Iisalmen kisat ja agiepikset

Piirinmestiksistä seuraavana päivänä eli sunnuntaina 27.8. ajeltiin Iisalmeen Kaukisen Markun radoille. Tarjolla olisi ollut 4 rataa, mutta olin ilmonnut vaan agiradoille. Liinulla oli taas virtaa kuin pienessä kylässä, ja hyvillä mielin lähdettiin kisaamaan.

Kaukisen radat olen todennut jo aiemmin aika haastaviksi, mutta minähän tykkään että välillä saa kisoissakin oikeasti haastaa omaa ja koiran osaamista. Kyllähän se toki kertoo siitä, että olisko radat ehkä ollut treeniradoiksi sopivampia, jos radalta tulee 1-4 tulosta per säkäluokka. Nollia ei välttämättä yhtään...

Eka rata mekin hyllytettiin, vaikka hyvä rata tehtiinkin. Yhteen paikkaan olis tarvinnut vastakäännöksen, ettei Liinu olis lukenut takana olevaa estettä seuraavaksi, vaan kääntynyt tiukemmin. Tein rohkeaa ja koiraan luottavaa ohjausta, ja ne onnistui. Olisin ohjannut samoin, vaikkei hylsyä olis ollutkaan alla. Nyt ei ole tulospaineita, joten voi tehdä radalla rohkeita eikä varmistelevia ratkaisuja.

Toinen rata oli hyvä rata sekin, lopussa vaan oli pientä taistelua ja kalastelupelastus, ettei Liinu hyllyttänyt hyppäämällä hyppyä takaisin tai menemällä sen takana olevaan ansaputkeen. Taistelu kannatti, koska vastattiin koko radan ainoasta medi-tuloksesta! Epäilin, että yliaikanollaksi meni, koska kalastelussa meni sekuntikaupalla aikaa, ja ihanneaika oli laskettu 3,9m/s etenemällä :O Agiradalla siis... Meidän etenemä oli lopulta 3,92 ja aika -0,65 :D Eli nollavoittoa pukkasi jo toisen kerran sille viikonlopulle :)

Viimeinen rata oli mukava, mutta haastava. Siinä oli monta vaikeaa kohtaa, ja tiesin jo ennen rataa, ettei meidän taito siihen todennäköisesti tule riittämään. Oikeastaan taidot riitti juuri niin pitkälle kuin ajattelinkin että ne riittää. Sitten Liinu ei malttanut pysähtyä puomin kontaktille, mä en ehtinyt tekemään takaakierron yhteyteen vastakäännöstä, joten olin myöhässä seuraavassa tilanteessa, joka tietenkin oli radan pahin ansapaikka. Eipä oltu ainoita, jotka siinä kohtaa sai viimeistään Markun ristimään kätensä hylkäyksen merkiksi... Niinpä en ollut myöskään tekemässä oikeassa paikassa persjättöä ja koiran edellä puomin alla menevän putkeen lähetyksessä. Niinpä en myöskään ollut ajoissa tekemässä koiralle irrottavaa askelta puomin takana olevalle muurille, joten Liinu kääntyi putkesta mua kohti ja ohitti muurin. Olisin niin halunnut tietää, olisko mun ohjaus kantanut muurille asti, jos olisin saanut tehtyä sen himskatin vastakäännöksen, käännettyä sen ansiosta koiran tiukemmin ja ehtinyt sijoittamaan itseni oikein. Siinä koiran malttamattomuus kostautui seuraavien viiden esteen ajan ja johti hylkäykseen. Loppusuora oli sitten mukava paukuttaa: hyppy, kaksi suoraa putkea ja okseri. Ei paljon Liinu kysellyt suuntia, kun hihkuin että mene mene vaan!

Onnistunut fiilis radasta kaikesta huolimatta, koska selvittiin alun ansapaikoista, tehtiin onnistunut lähestyminen 90 asteen avokulmaan kepeille, pujoteltiin seinää kohti vaikka mä tein puolen vaihdon keppien päässä ja heti sen jälkeen viskileikkauksen jne. Eli tekniikkaa sai käyttää kyllä ihan kivasti, mutta sehän me osataan. Luulin tosin myös, että osataan kontaktit - osattiinhan ne, kyllä Liinu pysähtyi 2-2 ehkä muutamaksi sekunnin kymmenykseksi, mutta vapautti sitten itse itsensä juuri kun ehdin rinnalle, vaikka olisin tarvinnut siinä parin askelen etumatkan.

Kotikenttäepikset 28.8.

Kontakteja olikin sitten hyvä vahvistaa maanantain epiksissä kisanomaisessa tilanteessa. Liinun kanssa menin tuplasti kisaavien radan, ekalla kerralla vaan mahdollisimman lujaa ja rohkeasti ohjaten, toka kerralla sitten sillä asenteella, että ne kontaktit otetaan ja ne pidetään niin kauan kuin annan luvan jatkaa. Hienoa menoa Liinulta, hyvää ja rohkeaa ohjausta minulta - ja kello kiitti. Tehtiin selvästi nopein aika ja Liinu tienasi jälleen pikkusäkin ruokaa :)

Prikka meni epiksissä möllien ja kisaavien radat. Möllien radalla se puolestaan teki nopeimman ajan ja voitti toisen pikkusäkin ruokaa :) Prikka meni itse asiassa yllättävänkin hyvin ja mulla oli sellainen fiilis, että sehän ihan oikeasti juoksee eikä hömpöttele! Se oli jopa niin nöyrä, että kääntyi juuri ansaputken edestä takaisin, kun huusin sille. Mutta heti sen jälkeen kun kehuin sitä, se sai itsensä uuteen vauhtiin. Teki hyvät kontaktit, pujotteli hyvin kepit jne. Olin tyytyväinen Prikan menoon! Se kyllä yllätti minut sillä vireellä ja vauhdilla, joka sillä oli. Selvästi se kiihtyy ja nostattaa virettä siitä, että on muita koiria ympärillä, jotka haukkuu, ja mukana Liinu joka myös kannustaa radan reunalla huutamalla :D Ehkä se toden totta voi mennä kisoissa paremmin kuin treeneissä, kun siellä on muiden koirien kiihtynyttä haukuntaa ja tunnelmaa? Meidän pitäis vaan saada epiksiä alle ja alkaa harjoitella meidän omia kisarutiineja.

Tyytyväinen olin episten sujumiseen, päästiin kummankin kanssa tekemään niitä juttuja, minkä takia osallistuttiin :)