Aloitin tämän kirjoittamista tammikuun alkupuolella...: Vuosi 2018 on lähtenyt mukavasti käyntiin. Meillä on ennennäkemättömän hyvät hiihto- ja potkutteluolosuhteet - ja minä flunssassa. Viime viikolla ehdittiin kuitenkin käydä pari lenkkiä koirienkin kanssa, kohottaa kuntoa ja vaan viipottaa vauhdilla. Loppuviikko olis pyhitetty harrastuksille.
Ensimmäisenä ja eniten odotin tältä vuodelta Prikan virallisen kisauran aloitusta. Kisaikäähän sillä on jo reipas vuosi yli minimin, vaan mitäpä siitä koiran iästä. En ole ollut meidän osaamiseen ja yhteistyöhön tarpeeksi tyytyväinen aiemmin. Haluan mennä mielestäni oikeasti kisavalmiin koiran kanssa kisaamaan. Noh, milloin sitä sitten on valmis? Ei varmaan ikinä, jos ei vaan joskus ala kisata. Kisaamallakin oppii kumpikin tärkeitä juttuja. Ei sitä kisarutiinia ja -kokemusta voi saada kuin kisoissa.
Prikka starttasi kisauransa Seinäjoella Loppiaisen tienoilla. Ja nehän ei olleet mitenkään epätoivoiset kisat, vaan oikeasti aika hyvin menneet! Vaikka tuloksena olikin hylsyjä, mutta viis siitä. Radat oli aika siistejä, ei ne 1lk radatkaan enää ole pelkkää suoraan juoksemista. Mutta mikä ihaninta, Prikka oli niin mielissään maalissa :) Se oli aivan onnessaan ja pyöri ympyrää ja hyppi ja katsoi mua iloissaan että mamma me tehtiin se :') Sen kanssa oli niin helppo iloita mukana! Itselle oli helppoa kisata iloisen koiran kanssa :) Ja nuo fiilikset ekalle radalle kävellessä syöpyy kyllä mieleen, muistan ne jokaisen koiran kohdalla, etenkin Ransun kun se oli se ihan eka ikinä ja siinä lähdössä oli viel ajanoton kans säätämistä...
Tässä meidän ihka eka kisarata:
Pientä epävarmuutta ja haparointia molemmilla, mutta Pipana oli aika kiva :)
Tässä päivän toinen rata:
Muuten puhdas rata, mutta jättää viimeisen keppivälin pujottelematta, en korjaa vaan jatketaan joten HYL. Tähän rataan olin kaikista tyytyväisin!
Päivän viimeinen rata:
Tästä olis jo varmaan kellokin tykännyt. Jos ohjaaja ei olis ottanu jotain kummallisia harha-askeleita, niin koira ei olis ehkä ottanu kieltoa. Kepeille oli aika haastava kulma, se ei tuosta kovin hyvin käy esille. Prikka nyt sitten hassusti kävi tuolla renkaalla, kai mun olemisessa joku sille siitä viestitti... eli siitä HYL. Kepeillä en tietenkään malttanu antaa suoritusrauhaa, joten ensin hämääntyy siinäkin ja jättää heti alussa kesken.
Seuraavat kisat olikin sitten Oulussa molempien kanssa 20.1. Kumpikin otti myös nollavoitot Oulusta! Liinu sen lisäksi pari hylsyä ja Prikka vitosen ja HYL.
Prikan eka rata Oulussa, tulos 5.
Toka radalla kielto kepeiltä (kun ei jotenkin osattu aloittaa keppejä) ja sitten lentokeinusta vitonen. Korjaan keinun, joten siitä HYL. Prikka käy kyllä sitten myöhemmin vielä hyllyttämässä juoksemalla Aalle ennen aikojaan :D
Vika radalla sitten nolla ja voitolla maaliin! Meidän eka LUVA heti toisissa kisoissa :)
Huomasi Oulussa jo koirassa muutosta eteenpäin verrattuna parin viikon takaiseen Seinäjokeen. Mentiin jo vähän itsevarmemmin ja vauhdikkaammin. Kisakaverina Prikka on tosi, tosi mukava, helppo ja huoleton. Se ei välitä muista koirista, ei rähise/murraa lämppälenkeillä, ei yleensä vastaa muiden ärinöihin, ei kuumu liikaa, on hyvällä tuulella, ei välitä häiriöstä. Palkkautuu kivasti ja siihen saa hyvin kontaktin radalla. Parin ekojen kisojen jälkeen oli jo aika kiva fiilis sen kans kisaamisesta, ehkä tästä jotain tulee ;) Mullahan ei mitkään kovat odotukset ole olleet esim. Prikan vauhdin suhteen, koska se on tuollainen taivaanrannanmaalari. Katsotaan, saadaanko kesän aikana treenattua vauhtia lisää kun on enemmän esteitä kotipihalla. Ja kaikkeen vauhtiharjoitteluun ei edes tarvi esteitä.
Seuraavana viikonloppuna oli Liinun vuoro loistaa EO-karsinnoissa. Olin aika ylpeä, kun päästiin niihin osallistumaan. Kisat oli Liedossa ATT:n ja TSAU:n halleissa. Meidän osalta kisoista oli tuomisina hylsyjä, mutta olihan se mukava kisakokemus. Päivän toinen rata oli todella hyvä! Tehtiin nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, jossa Liinu valkkasi väärän putkenpään... Liinu on kyllä niin rakas ja omalla tavallaan varma kisakaveri. Siitä ainakin tietää, jos se on liian kierroksilla radalle mennessä. Välillä se osoittaa pieniä nöyrtymisen merkkejä, mutta välillä se taas haistattaa pitkät 7v iälle ja tekee just niinkun se tekee useimmiten: juuri niinkuin neiti itse haluaa :D Liinu palvoo mua kisoissa, sen tekemisen palo on jotain niin hienoa, aina uudelleen ja uudelleen. Eihän näitä ole viel ajankohtaista miettiä, mutta en tiä miten mä pystyn sitä ikinä jättämään eläkkeelle tästä lajista.
Helmikuun alussa oltiin sitten Kuopiossa kaksipäiväisissä kisoissa molempien kanssa. Lauantaina kisasi Prikka ja otti sitten kolmansissa kisoissaan kaksi LUVAA! Niistä toinen tuli voitolla, toinen taisi olla kolmossijalta. Prikka sai sen myötä OIVAn ja oikeuden kisata kakkosissa. Kuukausi, kolmet kisat ja 9 starttia ja Pippis on kakkosissa. Aika hurjaa! Onhan se niin kiltti, ja toistaiseksi ainakin ihanan helppo kisakaveri radalla verrattuna Liinuun. Kuopion kisoista ei valitettavasti ole kummastakaan videoita kun ei ollu kepoa mukana, eikä yhtään niin tuttua kisaajaa, että olisin vihtiny pyydellä kuvaamaan. Liinun saldo Kuopiosta oli HYL-5-HYL. En muista sen radoista muuta kun että taidettiin mennä vähän kierroksilla... Käytiin nimittäin siinä sunnuntaiaamuna Kallaveden jäällä 1,5h lenkki ennen kisoja, ja olihan Liinu edellisenä päivänä jo Prikan kisojen ajan kisapaikalla mukana. Siihen hotelliyöpyminen päälle, vaikka nuo onkin tottuneita reissaajia. (Henkinen) väsymys alkaa nostaa Liinun kierroksia eikä se keskity enää kunnolla siihen mitä mä sille koitan kertoa.
Kuopion kisojen jälkeen maanantaina olikin kivaa aamulla herättyä avata Facebook ja huomata että siellä synnytetään! Maanantaipäivä muuttuikin mukavaksi pienen jännityksen ja onnen fiilisten saattelemana. Odotettuja narttuja oli syntynyt, joten meille olisi tulossa pikku-Pomppaloikka kevään korvalla :) Nyt vain odotetaan, että pennut kasvaa ja asiat menis alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Vajaan parin viikon päästä oon menossa vauvoja katsomaan, katsotaan missä vaiheessa meille muuttava pentu valikoituu. Tuija-kasvattaja tuntee mua sen verran ennalta, että tietää millaista pentua oon hakemassa ja millainen kakara ois käteen sopiva ;) Niinpä luotan paljon kasvattajan näkemykseen pentua valitessa. Että sellaista uutta alkua ja uusia haasteita tiedossa kevääksi :)
Prikka korkkasi 2lk Oulussa 10.2. Harmi, ettei näistäkään kisoista ole videoita :( Ihan kivasti ne silti meni, tehtiin hyviä ratoja kolme kappaletta. Eka radalta heti nolla ja voitto! Aivan hurja tuo Pipana! Seuraavat radat muistaakseni hyllytettiin, mutta ei oikeastaan haittaa ettei tullut lisää nollia :P Olin kyllä tosi tyytyväinen noihin kisoihin, pikkuhiljaa Prikan vauhdit on kasvaneet, tuolla nollaradalla etenemä taisi olla hitusen yli 4m/s. Eli ei todellakaan mikään kiituri eikä riitä kolmosissa kamppailemaan nopeudella kärkisijoista. Katsotaan nyt miten kauan saadaan kakkosissa harjoitella ja miten kehitytään, että mikä on sitten kolmosiin noustessa vauhti ja suoritusvarmuus.
Nyt ollaan pidetty kisataukoa, paitsi Prikka kävi Kurikan Tanjan agikoulutuksessa viime viikonloppuna. Tykkäsin positiivisesta ja topakasta kouluttajasta. Ehkä hän syttyy enemmän nopeiden ja haastavien koirien kouluttamisesta? Saatiin silti hyviä vinkkejä ja kehuja meidän tekemisestä. Tanjakin sanoi, miten kiltti Prikka on < 3 Sen kanssahan on oikeasti niin leppoisaa mennä, kun se tekee mitä pyydetään jos vaan osaa. Hieman on tietyissä asioissa esteosaamisessa ja etenkin itsenäisyydessä parantamista, mutta varmuutta tulee koko ajan lisää ja yhteinen sävel paranee. Tehtiin sen kanssa 40 esteen rata nollana läpi oman treenivuoron lopuksi! En ole ehkä ikinä viel suoriutunu kenenkään koiran kans missään koulutuksessa noin helposti radasta. Tanja sanoikin, ettei sillä ole meille mitään annettavaa. Ensin ajattelin, että ei me niin hyviä oltu, koska aina voi parantaa. Mutta sitten aloin ajatella, että en minäkään kyllä ainakaan ilman videolta katsomista olis tiennyt mitä mä olisin alkanu siinä korjauttaa tai teettää paremmin. Varmasti sitä pilkunviilaamista ois omasta mielestä voinu löytyä kun hakemalla alkaa hakea. Enhän todellakaan ole täydellinen, eikä Prikkakaan. Ja ainahan vois vaikka alkaa harjoitella kaikkea hienoa leijeröintiä ja kaukaa ohjaamista jne. mutta ne ei ole niitä asioita, joihin meidän kannattaa nyt keskittyä. Perusasioissa on viel kehittämistä. Kokeiltiin me sit paria erilaista ohjaustapaa pariin kohtaan, mutta siinä se. Ihan sellainen itsetuntoa kohottava harjoitus, koska rata oli aikamoista pyörittelyä ja siinä ois voinut helposti koiran vauhti kadota kokonaan, ja Prikalla olis varmaan vuosi sitten kadonnutkin. Nyt se kuitenkin tekee jo innokkaammin sellaisiakin juttuja, joissa ei saa vaan mennä suoraviivaisesti.
Ens viikonloppuna suunnataan viikonlopuksi Pelloon kisaamaan!
 |
| Prikan voittoposeeraus Oulussa 10.2. |
Prikka starttasi kisauransa Seinäjoella Loppiaisen tienoilla. Ja nehän ei olleet mitenkään epätoivoiset kisat, vaan oikeasti aika hyvin menneet! Vaikka tuloksena olikin hylsyjä, mutta viis siitä. Radat oli aika siistejä, ei ne 1lk radatkaan enää ole pelkkää suoraan juoksemista. Mutta mikä ihaninta, Prikka oli niin mielissään maalissa :) Se oli aivan onnessaan ja pyöri ympyrää ja hyppi ja katsoi mua iloissaan että mamma me tehtiin se :') Sen kanssa oli niin helppo iloita mukana! Itselle oli helppoa kisata iloisen koiran kanssa :) Ja nuo fiilikset ekalle radalle kävellessä syöpyy kyllä mieleen, muistan ne jokaisen koiran kohdalla, etenkin Ransun kun se oli se ihan eka ikinä ja siinä lähdössä oli viel ajanoton kans säätämistä...
Tässä meidän ihka eka kisarata:
Pientä epävarmuutta ja haparointia molemmilla, mutta Pipana oli aika kiva :)
Tässä päivän toinen rata:
Muuten puhdas rata, mutta jättää viimeisen keppivälin pujottelematta, en korjaa vaan jatketaan joten HYL. Tähän rataan olin kaikista tyytyväisin!
Päivän viimeinen rata:
Tästä olis jo varmaan kellokin tykännyt. Jos ohjaaja ei olis ottanu jotain kummallisia harha-askeleita, niin koira ei olis ehkä ottanu kieltoa. Kepeille oli aika haastava kulma, se ei tuosta kovin hyvin käy esille. Prikka nyt sitten hassusti kävi tuolla renkaalla, kai mun olemisessa joku sille siitä viestitti... eli siitä HYL. Kepeillä en tietenkään malttanu antaa suoritusrauhaa, joten ensin hämääntyy siinäkin ja jättää heti alussa kesken.
Seuraavat kisat olikin sitten Oulussa molempien kanssa 20.1. Kumpikin otti myös nollavoitot Oulusta! Liinu sen lisäksi pari hylsyä ja Prikka vitosen ja HYL.
Prikan eka rata Oulussa, tulos 5.
Toka radalla kielto kepeiltä (kun ei jotenkin osattu aloittaa keppejä) ja sitten lentokeinusta vitonen. Korjaan keinun, joten siitä HYL. Prikka käy kyllä sitten myöhemmin vielä hyllyttämässä juoksemalla Aalle ennen aikojaan :D
Vika radalla sitten nolla ja voitolla maaliin! Meidän eka LUVA heti toisissa kisoissa :)
Huomasi Oulussa jo koirassa muutosta eteenpäin verrattuna parin viikon takaiseen Seinäjokeen. Mentiin jo vähän itsevarmemmin ja vauhdikkaammin. Kisakaverina Prikka on tosi, tosi mukava, helppo ja huoleton. Se ei välitä muista koirista, ei rähise/murraa lämppälenkeillä, ei yleensä vastaa muiden ärinöihin, ei kuumu liikaa, on hyvällä tuulella, ei välitä häiriöstä. Palkkautuu kivasti ja siihen saa hyvin kontaktin radalla. Parin ekojen kisojen jälkeen oli jo aika kiva fiilis sen kans kisaamisesta, ehkä tästä jotain tulee ;) Mullahan ei mitkään kovat odotukset ole olleet esim. Prikan vauhdin suhteen, koska se on tuollainen taivaanrannanmaalari. Katsotaan, saadaanko kesän aikana treenattua vauhtia lisää kun on enemmän esteitä kotipihalla. Ja kaikkeen vauhtiharjoitteluun ei edes tarvi esteitä.
Seuraavana viikonloppuna oli Liinun vuoro loistaa EO-karsinnoissa. Olin aika ylpeä, kun päästiin niihin osallistumaan. Kisat oli Liedossa ATT:n ja TSAU:n halleissa. Meidän osalta kisoista oli tuomisina hylsyjä, mutta olihan se mukava kisakokemus. Päivän toinen rata oli todella hyvä! Tehtiin nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, jossa Liinu valkkasi väärän putkenpään... Liinu on kyllä niin rakas ja omalla tavallaan varma kisakaveri. Siitä ainakin tietää, jos se on liian kierroksilla radalle mennessä. Välillä se osoittaa pieniä nöyrtymisen merkkejä, mutta välillä se taas haistattaa pitkät 7v iälle ja tekee just niinkun se tekee useimmiten: juuri niinkuin neiti itse haluaa :D Liinu palvoo mua kisoissa, sen tekemisen palo on jotain niin hienoa, aina uudelleen ja uudelleen. Eihän näitä ole viel ajankohtaista miettiä, mutta en tiä miten mä pystyn sitä ikinä jättämään eläkkeelle tästä lajista.
Helmikuun alussa oltiin sitten Kuopiossa kaksipäiväisissä kisoissa molempien kanssa. Lauantaina kisasi Prikka ja otti sitten kolmansissa kisoissaan kaksi LUVAA! Niistä toinen tuli voitolla, toinen taisi olla kolmossijalta. Prikka sai sen myötä OIVAn ja oikeuden kisata kakkosissa. Kuukausi, kolmet kisat ja 9 starttia ja Pippis on kakkosissa. Aika hurjaa! Onhan se niin kiltti, ja toistaiseksi ainakin ihanan helppo kisakaveri radalla verrattuna Liinuun. Kuopion kisoista ei valitettavasti ole kummastakaan videoita kun ei ollu kepoa mukana, eikä yhtään niin tuttua kisaajaa, että olisin vihtiny pyydellä kuvaamaan. Liinun saldo Kuopiosta oli HYL-5-HYL. En muista sen radoista muuta kun että taidettiin mennä vähän kierroksilla... Käytiin nimittäin siinä sunnuntaiaamuna Kallaveden jäällä 1,5h lenkki ennen kisoja, ja olihan Liinu edellisenä päivänä jo Prikan kisojen ajan kisapaikalla mukana. Siihen hotelliyöpyminen päälle, vaikka nuo onkin tottuneita reissaajia. (Henkinen) väsymys alkaa nostaa Liinun kierroksia eikä se keskity enää kunnolla siihen mitä mä sille koitan kertoa.
Kuopion kisojen jälkeen maanantaina olikin kivaa aamulla herättyä avata Facebook ja huomata että siellä synnytetään! Maanantaipäivä muuttuikin mukavaksi pienen jännityksen ja onnen fiilisten saattelemana. Odotettuja narttuja oli syntynyt, joten meille olisi tulossa pikku-Pomppaloikka kevään korvalla :) Nyt vain odotetaan, että pennut kasvaa ja asiat menis alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Vajaan parin viikon päästä oon menossa vauvoja katsomaan, katsotaan missä vaiheessa meille muuttava pentu valikoituu. Tuija-kasvattaja tuntee mua sen verran ennalta, että tietää millaista pentua oon hakemassa ja millainen kakara ois käteen sopiva ;) Niinpä luotan paljon kasvattajan näkemykseen pentua valitessa. Että sellaista uutta alkua ja uusia haasteita tiedossa kevääksi :)
Prikka korkkasi 2lk Oulussa 10.2. Harmi, ettei näistäkään kisoista ole videoita :( Ihan kivasti ne silti meni, tehtiin hyviä ratoja kolme kappaletta. Eka radalta heti nolla ja voitto! Aivan hurja tuo Pipana! Seuraavat radat muistaakseni hyllytettiin, mutta ei oikeastaan haittaa ettei tullut lisää nollia :P Olin kyllä tosi tyytyväinen noihin kisoihin, pikkuhiljaa Prikan vauhdit on kasvaneet, tuolla nollaradalla etenemä taisi olla hitusen yli 4m/s. Eli ei todellakaan mikään kiituri eikä riitä kolmosissa kamppailemaan nopeudella kärkisijoista. Katsotaan nyt miten kauan saadaan kakkosissa harjoitella ja miten kehitytään, että mikä on sitten kolmosiin noustessa vauhti ja suoritusvarmuus.
Nyt ollaan pidetty kisataukoa, paitsi Prikka kävi Kurikan Tanjan agikoulutuksessa viime viikonloppuna. Tykkäsin positiivisesta ja topakasta kouluttajasta. Ehkä hän syttyy enemmän nopeiden ja haastavien koirien kouluttamisesta? Saatiin silti hyviä vinkkejä ja kehuja meidän tekemisestä. Tanjakin sanoi, miten kiltti Prikka on < 3 Sen kanssahan on oikeasti niin leppoisaa mennä, kun se tekee mitä pyydetään jos vaan osaa. Hieman on tietyissä asioissa esteosaamisessa ja etenkin itsenäisyydessä parantamista, mutta varmuutta tulee koko ajan lisää ja yhteinen sävel paranee. Tehtiin sen kanssa 40 esteen rata nollana läpi oman treenivuoron lopuksi! En ole ehkä ikinä viel suoriutunu kenenkään koiran kans missään koulutuksessa noin helposti radasta. Tanja sanoikin, ettei sillä ole meille mitään annettavaa. Ensin ajattelin, että ei me niin hyviä oltu, koska aina voi parantaa. Mutta sitten aloin ajatella, että en minäkään kyllä ainakaan ilman videolta katsomista olis tiennyt mitä mä olisin alkanu siinä korjauttaa tai teettää paremmin. Varmasti sitä pilkunviilaamista ois omasta mielestä voinu löytyä kun hakemalla alkaa hakea. Enhän todellakaan ole täydellinen, eikä Prikkakaan. Ja ainahan vois vaikka alkaa harjoitella kaikkea hienoa leijeröintiä ja kaukaa ohjaamista jne. mutta ne ei ole niitä asioita, joihin meidän kannattaa nyt keskittyä. Perusasioissa on viel kehittämistä. Kokeiltiin me sit paria erilaista ohjaustapaa pariin kohtaan, mutta siinä se. Ihan sellainen itsetuntoa kohottava harjoitus, koska rata oli aikamoista pyörittelyä ja siinä ois voinut helposti koiran vauhti kadota kokonaan, ja Prikalla olis varmaan vuosi sitten kadonnutkin. Nyt se kuitenkin tekee jo innokkaammin sellaisiakin juttuja, joissa ei saa vaan mennä suoraviivaisesti.
Ens viikonloppuna suunnataan viikonlopuksi Pelloon kisaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti