26.8. kisattiin Sievissä Keski-Pohjanmaan kennelpiirin piirimestaruuksista. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Oon tykännyt Hilpin radoista jo aiemmin, ja nytkin oli tosi mukavat radat tarjolla! Sopivasti haastettakin, ettei kaikki ihan nollia tai edes tuloksia paukutelleet, mutta radat oli sujuvat ja hyvin mentävissä olevat.
Sää ei tokikaan suosinut, vettä vihmoi ja tuuli kylmästi. Onneksi sain Tomin mukaan kepoksi, joten lämppälenkin jälkeen oli joku, joka kävelytti koiraa ja piti sen lämpimänä rataantutustumisen ajan. Lähdettiin ensimmäisten joukossa, joten paljoa aikaa virittelylle ja lämppäilylle ei siinä vaiheessa enää ollut. Liinu oli kerännyt viikon ajan itseensä taas virtaa ja oli selvästi virkeä ja hyvässä vireessä. Edellispäivän pitkä tuuletuslenkki oli varmaan ihan hyvä juttu, niin sinne oli saanut enimpiä höyryjä päästellä.
Niinhän siinä kävi, että eka radalta tekastiin nolla. Vieläpä hyvä ja sujuva sellainen! Ja ihan nopea nolla, koska sillä radalla voitettiin! Vautsi, uskomatonta, me johdettiin piirimestiksiä ekan radan jälkeen!
Toiselle radalle sitten toki vähän onnistumispaineita, mutta tein mielestäni hyvän suunnitelman hypärille, ja kohta joka mua eniten jännitti, oli kepeille vienti. Päätin vielä viimeisellä rataantutustumiskierroksella vaihtaa ohjauspuolen toiselle puolen, koska se tuntui varmemmalta ja paremmalta. Kannatti! Liinu haki kepit hienosti, ne oli tokavika este, joten tietyllä tavalla se jännitysmomentti niiden onnistumisesta pysyi loppuun asti. Harmi vaan, että jo pari estettä ennen keppejä Liinu tiputti riman... Syytä en oikein tiedä, rima tipahti jo kun koira ja minä oltiin jo vähän niinkuin esteen ohi, eli olisko sitten vielä takajalka sen potkaissut alas tai häntä huitaissut? Sen aika olis ollut voittajaa nopeampi, joten olishan se ollut hienoa voittaa piirimestaruus tuplanollavoitolla... Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tiputtiin kolmansiksi sen rimanpudotuksen ja vitosen takia. On kuitenkin mahtava saavutus olla PM3, joten vaikka tuo rima harmittikin vielä seuraavana aamunakin, niin kyllähän se sijoittuminen silti oli Liinulle ansaittu! Me ollaan löydetty yhteinen sävel ja sujuva ja rento tekeminen, joten siitä tuo pm-sijoitus oli hieno palkinto :)
Liinu on niin uskomattoman hieno koira ja agikoira, että on etuoikeus saada olla sen omistaja ja ohjaaja :*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti