Alkuviikosta käytiin yrittämässä Ronjan ja Demin väsyttämistä leikkimällä, heh, ei kai nämä väsy kokonaan millään. Vähän aikaa kun lepää niin on sellainen touhotus taas päällä että tuntuu että vois lähteä vaikka millaiselle lenkille. Demin kanssa leikit sujuikin taas vauhdikkaissa ja törkyisissä merkeissä. Käytiin pellolla juoksentelemassa, ja niinhän sitä mentiin taas sen pellon lisäksi pitkin ojanpohjia. Onneksi kuitenkin pelto oli nyt sängellä eikä mullikolla, eikä ojassakaan ollut yhtä likaista vettä, kun Ransu kuitenkin muistutti väritykseltään lenkin päätteeksi enemmän omaa itseään kuin mustaa flättiä. Meillä oli huvittavaa katsoa kun Ransu ei ymmärtänyt ollenkaan Ronjan leikkielkeitä kun se sitten pelotti Ransua komennushaukullaan kun Ransu lähti leikkiin mukaan. Toisella meni heti häntä alas ja tuntui pelkäävän kun toinen oli kunnon emäntä ja piti vähän nuorelle pojanklopille komentoa! Demi ei hauku, vaikka muuten alistikin Ransua jonkin verran, niin se on paljon turvallisempi leikkikaveri :)
Viikolla meillä on taas mennyt Antin kanssa työvuorot ristiin - Ransun ja kissojen riemuksi tietenkin. Mä olen ollut normaalissa päivävuorossa ja Antti illassa, niin Ransu on sitten saanut kunnon lenkkiä sekä aamupäivällä että illalla. Noh ensi viikolla ollaankin sitten kumpikin aamu/päivävuorossa niin aktiviteetit jää iltaan.
Eilen illalla käytiin kentällä treenailemassa. Oltiin mietitty sikäli haastava rata, että siinä oli monenlaisia juttuja joita sitten joutui harjoittelemaan. A ei ollut vauva-aana mutta loivennettuna kuitenkin. Jokusen kerran pomppi kontakteja, en ymmärrä miksi se taas kentällä niin teki vaikka kisoissa oli ihan ok. Parempi tietysti niin päin mutta... ei ne kovin varmoilta tunnu tuollaisina. Ylösmenot se ottaa paremmin kuin alasmenot, niitä ei meinaisi millään malttaa joka kerta. Keinu oli vähän jännä, kisoissa oli viimeksi niin hyvä vauhti keinulla että nyt vähän ihmetytti kun piti tulla akselilta jotenkin jarrutellen sitä keinua. Akselille asti tosi hienoa vauhtia, sitten oli vähän sellaista että "menis jo tää keinu alas, meenkö mää etteenpäin, no vähäsen, ei tää vieläkään mee alas, emmää voi tästä vielä juosta". Ehkä sillä oli vähän kiire mun perään eikä se tienny mitä tekis kun menin pikkuisen keinulta eteenpäin valmiina heittämään palkan.
Takanaleikkaukset sujui hyvin, renkaan haki hyvin, mutta sitten kun yritin kauempaa ohjata takaakiertoa hypylle, siinä tultiin aina välistä. Esteiden välikin oli kyllä useamman metrin, hyvin se silloin meni kun lähellä esteiden väliä kierrätin, mutta kun yritin suorittaa niin että toinen hakis itse sinne takaakierrolle. Ei, vaikka minä seisoin paikallaan ja yritin liikuttaa jalkoja ja ohjata selvästi kädellä, ilmeisesti se ei kuitenkaan sitten ymmärtänyt mitä halusin tai malttanut kun olin itse kaukana. Apupalkkaajan luo se ryntäsi heti - ei tainnut olla mielessä ollenkaan se että tässä minä nyt teen taaksekiertoa vaan että juoksenpa äkkiä tuonne Antin luo hakemaan nakin. Heti kun apupalkkaaja meni esteen toiselle puolen tai sitä ei ollut ollenkaan, toinen oli sillai että mitä mun nyt pitikään tehdä? Ja välistä tultiin.
Lopussa oli vielä harjoitus välistä vetämistä ja sen jälkeen hankala keppikulma. 90 astetta niin että piti kiertää sinne keppien toiselle puolelle. Välistä vetoon oli sen verran vauhtia lähestyessä ettenhän minä siinä ehtinyt tehdä oikein minkäänlaista ohjausta. Eka kerta menikin takaakiertäen, sitten onnistuin ohjaamaan välistä, mutta aika epäreilulla tavalla koiralle; liian myöhässä ja epäselvällä vartalonkielellä. Hienosti Ransu pelasti tilanteen, mutta olin kyllä sen puolesta pahoillaan että jätin niin paljon sen vastuulle kun me ollaan tuohon harjoiteltu parempaakin tapaa ohjata. Kepeille se haki ensin niin että pujotteli väärään suuntaan, mutta siinä taisin minäkin seistä ekan kepin kohdalla edessä ettei sitten osannut kiertää mun selän takaa oikealle puolen. Uudestaan, ja hakikin sitten hyvin. Eipä olla kyllä pahemmin tuollaisia lähetyksiä treenattu, ja ihan hyvin meni kun minä katsoin paikkani paremmin ja hieman autoin Ransua. Pujotteli kepit ihmeen hyvin monta kertaa, alussa otettiin vain kerta molemmin puolin pelkkiä keppejä, sitten rataa välissä ja radan lopuksi vielä kepit.
No mitä näistä treeneistä jäi käteen? Ainakin se, että ei enää ikinä kyllä omissa treeneissä joissa on aikaa tehdä toistoja ja omia juttuja niin paljon kuin haluaa, noin montaa eri juttua samalla kertaa. Nyt koitettiin muka harjoitella useampaa ohjausjuttua yhdellä kertaa, ja vaikka Ransu ei vaikuttanutkaan väsyneeltä lopussa (kiitos viilenneiden ilmojen se jaksaa paremmin) niin tiedän että tuli liikaa juttuja. Tästä lähtien vaikka me tuota rataharjoitteluakin tarvitaan, niin me tarvitaan myös noiden ohjausjuttujen harjoittelua, koitetaan ottaa jotain tiettyä harjoitusta sitten teemana radalla ja erilaisissa kohdissa. Katsotaan oppisinko minä sitten ohjaamaan niin että Ransukin sen ymmärtää. Ja katsotaan oppiiko Ransu sitten niitä tilanteita paremmin kun se sama toistuu monta kertaa ja silti mennään rataa eikä yksittäisillä esteillä pelkästään. Lievä turhautuminen iski sen takia treenien lopuksi kun tuntui että nyt ahnehdittiin liikaa. Toisaalta kepit oli positiivinen yllätys kun ne mentiin joka kerta ihan hyvin eikä kävelemällä.
Tänään aamulla Ransu oli sitten taas kuin tuli ja leimaus. Se on vissiin huomannut ilmojen viilenemisen ja muuttumisen sopiviksi ulkoilla ja riehua mielin määrin?! Eilen illalla vasta oltiin agissa ja tosiaan 1½ tuntia meni yhteensä kentällä taukojen ja verryttelyjen kera, ja sitten aamulla toinen on taas sitä mieltä että menen näistä seinistä läpi jos ei nyt just pääse juoksemaan! Antti lähti kalastamaan viikonlopuksi ja kuulin itse peittojen välistä miten matot sai kyytiä kun mihinkään ei ehtinyt menemättä lujaa. Laitoin sitten viestiä "Iirikselle" (siis Iiriksen emännälle) vuorostaan, että haluaisko se tulla leikkimään Ransun kanssa. Toisen koiran kanssa temuaminen on kuitenkin sellaista mikä on väsytystä sekä mielelle että keholle enemmän kuin se että olisin lähtenyt tekemään vaikka pitkää pyörälenkkiä. Onpahan nyt tullut toisten koirien kanssa telmittyä tällä viikolla, mutta hyvähän se vaan on kun on mukavia koirakavereita löytynyt, niitä kun ei ole oikein ollut tähän asti ja harvoin on Ransu päässyt toisten koirien kanssa koiramaisiin menoihin. Mentiin ensiksi jonnekin pellolle jossa oli aika pitkä heinä, ja Ransulla oli siellä selvästi vaikeuksia. Sänkipellolla ja tiellä sitten oli toinen ääni kellossa ja vauhtia riitti. Itsestäkin on ollut kivaa saada koiraihmisten kanssa höpöttää vaan ja ainoastaan noista nelijalkaisista! :)
Taidetaan lähteä tässä käymään vielä Villenjärvellä pyörätietä pitkin pikku lenkki, kaapissa odottais vielä muutama nakki, josko illalla sitten rauhoituttaisiin Dog Turbon tai Casinon merkeissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti