9. syyskuuta 2009

Yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse

Juuri kun pääsin riemuitsemasta että kaveri ei hauku enää ovikelloa yhtä railakkaasti kuin ennen, niin tulipa sekin taas todettua ennenaikaiseksi iloksi! Kyllähän se tietysti on tavallaan ymmärrettävää että välillä mennään takapakkiakin, mutta kun Ransu on päättänyt taas koetella rajojaan ja meidän hermoja muutenkin. Tarkoittaa esim. keittiöön pyrkimistä meidän syödessä ja riehumista ennen uloslähtöä, ilman että meinaa millään rauhoittua. Tänä aamuna tein "koiraemot" ja painoin "pennun" maahan kyljelleen kun komentaminen ei tehonnut ennen aamulenkille lähtöä. On se tähän asti joten kuten malttanut rauhoittua paikalleen kun on puettu ulkoiluvaatteita päälle. Lenkilläkin kulkee nykyään häntä niin korkealla kuin vain schapella on kaunista kulkea. Vetämistäkin pitää välillä testailla enempi, välillä vähempi. Ja sitähän minä en siedä en sitten ollenkaan! Pihalla muristaan naapureille ja ollaan epäluuloisia. Taas on siis sellainen kausi menossa että osoitetaan olevansa niin murkkua että. Jos entiset merkit paikkansa pitävät niin tätä vähän aikaa jatkuu, sitten vähän aikaa on tasaisempaa. Ja jotain johtopäätöksiä kai se siinä välillä kanssa tekee meidän johtajan kyvyistä.

Olen itse tehnyt huomioita (Antin mielestä ihan liikaa ja ihan turhaan) Ransun turkin värimuutoksista. Sehän oli pentuna paljon, paljon tummempi kuin nyt. Virallinen värikin on siniharmaa, joten mielenkiinnolla odotan että tuleeko siitä enempi Seitan vai Neron näköinen. Tällä hetkellä se on Neroakin huomattavasti vaaleampi. Se alkoi 8kk iän jälkeen vaaleta niin että oli parin kuukauden päästä jo tuollainen kuin nyt. Nyt kuitenkin hiusten sekaan on tullut sentin, parin mittaista tummaa karvaa, samoin molemmissa kyynärpäissä on tummat läiskät lyhyttä karvaa. Etutassuissakin on tummia karvoja, mutta en tiedä onko ne tulossa olevaa aikuiskarvaa vai jäänteitä pentuajan tummasta väristä. Vartalon tumma mantteli on juuresta vaaleampi, saa nähdä kuinka vaaleaksi vartalo tulee jäämään. Tää on kyllä mielenkiintoista kun tuo väri voi noin paljon muuttua, ja se tekee kuulemma sitä helposti pari vuotta vielä. Miten mä jaksan odottaa että näen minkä värinen koira mulle tulee!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti