se kyllä totesi että koska me ollaan mamma nyt kahdestaan niin sinä saat hoitaa homman ja minä täältä vähän annan taustatukea. Vaikka mieluummin olis kyllä Prikka lopulta ottanut jalat alleen (niin kyllä minäkin tositilanteessa). Tiesin ennalta, että Prikalle ihmiseltä tuleva uhka on vaikea käsitellä, kun se kuitenkin haluaa uskoa ihmisistä hyvää ja että minä hoidan tilanteet. Kun en hoitanutkaan ja vielä annoin sen setän ottaa Prikan mukaan, niin Pips oli sitä mieltä, että en kyllä aio alkaa sen kaveriksikaan...

Testi eteni nopeasti eteenpäin ja sitten oltiinkin jo haalarikokeessa. Eipä yllättänyt, että Prikka säikähti haalaria oikein äänen kanssa, ja pienen kaarroksen teki takaisin palatessa. Siitä jatkettiin suoraan tynnyrikokeeseen, johon Prikka reagoi nopeasti ja säikähti niin että pinkoi haukkuen remmi suorana pitkän matkaa. Sitten kuitenkin aivan yllättävän nopeasti kokosikin itsensä, käveli suoraan tynnyrin luo ja nousi sitä vasten kaksikin kertaa. Olin siitä niin ylpeä, että se palautui siitä pelostaan niin hyvin ja kykeni ilman houkuttelua omasta halustaan kävelemään tynnyrille ja osoittamaan että en minä sinua pelkää :)

Pimeässä huoneessa se ei ilmeisesti aluksi lähtenyt minua etsimään, mutta luulisin että alkoi kuitenkin etsiä koska mun ei tarvinnut sitä auttaa ollenkaan vaan hetken päästä se tulikin huoneeseen jossa olin, huomasi tuomarin ensin ja kävi häntä moikkaamassa ja tuli sitten minun luo häntä vispaten. Tässä vaiheessa se oli selvästi vähän jännittynyt ja pientä yli-innokkuuttakin oli jälleennäkemisestä.

Sen jälkeen kuitenkin jouduin heti sen hylkäämään seinään, josta Prikkakin oli sitä mieltä, että et kyllä taas lähe mihinkään kun äskenkin jouduin sut pimeästä etsimään. Sitten vielä tuli se uhkaava setäkin. Prikka puolusti ensin itseään, sitten mielessä näytti käyvän että pakene! mutta kun pakoon ei päässyt niin Prikan mielestä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseään. Niinpä kun uhkaava setä tuli liian liki, kuulin nurkan takanakin että nyt siellä muuten meinaa Pipana käydä rukkasille. Ja uskalsi vielä uudelleenkin puolustaa itseään! Se onneksi tehosi ja setä heittäytyikin mukavaksi, ja sitten mammakin tuli takaisin.

Laukaukset vielä loppuun ja ne oli kyllä todella terävät pamaukset siinä ympäristössä verrattuna niihin paukkuihin, jotka Liinun testissä ammuttiin (ympärillä pari puurakennusta ja metsää). Prikka reagoikin paukkuihin vähän levottomasti, kolme laukausta ammuttiin yhteensä, ja kolmannen aikana sitten Prikka asettui.

Kyllähän testi Prikkaa henkisesti kuormitti, mutta se selviytyi siitä silti oikeastaan paremmin kuin odotin. Siis oli reippaampi ja palautui nopeammin kuin ajattelin. Tuomareiden palautteessakin mainitsivat, että sillä on sellaista rohkeutta, jolla se ottaa asioita vastaan ja käsittelee niitä, että se on sellaista arjen hyvähermoisuutta. Eivät voisi olla enempää oikeassa. Se rohkeus ja kohtuullinen taisteluhalu on sen moottori, jolla se pärjää.

Tässä Prikan testipisteet:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2a kohtuullinen

Hermorakenne +1a hieman rauhaton

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Kokonaispisteet +157.

Olen todella tyytyväinen, että kaikki osa-alueet on plussalla. Juttelinkin testin jälkeen, että Prikka on sellainen ilopilleri, helppo koira arjessa, jonka kanssa pärjäisi sellainenkin omistaja, joka ei harrasta aktiivisesti tai ole paljon koirakokemusta. Fiksu ja aktiivinenhan se on, nauttii tekemisestä kyllä, mutta on laumassa ja ohjaajaa kohtaan sellainen myötäävämpi, ettei sen kanssa tarvi päitä hakata vastakkain. Kun minä osaan ottaa sen kanssa oikeanlaisen asenteen, niin kyllähän se tekee vaikka mitä. Prikan kanssa asiat toimii parhaiten, kun ne tekee sellaisella samanlaisella iloisella asenteella, kuin mitä se koko koiran olemus on, se hymyilee :) Sitten kun vielä välillä uskaltaa siltä vaatia vaikeampiakin asioita, eikä sokeudu ajattelemaan etteikö sen humppalullan sisällä ole ihan pystyvä ja tomera typy, niin saa tehtyä vaikka minkälaisia juttuja :)