Liinun päiväkirjasta

Hyvä päiväkirja,

tänään on ollut hauska päivä! Oon tehny uusia asioita ja vähän aiheuttanut harmaita hiuksia mammalle ;)

Aamupäivällä mamma teetti mulla jotain ihme käännöksiä. En oikein ymmärrä mikä niiden tarkoitus oli, mutta mitäpä väliä kun siitä sai kuitenkin namia. Mamma sanoi että näitä vielä joskus tarvitaan joten ei kai auta kuin sitä uskoa. Ransu näytti sitten myös mallia ja se oli kyllä aika paljo parempi kun minä mutta onhan se jo treenannutkin enemmän! Sitten tehtiin niitä käännöksiä toiseen suuntaan, yhtä käsittämätöntä touhua sekin.

Sitten iltapäivällä lähdettiin kolmestaan lenkille tonne metsään joka on meidän talon takana. Sinne menee meidän tekemä polku ja me käydään siellä yleensä Ransun kaa asioilla. Mutta me käydään vaan tossa ihan lähellä, nyt mentiin sitte kauemmas. Ransu ja mamma katosi jossain vaiheessa yhtäkkiä johonki, niin mä päättelin että ne on menneetki jo takas kotiin! Kipitin niiden perässä mutta en saanu niitä kiinni. Tulin pihalle mutta ne oli lähteneet jo sieltäki, joten päätin lähteä niitä etsimään ja se sitten muuttui mun omaksi tutkimusretkeksi. Päiväkodiltakin kuulu niin kivoja ääniä. Olin jo jonkin aikaa kiipeillyt lumikasalla ja olin just päiväkodin aidan takana kun huomasin yhtäkkiä mamman vähä eksyneen näkösenä pihalla harhailemassa. Ransua ei kyllä näkyny missään, olikohan sekin tutkimusmatkalla?

Kiiruhdin mamman luo ja se meinasi mulle motkottaa että mitä mä oikein siellä teen ja sillai lähden seikkailemaan. Sano se sitte mulle että no ihan hyvä kun ees juoksit kotia etkä pitkin metsiä. Sitte se kerto mulle että se oli metsässä lumesta katsonu että mun pikkujäljet tulee kotiin päin ja sitten se oli pihalla kans hoksannu niitä lähteä seuraamaan. Mitäs itse katosi yhtäkkiä metsään! Ja vei Ransunkin mukanaan niin että mun piti ihan yksin tulla kotiin! Mamma oli ollu vähän huolissaan - kun sillä on semmonen vilkas mielikuvitus - että ilves nappaa mut jos oon yksin metsässä. No minähän nyt en sellaisen mukaan lähtis vaikka kissat onkin ihan jees! Sitä paitsi ei mulla omasta mielestä ollu mitään hätää. Mamma lähti uudestaan sinne metsään ja tulin mukaan, luulin että mennään etsimään Ransua kun sitä ei näkyny. En kyllä enää niin vaan päästäny mammaa silmistäni, mutta kyllä mä mietin että toi katoaminenhan voiskin olla ihan kivaa niin sais lenkkeillä ihan yksikseen! Mamma kyllä yritti nyt kadota monesti uudestaan mutta minäpä olinki tarkka tyttö ja kiiruhdin perään. Se tais olla hyvä koska mamma kehui mua sitten. Tultiin kotiin ja Ransu se vasta taitava onkin! Se oli kotona meitä jo odottamassa ja sitä vaan en ymmärrä miten se oli saanu sen lukon avattua ja mentyä sisään. Saa luvan opettaa mullekin kun mun mielestä se näyttää niin hankalalta kun sellainen metallinen osa työnnetään oveen ja sitten käännetään kahvasta.

Illalla oli sit viel huipumpaa! Me mentiin sinne hallille missä on sellasia esteitä. Mä oon nähny kun Ransu ja jotku muut koirat menee niiden yli. Mä oon vasta menny sellasen tunnelin läpi ja se on kyllä ihan kivaa. Varsinki on jännää kun sitten kun oon siellä tunnelin päässä niin mun lelu yhtäkkiä ilmestyy mun nenän eteen! Ja mamma hihkuu, mua kyllä välillä vähän hävettää se enkä kehtaa mennä lelun kanssa sen luokse kun se läpsii kädellä lattiaa ja höpöttää jotain. Kivempi juosta sen lelun kaa ja rrrravistella sitä mutta on sitä kiva repiä mamman kanssaki. No mä siis menin sellaseen tunneliin ja välillä ohi kun mä tiedän että se lelu on siel toisessa päässä. Sitten ne käänsi sitä tunnelia enkä enää nähnytkään sinne toiseen päähän mutta ei se kyllä mua haitannu kun tiesin että se lelu on siellä taas. Mun mielestä se mamma huutelee jotain ennen sitä tunnelia, jotain putkeen menosta, mä en aina vielä ihan muista että mun pitääki mennä siihen pyöreään reikään enkä mä tiedä mitä toi sana meinaa.

Eka me otettiin jotain hyppäyshommaa ja sit vasta tota tunnelia. Ne muuten sanoo sitä putkeksi. Se hyppäyshomma oli ihan lällyä. Mamma heitti mun lempparilelun joittenki sellasten lautahässäköiden välistä, ne on kuulemma siivekkeet. Siinä maassa loju joku rimanpätkäki, enkä pahemmin siitä välittäny kun piti rynnätä lelun perään. Kai se jotenki kuuluu asiaan koska sitten mamma laitto sen ehkä viiden sentin korkeudelle ja eka kerralla kun vaan taas juoksin yli siitä niin se putosi. En kyllä välittäny siitä mutta päätin seuraavalla kerralla ihan vähä hypätä. Ja se rima pysy! Ransu kyllä hyppää paljon korkeemmalta kun mä, mutta mamma sanoi että mä oon muka viel niin pieni. Mä oon kuulkaa kova pomppimaan niin kyllä pääsisin minkä vaan riman yli! Tai ali. Tää este olikin tosi kiva kun sai hyppiä.

En mä kyllä koko aikaa menny niitä esteitä. Välillä leikin mamman kaa ja siltä sai namia kun päästi lelusta irti. No mullehan nakit maistuu niin sitten olin kyllä sitä mieltä että miks edes ottaa koko lelua kun kuiteski kohta pitää päästää irti ja siitä tulee herkku! Sitte välillä pötkötin mamman sylissä lattialla kun sen mielestä pitää levätä välillä. Se ei kans ymmärrä mistään mitään! Niin kauan touhutaan kun jaksetaan ja sit laitetaan maate. Piste. Ihan pöhköä välillä laittaa maate vaikka ei väsytä. No ei ainakaan paljoa väsytä.

Ransu ei ollu mukana ja matkustin yksin autossa. En vielä saa hypätä takaluukkuun enkä pois niinku Ransu. Oon kuulemma liian pieni ja mun jalat on vielä kans liian pienet. Kai ne kasvaa vielä ja jos hypin niin korkealta niin ne menee littuun ja musta tulee kääpiökoira?! Haluun kasvaa isoks niinku Ransu että voitan sen painissa. Se projekti on vielä vähä kesken kun Ransu on niin nopea ja taitava ja voimakas. Eikä se ees aina ala painiin vaan leikkii mieluummin mamman kaa. Mutta mä kehityn koko aika ja kohta mä oon sellanen mimmi että oksat pois!

Huomenna mä pääsen kuulemma taas eläinlääkäriin. Se oli kyllä kiva paikka kun siellä sai nameja. Katso se viimeks kyllä hampaitaki ja sano että nää on ihan katkipoikki. Mamma lohdutti että ei se haittaa jos nää hampaat on katki poikki kun mulle kasvaa kohta uudet. Mutta niitä hampaita ei kuulemma sitte saa katkoa. Ransuki tulee mukaan ja sitte me varmaan mennään katsomaan sinne hallille taas mitä siellä tapahtuu. Mä en varmaan nyt mee esteitä eikä Ransukaan mutta saadaan häiritä niitä muita!

Nyt mua kyllä väsyttää ja uni tulee väkisin. Tykkään pötköttää jalat vaikka mihin ilmansuuntaan. Ai niin, mut mitattiin taas viikonloppuna. Olin nyt 34,6cm korkea. Oon vielä Ransua melkein 15 senttiä pienempi mutta mamma sanoi että ei tytöt välttämättä tuu niin isoksi kun pojat. Huomenna käyn vaakalla niin tiedetään joko mä painan edes yhtä paljon kun Ransu! (toim. huom. ei onneksi paina...)

Iltapäivällä kun Antti oli tulossa kotiin ja se putsasi pihaa niin me Ransun kanssa katottiin sitä ikkunasta sohvalla seisten ja hännät tahdissa heiluen:

 

Tuli siitä videotakin.