Hyvällä mielellä alan kirjoittaa illan agilitytunnista :) Meillä oli Dogness-hallissa Salme Räsänen kouluttamassa agilitya. Mukava päästä monen kuukauden tauon jälkeen ohjattuihin treeneihin. Eikä tarvinnut pettyä, vaikka kouluttaja oli uusi tuttavuus. Mukavinta oli tietysti se että ulkona oli -20 pakkasta ja sisällä varmaan hieman ylikin +20 astetta lämmintä.
Rata oli meille juuri sopiva, vaikeustasoltaan mielestäni 2lk rata. Pyysimme etukäteen hieman ohjausharjoituksia ja tekniikkaa, ei mitään tähtitiedettä vaan ihan sellaista perusharjoittelua jota tarvitsisi harjoitella ja eri ohjauskuvioiden käyttöä radalla. Sitä saa mitä tilaa. Rata ei ollut niin kimurantti ja hankala kuin Elinan koulutusradat on olleet, mutta eipä tarvitse ollakaan. Päästiin jopa 9 estettä 27 esteen radasta, sitten tuli stoppi ja palkkauksen paikka siinä kun Ransu tulkitsi liikkeeni pois päin pöydästä niin että se saa poistua pöydältä. Radalla oli siis pöytä, jota harvoin on kisoissa mutta joka kuitenkin saattaa tulla vastaan ja helposti unohtua harjoitella.
Jo ensimmäinen putkeenvienti vaati tiukempaa hallintaa kuin olin suunnitellut - minun suunnittelema ohjaus saattoi olla hieman myöhässäkin, jotain kuitenkin tein hieman vikaan kun Ransu kiersi sellaisen kaaren esteen takana. Meni kuitenkin putkeen ja rata pääsi jatkumaan mutta kohta otettiin luonnollisesti uudestaan. Sitten oli vuorossa kaksi hyppyä noin 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja kumpikin mentiin takaakierrolla. Olin suunnitellut vähän erilaista ohjausta niiden varalle kun ajattelin että Ransu on pitkäaskelinen koira ja sille sopisi paremmin se että se saa ottaa ne pitkät loikkansa kuin kääntyä tiukasti ja kiihdyttää. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä että tässä tapauksessa matkassakin säästyy jo niin paljon sillä hänen ehdottamallaan ohjauksella (niisto ja eka hypyllä persjätöllä puolen vaihto heti siivekkeen jälkeen) että minun kannattaa suosiolla kokeilla sitä. Ja kyllä kannattikin! Ransu teki varmaan elämänsä parhaat ja nopeimmat ja tiukimmat takaakierrot ja käännökset, etten olis itsekään uskonut että se sellaiset taipuu tekemään. Olin sen verran häkeltynyt että persjättö oli sitten vähän myöhässä mutta hieno koira kun on niin korjasi sitten helposti ohjaukseen mukaan ja rata jatkui sujuvasti. Mikä vauhti niillä hypyillä oli! Taas se nähtiin että parasta vauhtia Ransu tarjoilee silloin kun mennään jotain tuollaista pätkää ja yhtä matkaa.
Siitä yhtä matkaa menemisestä sainkin taas kuulla, että sillä saa Ransuun vauhtia eikä sillä että sitä yrittää juosta henkensä hädässä karkuun. Ainoa kontaktieste radalla oli A ja se mentiin hyvin, moneenkin kertaan. Sitten tuli poispäinkääntöä, pakkovalssia, jaakotusta ja mitähän vielä. No kaikkea kivaa kuitenkin :) Ransu osasi pari kertaa korjata mun myöhässä olevan ohjauksen, hieno koira! Mielestäni en kuitenkaan nyt ollut kovin monessa kohdassa selkeästi myöhässä ja se kyllä näkyi sitten siinä että Ransu meni rataa ihan hyvin. Itse unohdin pari kertaa radan mutta mitäs tuosta...
Olen ylpeä meidän suorituksesta ja sitä kyllä varmaan kehtais katsella videoltakin - jos sellainen olisi. Ei se ollut ollenkaan toivotonta, vain ohjaajan osalta välillä kun täytyi hieman olla nopeampi ja selkeämpi. Alussa kun lämppäsin Ransua hypyllä, tuntui että joopa joo mitähän tästäkin illasta taas tulee kun yks ei tunnu tietävän edes mikä on hyppyeste... tai takaakierto. Tai yhtään mitään. Puomin se halusi mennä oma-aloitteisesti, en muista mitä pyysin sitä tekemään mutta puomi oli siinä vieressä niin sinne siis. Aika vaan tuntui loppuvan kesken, olisin halunnut mennä radan vielä kokonaisena lopuksi mutta piti luovuttaa vuoro seuraavalle. Hieman huomasi ettei olla viimeisten kisojen jälkeen tehty kuin yksittäisiä esteitä ja parin-kolmen esteen sarjoja, kun nyt piti mennä pitkästä aikaa kokonaista rataa. Ransu on vaan niin hieno kaveri radalla, teki taas just niinku sanoin eikä sooloile omiaan. Heti kun tein hyvin niin se palkitsi sen tekemällä parhaansa. Itse asiassa tuntuu että Ransu yritti koko ajan parhaansa, ei se löysäillyt tai tuntunut kyllästyvän kun ei liikaa jääty hinkkaamaan samoja kohtia.
Illalla sitten kotona tehtiin tuttavuutta uuteen trimmauskoneeseen. Hain sen tänään postista ja illalla sitten vetelin sillä Ransun ensimmäisen kerran. Hieman harmittaa kun ostin turhan ison kampasetin, ne kammat on liian pitkiä, täytyy viimeistään kesäksi ostaa se lyhyempi setti, halvempi niin kun ostaa eri mittaisia teriä. Kone oli hyvä! Se on Andiksen AGR+ VetPack, eli tavallisen AGR+ :n lisäksi siinä on toinen akku ja autolaturi. Autolaturille en kyllä yhtäkkiä keksi käyttöä mutta toinen akku saattaa olla ihan kätevä. Nyt kun Ransu on kerran jo trimmaajan toimesta ajeltu lyhyeen karvaan, niin sen turkki on näköjään aika helppo ylläpitoajella uudelleen. Ei mennyt kauaa kun kone oli suristellut turkin siistiksi. Tehoa siis ainakin riittää, kone on käytännöllinen akkumalli, yksikin akku pitäisi riittää tunniksi ja tyhjän akun lataus kestää tunnin. Eli kun on kaksi akkua niin sillä pitäisi pystyä tekemään töitä taukoamatta tuntikausia, eikä mulla sellaista tarvetta ole. Jos haluaa, tuohon saa ostettua verkkojohdon ja siitä tulee verkkokäyttöinen. Tuollaisena akkuversiona se kuitenkin meidän käytössä pelitti hyvin eikä aikaa mennyt varmaan puolta tuntiakaan. En kylläkään ajellut kuin vartalon sopivan leikkuukamman puutteessa. Kesäksi lyhyempi kampasetti niin saa jalatkin ajeltua, nyt mun täytyy koittaa siistiä niitä saksilla. Ohennussakset pitäisi vielä joskus hankkia niin saisi siistittyä kuonon, korvat ja sitten tasoiteltua tuon leikkurin jälkeä. Mutta on meidän poika nyt silti siistimmän näköinen kun ei törrötä eri mittaisia karvatuppoja sieltä täältä - vaikka itse sanonkin elämäni ekan "trimmaamisen" jälkeen. Ransulla on tukkahärpäkkeitä kuin villakoiralla konsanaan vaikkei ole tukkaakaan ;) Kyllä tuo varmasti maksaa itsensä aika pian takaisin, kun tulee varmaan nyt ajeltua se parin kuukauden välein, ajattelin pidempää väliä mutta näyttää tuo turkki kasvavan ja kun saa itse ajeltua niin ei tarvitse ajatella sitäkään kuinka usein raaskii maksaa monta kymppiä trimmaajalle.
Toivottavasti päivällä ei ole niin kylmä ettei pääse lenkille, nyt on pötkäle tyytyväinen kun sai agiliitää, mutta aamulla se varmaan odottaa taas että pääsisi jo ulkoilemaan. Jotain vauhdikasta unta se nytkin näkee kun jalat juoksee omia aikojaan ilmassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti